Onko neurotyypillinen maailman napa

Tutkija Joe Henrich ja hänen kollegansa ovat kyseenalaistaneet psykologian- ja taloustieteen- perusteita; länsimaista etnosentrismiä, jolla yhteiskuntatieteilijät tarkastelevat ihmisen käyttäytymistä ja kulttuuria.

Kesällä 1995 Joe Henrich matkusti Peruun kenttätyöhön Machiguenga-kansan pariin nuorien UCLA:n antropologian jatko-opiskelijoiden ryhmässä. Machiguengat elävät pohjoiseen Machu Picchu pohjoispuolella Amazonin alueella. Machiguengat elää perinteisesti puutarha-viljelijöinä. He asuvat yhden perheen harjakatto majoissa pienissä kylissä, jotka koostuu suurperheiden ryhmistä. Ravinnoksi käytetään paikallista riistaa ja omien puutarhojen tuotteita, joita jaetaan oman suvun kesken, mutta harvoin vaihdetaan ulkopuolisten kanssa.

Vaikka olosuhteet olivat melko tyypilliset antropologille, mutta Henrichin tutkimus ei ollut. Perinteisen etnografisen tutkimuksen sijaan, hän päätti tehdä kokeen, joka olivat kehittäneet taloustieteilijät. Henrich käytetti tutkimuksessaan  peliä joka perustui “vangin dilemmaan” tarkoituksena selvittää vallitseeko eristyneissä kulttuureissa sama “vaistomainen oikeudenmukaisuus” kuin länsimaissa.

Pian heräsi kysymys onko "vaistomainen oikeudenmukaisuus" ylimielinen ja harhainen oletus länsimaisen kulttuurin ihmisestä itsestään, itserakkaus jossa valitsee eriarvoisuus ja saalistuksen sääntö. Vai löytryykö silti kultturien takaa universaalia neurotyypillistä ihmistä, kutn oletus oli?

Lähde:

Ethan Waters 25 helmikuu 2013, Pacific Standard Magazine

http://www.psmag.com/books-and-culture/joe-henrich-weird-ultimatum-game-shaking-up-psychology-economics-53135

Kuntoutus on opetusta

Arrtistisen ihmisen myönteinen kehitys ja elämisen laadun parantuminen perustuvat arkieämän järjestämiseen hänelle mahdollisiman mielekkääksi ja havainnolliseksi. Tällöin hän voi ymmärtää tapahtumien merkityksen ja oppia ennakoimaan niitä. Tämä lisää turvallisuutta, jolloin
myönteinen kehitys ja valmiuksien lisääntyrninen varmistuu.

Kuntoutukseen kuuluu jokaisessa ikävaiheessa autistisen yksilön kehitystä vastaava opetus. Autistisen lapsen suunnitelmallinen opetus tulee käynnistää jo pikkulapsi-iässä pävähoidon piirissä. Hän ei omaksu uusia taitoja spontaanisesti esimerkiksi jäljittelemällä muiden toimintaa, vaan tarvitsee yksilöllisesti rakennetun ja suunnitelmallisesti toteutetun ohjehman, jossa edetään kehitysvaiheiden mukaisessa järjestyksessä. Autistisen koululaisen oppiminen rakentuu ihannetapauksessa jatkoksi tälle päivähoitovaiheen toiminnalle.

Ulkomaisten kokemusten mukaan suurin osa autistisista lapsista hyötyy eniten erityisesti heidän tarpeisiinsa laaditusta ohjelmasta, joka toteutetaan omissa pienryhmisslä sekä päivähoito- että kouluiässä. Integrclinti eli sulauttaminen ei-autististen lasten ryhmiin saattaa hyvin valmisteltuna ja tuettuna onnistua, mikäli autistiset oireet ovat suhteellisen lieviä ja älyllinen kapasiteetti vastaa suunnlleen muun ryhmän tasoa.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki

Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Mitä voidaan tehdä?

Diagnostisiin päätyminen on tärkeä vaihe. mutta se on vasta alku. Sen lisäksi tarvitaan mahdollisimman tarkka arviointi autistisen henkilön kehityksen tasosta, hänen vahvoista ja heikoista puolistaan, jokapäiväisen elämän taidoista, orastavista valmiuksista, hänelle mieleisistä ja vastenmielisistä asioista jne.

Tieto tarvitaan yksilöllisen kuntoutusohjelman laatimiseksi. Arviointi tapahtuu ryhmätyönä, jolloin vanhemmat ja muut autistista henkilöä lähellä olevat ovat tärkeitä asiantuntijoita. Lisäksi tarvitaan lääketieteellistä, psykologista ja pedagogista tutkimusta ja asiantuntemusta juuri autistiseen oireyhtymään liittyen.

Myös kuntoustus on ryhmätyötä. Parhaat tulokset on saatu  erisilla opetus/ohjaus-ohjelmilla, jotka perustuvat yksilöllisesti "räätälöityihin" tavoitteisiin ja keinoihin sekä kutoutujien aktiivisuuteen ja yhteisesti sovittuihin menettelytapoihin.

Aspergerin oireet eivät katoa harjoittelemalla

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki
Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Perheen tuki ja sijaishoito

Kuntoutukseen koko perheen kannalta kuuluu sopivan sijaishoitojärjestelyn rakentaminen, jotta vanhemmat ja sisarukset voivat ajoittain irrottautua vaativasta ja väsyttävästä hoitovastuusta autistisen henkilön elämänlaadun huonontumatta. Hyvä sijaishoitoympäristö voi myös kuntouttaa antamalla kokemusta selviymisestä kodin ulkopuolella.

Vanhempien tarvitsema taloudellinen ja henkinen tuki autistisen lapsen hoitamisessa ja kasvattamisessa ei aina käytännössä toteudu edes niin helposti ja kattavasti kuin lainsäädäntö edellyttää. Ruotsissa on pyritty ja päästy siihen että autistiset mainitaan erikseen niissä säädöksissä, joiden sisältämät palvelut ovat vanhempien, järjestelmän ja asiantuntijoiden mielestä heille tarpeellisia.

1.10.1990 aloitti toimintansa (toistaiseksi kolmen vuoden kokeiluna) Lastenlinnan sairaalan autismiyksikkö.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki
Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Autismi ja aikuistuminen

Aikuistumiseen kuuluu lapsuudenkodista mahdollisimman itsenäiseen asumismuotoon sirtyminen. Tähän pitäsi autistisellakin ihmisellä olla mahdollisuus. 

Yksilön edellytysten mukainen omatoimisuus itsensä huoltamisessa sekä erilaiset kodinhoidolliset taidot perustuvat harjoitteluun varhaisvaiheista lähtien. Näiden valmiuksien taso vaikuttaa ratkaisevasti antistisen aikuisen arkielämän sisältöön ja laatuun.

Vapaa-ajan vieton itsenäinen suunnittelu ja toteuttaminen tuottaa useimmille autistisille henkilöille suuria vaikeuksia kaikissa elämänvaiheissa. He tarvitsevat apua ja ohjausta mielekkään rutiinin loytämisessä siihen paivän/viikon/vuoden osaan, joka ei täyty opetuksen tai työnteon avulla.

Viikonlopun tai loman tuoma katko tuttuun päiväohjelmaan näkyy monen autistisen lapsen käyttätymisessä levottomuutena ja ärtyisyytenä. Mielekäs toiminta antaa autistisellekin ihmiselle osaamisen ja onnistumisen kokemuksia, joille rakentuu jokaisen yksilön itsetunto ja myönteinen käsitys itsestään.

Erityisterapiat, esim. perhe- tai toimintaterapia voivat olla hyödyllisiä mutta vain liitettyinä muuhun suunniteltuun kokonaisunteen. Tukea antava (supportiivinen) psykoterapia voi auttaa nuorta tai aikuista autistista henkilöä, jolla on hyvä kielellinen ilmaisukyky mikäli tietoisuus omasta erilaisudesta aiheuttaa surua ja masennusta. Nykykäsityksen mukaan tavanomaisesta tunne-elämän härioiden hoitoon käytettävästä leikkiterapiasta ei ole apua atttistisen oireyhtymän kuntouttamisessa.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki
Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Autismin ennuste luultua parempi

Kaksoistutkimuksilla on jo 1970-luvulla osoitettu Englannissa ja Ruotsissa, että Autismikirjon häiriöllä on geneettinen neurologinen alkuperä vaikka mitään yksittäistä neurologista syytä autismin syntyyn ei ole pystytty esittämään.

Makrokefaliaa, isopäisyyttä, on autistismikirjon lapsilla kuvattu muuta väestöä enemmän. Aivojen on lapsilla todettu olevan keskimääräistä isommat ja painavammat, vaikkakaan nuorilla ja aikuisilla tällaista eroa ei ole todettu. Aivojen limbisen, tahdosta riippumattomien toimintojen, motivaation ja mielentilojen säätelyn alueella,  mantelitumakkeessa (amygdalassa), pikkuaivoissa ja aivorungon tumakkeissa sekä serotoniiniaineenvaihdunnassa on havaittu poikkeavuuksia.

Neuropeptidien ja neurotrofisten välittäjäaineiden tasot on tavallista korkeampia. Ilmeisesti autisminkirjon häiriöt ovat synnyltään heterogeenisia eli epäyhtenäisiä. Häiriö alkaa jo sikiöaikana, mutta syntymään liittyvät tekijät voivat muokata oirekuvaa ja sen kulkua.  Autismiin liittyvät ongelmat kommunikoinnissa heijastavat todennäköisesti myös aivorunkoa ylempienkin aivorakenteiden toimintahäiriöistä. Koska aivorungon rakenteet kehittyvät varhaisella sikiökaudella, autismin aiheuttajakin vaikuttaa jo silloin.

Kehityshäiriönä autismia ei voi parantaa, vaikka kuntoutuksella voidaan helpottaa siihen liittyviä oireita sekä parantaa kommunikaation ja vuorovaikutuksen laatua, niin että moni autistinen ihminen voi jo nuorena aikuisena toimia ilman näkyvää haittaa. Tämä heijastuu myös perheiden arkeen. Vaikka autismi on luultua paljon perinnöllisempää sekä luultua paljon enemmän käyttäytymiseen ja ajatteluun vaikuttavaa, autismin ennuste on luultua paljon parempi.

Autismissa kehitys on usein epätasaista. Se voi olla joiltain osin viivästynyttä, mutta toisilta osin taas ikäistään nopeampaa. Autismissa peruskysymys ei nuoreella useinkaan ole kehityksen epätasaisuudesta vaan kommunikaation erilaisuudesta.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki

Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Diagnoosin asettamisen vaikeus

Autismissa ja autismin kaltaisissa oireissa on kyseessä autismikirjon häiriö. Näitä ovat, mm. High Functioning Autism (HFA), Aspergerin oireyhtymä sekä kehitysvammaisuuteen tai muihin samankaltaisiin sairauksiin liittyvät autistiset häiriöt. Autismikirjon häiriö sisältää erilaiset autismin kirjoon kuuluvat diagnoosit.

Autismi on keskushermoston neurobiologinen kehityshäiriö, johon liittyy monia tekijöitä aivojen synapsien, hermosolujen ja hermosoluverkkojen välisissä yhteyksissä. Leo Kannerin mukaan autistinen yksinäisyys ja pakonomainen tarve samanlaisena toistuviin asioihin olivat lapsuusiän autismin piirteet. Sittemmin autismin käsite on laajentunut autisminspektrin – autismin kirjon – häiriöiksi pervasive developmental disorders = laaja-alaiset kehityshäiriöt, jotka uusimmassa amerikkalisessa DSM-5 tautiluokituksessa kuvataan yleisdiagnoosilla autismikirjon häiriö.

Autismin kirjon alatyypit ovat ICD-10 WHO:n tautiluokituksen mukaan Suomessa:

• F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt
• F84.0 Lapsuusiän autismi
• F84.1 Epätyypillinen autismi
• F84.2 Rettin oireyhtymä
• F84.3 Muu lapsuusiän persoonallisuutta hajottava eli disintegratiivinen kehitys­häiriö
• F84.4 Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä
• F84.5 Aspergerin oireyhtymä
• F84.7 Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö
• F84.9 Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

Autismi määritellään ja diagnostisoidaan käyttäytymisen perusteella. Autismikirjon häiriön yksilöllisyys ja monimuotoisuus näkyy kommunikaation ja sosiaalisen vuorovaikutuksen piirteiden kirjona eri henkilöillä erilaisina yhdistelminä. Tähän liittyy stereotyyppistä, toistavaa käyttäytymistä, maneereita, totunnaistapoja ja kaavamaista käyttäytymistä. Ajoittain esiintyy vaihtelevaa ali- tai yliherkkyyttä ympäristön ärsykkeille.

Oirekuva vaihtelee henkilöstä toiseen yksilöllisesti ja muuttuu ajankuluessa yksilön kehityksen myötä. Eri lääkärit ovat saattaneet antaa samalle henkilölle hyvin erilaisia diagnooseja. Uudessa DSM-5 luokituksessa onkin luovuttu diagnostisten rajojen asettamisesta sen vaikeuden takia.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki

Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Toisen ymmärtämisen ja oman tahdon osoittamisen ongelma

Autismikirjon häiriö ei ole vamma. Vaan poikkeavuus yksilön kontaktissa, kommunikoinnissa ja käyttäytymisessä.

Kontaktissa toisiin ihmisiin katsekontakti on häilyvää. Vastaukset tulee hitaasti ja jähmeästi. Vastavuoroisuus on heikkoa ja toiminta omaehtoista. Yhteisen kohteen huomiossa on suuria vaikeuksia, koska molemmat osapuolet kiinnittävät huomiota eri tekijöihin ja asioihin.

Autistinen ihminen näkee helpommin yksityiskohdat, kuin kokonaisuuden, jonka hahmottamisessa hänellä on usein vaikeuksia. Tämä näkyy myös kielen ja kommunikoinnin kehityksen viivästymisenä ja poikkeavuutena. Odottamisen, vuorottelun ja yhteistyön ongelmia esiintyy. Toisen ihmisen motivaation ja toiminnan tarkoituksen ymmärtäminen on hidasta ja heikkoa. Tämä johtaa tulkinnan ongelmiin ja sosiaalisen selviytymisen vaikeuksiin.

Kielen ja kommunikoinnin erityispiirteitä ovat viivästyneen ja poikkeavan vuorovaikutuksen, jäljittelyn kehityksen heikkous. Toisen ymmärtämisen ja oman tahdon osoittamisen ongelmat. Passiivisen ja aktiivisen sanaston suppeus, puheen ymmärtämisen ongelmat sekä spontaanin puheen tuottamisen ongelmat, kuten miten ja miksi puhua.

Viestinnän funktiota on viakea oivaltaa. Myös hiljaisen ei-kielellisen tiedon välittäminen ja tulkitseminen on ongelmallista samoin kun puheen tuottaminen. Käsitteiden väärin ymmärrystä, kielen konkretiaa, kielenhallinnan ja keskustelutaitojen heikkoutta esiintyy.

Käyttäytymiseen liittyy omaehtoisuus, juuttuminen, pakkotoiminnot, uhmakkuus, raivotuminen, haastava käytös ja vaikeus rauhoittua stressitilanteessa muiden ihmisten tavoin. Huomattavat sosiaalisen toiminnan vaikeudet ovat käyttäytymiseen liittyviä piirteitä. Tämä näkyy erityisesti suhteessa muihin lapsiin tai vertaisiin. Sisarus- ja toverisuhteet saattavat olla todella ongelmaisia. Yleensä rauhoittumista ei edistä puhuminen, se vaan lisää stressiä. Parasta on löytää joksikin aikaa rauhallinen yksinäinen paikka.

Autismissa on kyse laaja-alaisista, yksilöllisistä vaikeuksista, jotka kumpuavat neurologisen kehityksen pohjalta. Käyttäytymisessä ilmeneviä yksilöllisiä vaikeuksia on sosiaalisuudessa, kommunikaatiossa, omalaatuisina piirteinä ja aistimuksissa havaintokokemusten erilaisuutena.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki

Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Autismia on kaikissa kulttuureissa

Autismi tulee kreikkan sanasta autos (itse). Autismin voisi ajatella tarkoittavan vetäytymistä ja omissa maailmoissa elämistä.
Ei ole vain tiettyä rajattua autismia, vaan kysymys on laaja-alaisesta, neurobiologisesta keskushermoston kehityshäiriöstä. Autismin oireet on aiemmin virheellisesti tulkittu skitsofreniaksi. Se ei ole mielen sairaus, vaan orgaanis­peräinen eli fyysisistä tekijöistä johtuva häiriö. Autismia ei aiheuta tietty syy, vaan joukko erilaisia tekijöitä. Näitä voivat olla monet perinnölliset tekijät, raskausajan traumat, geneettiset ominaisuudet, syntymän ja sen jälkeiset jälkeiset vauriot, jotka vaikuyttavat aivojen rakenteessa ja soluissa.

Keskushermoston häiriö voi vaikuttaa aivojen kykyyn käsitellä ja jäsentää aistien välittämää tietoa. Se voi aiheuttaa yksilön kasvussa ja kehityksessä tiettyjä autismille tyypillisiä erityispiirteitä, joita ovat epätavallisesti kehittyvä sosiaalinen vuorovaikutus ja kielellinen tai ei-kielellinen kehitys, sekä usein rajoittunut, toistuva ja stereotyyppinen käyttäytyminen sekä poikkeavat reaktiot aistiärsykkeisiin.

Autismi ei rajoitu vain lapsuuteen, vaan autismin piirteet vaikuttaa koko elämän. Ikä muuttaa autistisia oireita. Autismi ei kuitenkaan ole kehitysvamma, vaan voi esiintyä kaikilla älykkyyden tasoilla: vaikeavammaisesta huippulahjakkaaseen henkilöön.

Autismia on kaikkialla maailmassa ja kaikenlaisissa perheissä. Sitä tavataan kaikissa kulttuureissa, vaikka autismia ei kaikkialla pidetä häiriönä tai sairautena, vaan sen on nähty kuuluvan inhimillisen ominaisuuksien kirjoon. Joissakin kulttuureissa tavataan enemmän autistisia piirteitä, kuin toisissa. Ihmisen neurologista monimuotoisuutta kutsutaan neurodiverisiteetiksi, jossa autismia pidetään autismikirjon häiriönä ja  valtaväestöä neurotyypillisenä.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki

Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Salaperäinen ja mystinen autismi

Jokainen autismikirjon ihminen on ainutkertainen. Kaikillalla on oma erityinen luonne, temperamentti, tunteet ja persoonallisuus. 

Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi ja ihminen on ihminen vammasta tai häiriöstä riippumatta. Kukaan ei ole henkilönä autisti, kehitysvammainen, epileptikko tai jotain muuta. Autismia esiintyy usein yhdessä muiden vammojen tai sairauksien kanssa. Ympäristön tulee toimia siten, että yksilöllisen häiriön tai vamman kanssa pystyy elämään mahdollisimman normaalia elämää. Henkilön vahvuudet ja heikkoudet on kartoitettava ja tukitoimet suunniteltava tarpeen mukaan.

Koko elämänkaaren mittainen kuntoutussuunnitelma ottaa ohjakset pois henkilöltä itseseltään. Helposti mennään metsään, jos kuntoutus suunnitellaan liian pitkäksi jaksoksi. Ihminen muutuu, niin muuttuu autismikirjon henkilökin. Ympäristöä on muokattava sopivaksi, mutta myös henkilö tarvitsee rakennusaineksia tullakseen toimeen ympäristössä, joka ei ole rakennettu aistihäiriöitä silmällä pitäen.

Autismikirjon henkilöllä on oma erityinen ja yksilöllinen tapa kommunikoida ulkomaailman kanssa ja kehityshäiriö voidaan usein nähdä arjen vuorovaikutustilanteissa ennen varsinaisia tutkimuksia. Lapset voivat taidoiltaan ja käyttäytymiseltään poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Monella autismikirjon lapsella voi olla vaikeus käyttää ja ymmärtää kieltä kommunikaation välineenä.

Kommunikaatiohäiriöiden lisäksi autismikirjon häiriössä muutkin sosiaalisten taitojen häiriöt ovat tavallisia. Nämä voi näkyä yksilöllisinä, eriasteisina sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen häiriönä. Aistikuormitus ja siihen liittyvä stressi voi näkyä outona ja erikoisena reagointina muihin ihmisiin, ääniin, valoon, kylmään, kuumaan, tärinään, hajuihin ja makuihin.

Lapsi leikkii usein mieluummin yksin rinnakkaisleikkejä, kuin yhdessä muiden kanssa.  Näihin littyy poikkeavat leikit ja toistava käyttäytyminen. Autismin piirteenä on alentunut tai puuttuva kyky ymmärtää toista ihmistä ja sitä, mitä toinen ihminen ajattelee. Vastavuoroisesti muiden on vaikea päätellä, mitä autismikirjon ihmisen päässä liikkuu. Siksi autismia pidetään salaperäisenä ja mystisenä.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki

Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York

Yhtäkkiä poika oli omissa maailmoissaan

Soittoleirillä opetustilanteissa oli välillä vaikeaa saada kontaktia uuteen opettajaan. Harjoittelun aloittaminen kesti välillä enemmän kuin aiemmin ja poika tuntui olevan useammin omissa ajatuksissaan. Hän soitti soittokurossa hyvin viuluaan, mutta kun kappale vaihtui, hän myöhästyi helposti uuden kappaleen aloituksesta. Muuta erityistä tai traumatisoivaa tapahtumaa en kesältä muista.

Uudessa koulussa tuli pian ongelmia. Poikamme, joka ei aiemmin ollut käyttänyt julkisia liikennevälineitä ei oppinut käyttämään niitä yksin niinä parina viikkona, jotka hän koulua ehti käydä. Koulussa opetuksen seuraaminen tuntui vaikealta poika nousi joskus kävelemään kesken oppitunnin, eikä tuntunut aina seuraavan opetusta. Luokkien vaihtaminen eri oppiaineitten välillä tuotti vaikeutta.

Kotona läksyjen teko oli vaikeaa toisin kuin aiemmin. Tehtävien aloittaminen oli hidasta. Poika näytti olevan usein omissa maailmoissaan. Hän saattoi tehdä matematiikkaa jonkin aikaa ja ratkaita tehtäviä hyvin nopeasti. Yhtäkkiä poika oli omissa maailmoissaan kesken tehtävän.

Tuolloin vaikutti, että hän ei ymmärtänyt tehtävää, mutta herätytettyäni hänet sormia napsauttamalla hän teki tehtävän nopeasti ja varmasti ilman apua. Välillä todella vaikutti, että poika ei ymmärtänyt tehtävää. Sitten taas hämmästyin, kuinka hän ratkaisee vaikeankin tehtävän itsenäisesti. Myös soittotunneilla oli vaikeaa tutun opettajan opetuksessa. Kesken opetuksen hän saattoi siirtyä omiin maailmoihinsa.

Otimme lopulta yhteyttä lääkäriin, joka lähetti poikamme neurologisiin tutkimuksiin lastenlinnaan.

Mitä uutta DSM-5 diagnoosikäsikirja tarjoaa

Viides versio amerikkalaisesta mielisairauksien diagnostisesta käsikirjasta, DSM-5 julkaistiin toukokuussa 2013. Kuten käsikirjan aikaisemmissakin versioissa ongelmana on ollut käyttäytymiseen perustuvien diagnoosien luotettavuus ja validiteetti.

Kun Amerikan psykiatrinen yhdistys (APA) julkaisi ensimmäisen version  Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) vuonna 1952, tarkoituksena oli löytää yleiset ja yhteiset termit kuvaamaan ja luokittelemaan mielisairauksia.

Käsikirjassa näkyy kirjoittajien ahdas kulttuurinen näkemys. Siinä korostuu käyttäytymisen ulkoiset merkit, joita pidetään mielenhäiriöiden oireina. Koska mielenhäiriöiden syyt ovat edelleen epäselviä, niiden syyt jäävät arvailujen varaan.

Käsikirjassa annetaan joitakin aivan uusia diagnooseja kuten pakonomainen hamstraus ja häiritsevä mielialahäiriö. Aiemmin hamstraajat, jotka täyttävät asuntonsa arvottomalla roinalla olisivat saaneet pakko-oireisen häiriön disgnoosin. Häiritsevä mielialahäiriö on tarkoitettu helposti ärsyyntyville, erakoituneille ja raivonpuuskia saaville lapsille, joilla on vaikeuksia säännöstellä tunteitaan.

Uudet diagnoosit on rakennettu lääkkeiden vaikuttavuuden varaan. Jos lääke ei vaikuta diagnoosi on väärä. Diagnoosi tarkentuu lääkkeitä kokeilemalla. Johtaako käsikirjassa toteutettu inhimillisen käyttäytymisen diagnosointi ihmiskulttuurin väistämättömään medikalisaatioon?

Joitakin diagnostisia rajoja on tarkennettu. Aspergerin oireyhtymä on käsikirjan viidennessä versiossa autismikirjon häiriö, jossa diagnoosin rajaa on hieman nostettu. Käsikirjassa on mahdollista diagnosoida vakava masennus jo kaksi viikkoa sen jälkeen, kun läheinen on kuollut. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista. 

Lähde:

Greenberg G (2013) The Book of Woe: The DSM and the Unmaking of Psychiatry. Blue Rider Press

Juice Leskinen: Viimeinen kylähullu

Kylän kahvilaan illoin istumaan hän saapui kaskuineen,
ja yhtenään hyvää hyvyyttään toiset kiusas laskuineen.
Ehkä oli hän liian viisas, se ihmisille piisas
– kylähullu viimeinen.

Mutta kylään uus saapui arvokkuus viran sosiaalisen.
Otti kohteekseen hullun vanhenneen, siitä sekosi kaali sen.
Kun maailma tasapäistyy, niin persoonat sivuun väistyy,
hän on kylähullu viimeinen.

Nyt valtio kylään tullut ja on siellä kuin kotonaan,
ja viimeinen kylähullu pois hoidetaan.

Joskus paikka tää tuli elämää, mut se kaatui paperisotiin.
Se autioituu, kuolee puistossa puu, väki viedään hoitokotiin.
Missä syy moiseen vainoon? Näin päästään tasapainoon.
Pois viedään kylähullu viimeinen…

(Juicen syntymäpäivänä)

"Kaiken tämän keskellä on kuitenkin pakko olla inhorealisti. On totta, että resurssit pienenevät koko ajan. Mutta resurssit eivät aina ennenkään ole olleet mittavat ja silti on opetettu ja uskottu tulevaan. Näin on syytä tehdä myös tänään. Vapautetaan itsemme resurssien kutistumisen vankilasta. Kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen, lauloi jo Juice aikoinaan".

http://lyrics.wikia.com/Juice_Leskinen:Viimeinen_Kyl%C3%A4hullu
Juice Leskinen: Viimeinen kylähullu. Soolo lp:ltä Dokumentti. 1981 © Bluesway/Love 1981 Julkaistu kirjassa Hullun kirjoissa. Näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. SKS, Helsinki 1990

Kuntoutus kotona vai laitoksessa?

Kuntoutusmenetelmät eroavat mm. oppimisympäristön suhteen; tapahtuuko kuntoutus arkiympäristössä vai laitoksessa.

Esimerkiksi sovellettuun käyttäytymisanalyysiin perustuvissa menetelmissä nähdään, että lapsi tarvitsee erittäin kontrolloidun ja häiriöistä eristetyn, strukturoidun ympäristön oppiakseen viestintätaitoja.

Kun lapsi hallitsee kielelliset taidot kahdenkeskisissä olosuhteissa, taidot pyritään siirtämään muihin ympäristöihin. Luonnollisissa menetelmissä taitoja pyritään harjoittelemaan alusta alkaen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, lapsen arkiympäristössä, jolloin taitojen erillisestä siirtämistä arkeen ei tarvitse suorittaa.

Arkiympäristössä opittujen taitojen on havaittu kestävimmiltä kuin kliinisissä olosuhteissa opittujen taitojen. Menetelmät eroavat usein myös siinä, miten lapsen vahvuuksia käytetään apuna kuntoutuksessa.

Joissain menetelmissä pyritään hyödyntämään autististen henkilöiden vahvaa näönvaraista hahmottamista käyttämällä eri tilanteissa paljon visuaalista tukea eli kuvia kuten kuvitetut päiväjärjestykset tai kommunikaatiokansiot.

TEACCH:issa Training and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children käytetään yleisesti PECS-menetelmän Picture Exchange Communication System periaatteita kielen kuntoutuksessa.

Lovaasin menetelmässä ja luonnollisissa menetelmissä kuvakoretteja käytetään taas mahdollisimman vähän tai ainoastaan vaihtoehtoisesti silloin, kun puhe ei lähde autistisella lapsella kehittymään.

EIBI= Early Intensive Behavioral Intervention, DTT=Discrete Trial Training, PRT=Pivotal Response Training, TEACCH= Training and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children, DIR=Developmental/Individual-differences/Relationship-based, SCERTS= Social Communication/Emotional Regulation/Transactional Support,  PECS= Picture Exchange Communication System

Lähde: Vastamaa, S (2014): Pivotal Response Training -menetelmän vaikutus autististen lasten kielellisiin taitoihin. Kaksitapaustutkimus. Tampereen yliopisto.

Lapsen kiinnostus motivoi oppimista

TEACCH:issa, Training and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children, käytetään PECS-menetelmän, Picture Exchange Communication System, periaatteita kielen kuntoutuksessa. Lovaasin ja luonnollisissa menetelmissä niitä käytetään usein taas ainoastaan vaihtoehtoisesti silloin, kun puhe ei muuten lähde autistisella lapsella kehittymään.

Kuntoutusmenetelmät eroavat usein siinä, kuka toimii kuntouttajana ja miten hän ohjailee tilanteita. Toiset menetelmät korostavat vanhempien roolia kuntoutuksen toimeenpanijana enemmän kuin toiset. Erona on usein myös se, kuinka paljon aikuinen ohjailee lapsen toimintaa.

Joissain menetelmissä on tavoitteena, että lapsi suorittaa aikuisen antaman tehtävän oikein. Näitä kutsutaan aikuisjohtoisiksi menetelmiksi. Lapsijohtoisissa menetelmissä taas aikuinen muun muassa vastaa enemmän lapsen tekemiin aloitteisiin. Aikuinen voi tarjota lapselle valittavaksi erilaisia vaihtoehtoisia tavaroita tai toimintoja sekä seuraa lapsen kiinnostuksen kohteita ja luo niiden pohjalta oppimistilanteita.

EIBI= Early Intensive Behavioral Intervention, DTT=Discrete Trial Training, PRT=Pivotal Response Training, TEACCH= Training and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children, DIR=Developmental/Individual-differences/Relationship-based, SCERTS= Social Communication/Emotional Regulation/Transactional Support
PECS= Picture Exchange Communication System

Lähde: Vastamaa, S (2014): Pivotal Response Training -menetelmän vaikutus autististen lasten kielellisiin taitoihin. Kaksitapaustutkimus. Tampereen yliopisto.

Autismikirjon kuntoutus- ja opetusmenetelmiä

	Menetelmä	Kuntoutus	Toiminta	Tavoite
	EIBI* sovellettu käyttäytymisanalyysi eli ABA Lovaas, 1992	Strukturoidut opetustilanteet (DTT). Aikuisjohtoinen, intensiivinen kuntoutus 20–60 tuntia viikossa.	Ärsyke-reaktio-ehdollistaminen. Palkintoina aineelliset palkinnot tai kehut. Ei-toivottuja toimintoja ei vahvisteta tai rangaistaan. Tehtävät yksinkertaisissa ja helposti omaksuttavissa osissa.	Kielen oppiminen ja päivittäiset toiminnot, koulutaidot, syy-seuraus
	Luonnolliset kuntoutusmenetelmät PRT, Time Delay, Milieu Training Schreibman, 2007	Vähän strukturoidut ja lapsijohtoiset arkielämän tilanteet.	Ärsyke-reaktio-ehdollistaminen ja vuorottelu. Suora vahvistaminen.	Sosiaalinen viestintä. Voidaan kuntouttaa myös leikki- tai koulutaitoja.
	Strukturoidut oppimistilanteet TEACCH Siegel, 2003	Aikuisjohtoinen, mutta pyritään lisäämään lapsen itsenäisyyttä.	Ympäristön jäsentäminen ja tapahtumien ennakointi kuvin. PECS. Koriopetus, jossa strukturoituja tehtäviä.	Itsenäinen toiminta ja oppiminen kehittämällä itsesäätely- ja ongelmanratkaisutaitoja.
	DIR/Floortime, SCERTS, The Denver Model Prizant & Wetherby, 2005	Vaihtelee löyhästi strukturoiduista puoli-strukturoituihin tilanteisiin. Osassa myös lapsijohtoisuuteen.	Vuorovaikutus samanikäisten kanssa leikkitilanteissa. Luodaan arkeen vastavuoroisia viestintätilanteita.	Tavoitteina mm. sosiaaliset taidot ja emotionaalinen kehitys, jotka riippuvat lapsen kehitystasosta.
	Theraplay Jernberg & Booth, 2003	Aikuisjohtoiset ja strukturoidut tilanteet. Leikkipainotteinen. Erilaisia vauvoille ja heidän vanhemmilleen tyypillisiä vuorovaikutusleikkejä (esim. kurkisteluleikit, sylissä pitäminen jne.).	Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutussuhteen häiriön korjaaminen. Pohjaa psykodynaamseen teoriaan autismin syistä.	Toimiva vuorovaikutus tukee muita taitoja, kuten esim. kielen kehitystä.

*EIBI= Early Intensive Behavioral Intervention, DTT=Discrete Trial Training, PRT=Pivotal Response Training, TEACCH= Training and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children, DIR=Developmental/Individual-differences/Relationship-based, SCERTS= Social Communication/Emotional Regulation/Transactional Support, PECS= Picture Exchange Communication System

Lähde: Vastamaa, S (2014): Pivotal Response Training -menetelmän vaikutus autististen lasten kielellisiin taitoihin. Kaksitapaustutkimus. Tampereen yliopisto.

Autismikulttuurin voimaa

Jotta autismikulttuurin ihmiset voisiva paremmin sopeutua valtakulttuuriin on tarpeen suunnitella koulutus-, kuntoutus- ja valmennusohjelmia lähtien autismin kirjon perusvahvuuksista. Autismin kulttuurin vahvuuksia kehittämällä on tarkoituksena on helpottaa edistää oppimista ja vuorovaikutusta.

Vahvuuksien kautta toimiminen on päinvastainen lähestymistapa kuin autismin diagnoosissa, jossa pureudutaan heikkouksiin. Autismin diagnostiset ominaisuudet, kuten sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation häiriöt, ovat käyttökelpoisia erotettaessa autismi muista vammaisryhmistä autismin kuntoutusta ja valmennusta suunniteltaessa.

Koulutuksen tulisi kuitenkin lähteä vahvuuksista, sillä vuorovaikutus, yhteistyö ja ymmärrys voi tapahtua vain toimivien kanavien kautta. Vahvuuksien kautta voidaan rakentaa valmennusohjelma, jossa vahvuuksia kehittämällä myös heikkoudet vahvistuvat.

Diagnoosit eivät kerro, miten autistismikirjon ihminen ymmärtää maailmaa, mitkä on hänen vaikuttimensa ja kuinka hän oppii parhaiten. Sensijaan autismikulttuuri vaikuttaa kullekin yksilölle ominaiseen vuorovaikutukseen ja käyttäytymismalleihin.

Autismikirjon vaikeudet eivät ole ainutlaatuisia. Autismille tyypillisiä häiriöitä voidaan tavata myös muissa neuropsykologisissa oireyhtymissä, kuten kehitysvammaisuus, oppimisvaikeudet ja kielelliset häiriöt. Autismi saattaa muistuttaa tiettyjä psykiatrisia sairauksia, kuten pakko-oireinen häiriö, skitsoidi persoonallisuus, ja ahdistuneisuushäiriöt.

Autismikirjon piirteitä voi nähdä myös osana normaalia lasten ja nuorten uhma- ja murrosikään liittyvää kehitystä. Autismi eroaa näistä kuitenkin vaikeuden ja vakavuuden osalta. Se on yhdistelmä sosiaalisen vuorovaikutukset ongelmia jotka aiheuttavat huomattavia toiminnallisia vaikeuksia. Autismikulttuurille on ominaista yhdistelmä erilaisia neuropsykologisia häiriöitä. Autismi ei ole jokin tietty kyky, kuten populaarikuttuuri antaa ymmärtää.

Mesibov Gary B. & Shea Victoria.The Culture of Autism From Theoretical Understanding to Educational Practice. Plenum Publishing Corp.

Autistismi -> Asperger -> Autismikirjo?

Vuonna 1989 ruotsalainen lasten psykiatri Christopher Gillberg julkaisee Aspergerin oireyhtymän diagnostiset kriteerit.

• Christopher Gillbergin Biografia
• Gillbergin Asperger Syndrome Criteria 

Vuonna 1986 lasten psykiatri Peter Szatmari tutkii skitsotyyppisiä lapsia. Hän ottaa käyttöön käsitteen 'Aspergerin oireyhtymä' Lorna Wing:in inoittamana. Vuonna 1989, Szatmari julkaisee oman diagnostisen kriteeristönsä Aspergerin oireyhtymälle.

• Peter Szatmari Biografia 
• Szatmarin "A Chart Review of Schizotypal Personality Disorder in Children" 
• Szatmarin Asperger Disorder Criteria 

Vuonna 1992 WHO lisää 'Aspergein oireyhtymän' ICD-10 diagnostiseen luokitteluun, jossa se kuuluu laaja-alaisiin kehityshäiriöihin.

• ICD-10 Asperger Disorder Criteria 

Vuonna 1994 Amerikan psykiatrinen yhdistys lisää 'Aspergerin oireyhtymän' DSM IV TR uudistetuun diagnostiseen luokkaan laaja-alaiset kehityshäiriöt. 

• Link to DSM IV TR Asperger Disorder Criteria 

ICD-10 ja DSM IV TR luokittelusta tulee Aspergerin oireyhtymän standardeja Euroopassa ja USA:ssa. Aspergerin oireyhtymä kuvataan nyt yhtenäisin muiden Autismikirjon häiriöiden kanssa'.

Amerikan psykiatrinen yhdistys julkaisee uuden DSM-5 luokituksen toukokuussa 2013. Siinä laaja-alaiset kehityshäiriöt korvataan Autismikirjon häiriö -luokalla, johon kuuluu myös Aspergerin oireyhtymä. Näin Asperger katoaa diagnostisena kategoriana ja siinä mielessä palataan aikaan ennen vuotta 1981.

• DSM-5 Autism Spectrum Criteria 
• Questions About Asperger's Disorder Revision

Aspergerin oireyhtymän synty

Vuonna 1925, Grunja Suhareva julkaisi vuonna 1925 Neuvostoliitossa ja Saksassa vuotta myöhemmin viittä lasta käsittelevän artikkelin “Die Schizoiden Psychopathien im Kindesalter”. 

Suharevan mukaan lapset kärsivät "lapsuusiän skitsoidista psykopatiasta". Häiriö oli sama, josta itävaltalainen Hans Asperger raportoi ensi kerran vuonna 1938, ja kirjoitti vuonna 1943 artikkelin “Die ‘Autistichen Pschophathien’ im Kindesalter”. Tutustuttuaan Aspergerin työhön brittiläinen tutkija Lorna Wing antoi oireyhtymälle nimen Aspergerin syndrooma vuonna 1981.

• Suharevan artikkeli "Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter" englanniksi
• Aspergerin biografia
• Aspergerin artikkeli Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter 

Vuonna 1964, lasten psykiatri Sula Wolff esitti julkaisemattoman raportin "Schizoid personality disorder in childhood"  Kuudennessa kansainvälisessä psykoterapia kongressissa. Hän ei kuitenkaan julkaissut aiheesta raporttia ennenkuin vuonna 1979 nimellä "Schizoid Personality in Childhood: A Comparative Study of Schizoid, Autistic and Normal Children". Wolff esitti, että hänen tutkimansa 'skitsoidit lapset' vastavat itseasiassa Hans Aspergerin kuvaamaa lapsuuden 'autistista psykopatiaa'.

Tämän jälkeen Wolff julkaisi säännöllisesti artikkeleita aiheenaan 'lapsuuden skitsoidi häiriö'. Vuonna 1995, hän täydensi kuvaustaan kirjassaan Loners: The Life Path of Unusual Children. Teos sai hyvän vastaanoton. Kuitenkin hänen työnsä on jäänyt vähemmän tunnetuksi autismin kirjon häiriöiden kuvauksissa.

• Sula Wolffin biografia 
• Wolffin Beyond Asperger Syndrome 
• Wolffin Schizoid Disorder of Childhood Criteria 

Vuonna 1980 Amerikan psykiatrinen yhdistys lisäsi 'Schizoid Disorder of Childhood or Adolescence' DSM III diagnoosiluokitukseen Sula Wolffin työn pohjalta.

• DSM III luokittelussa 'Schizoid Disorder of Childhood or Adolescence' 

Vuonna 1981 Lorna Wing kirjoitti raportin “Asperger syndrome: a clinical account“. Tämä seurauksena

1. Suharevan, Aspergerin ja Wingin kuvaama häiriö saa nimen ‘Aspergerin oireytymä (AS)'
2. Hans Aspergerin työ tulee tunnetuksi
3. Aspergerin oireyhtymää pidetään autismin lievänä muotona

• Lorna Wingin Biografia 
• Wingin “Asperger syndrome: a clinical account”

Amerikan psykiatrisen yhdistyksen diagnostisen manuaalin kolmannessa,  uudistetussa laitoksessa DSM III R (1987) lapsuuden ja murrosiän skitsoidi häiriö poistetaan. Asperger kuuluu nyt 'autismin kirjoon'.

Aivokuva voi paljastaa autismikirjon häiriön

Autismikirjon häiriö näkyy aivojen magneettikuvista aktivoimalla koehenkilöitä ajattelemaan vuorovaikutustilanteita.

Tietyt ajatukset aiheuttavat yhteneväisiä reaktioita ihmisten aivoissa. Yhdysvaltalaisen Carnegie Mellon -yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että autistismin kirjon ihmisen aivoissa reaktiot on erilaisia kuin ns. neurotyypillisillä ihmisillä.

Menetelmässä pyydetään tutkittavia kuvittelemaan erilaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteita kuten "suostuttelua", "ihailua" ja "halausta".  Ajatukset aktivoivat neurotyypillisissä aivoissa alueen, joka littyy "itsen" ajatteluun. Autismikirjon häiriössä tämä aivojen takaosassa sijaitseva alue ei aktivoidu. 

Neurotyypilliset tutkittavat samaistuivat ajattelemiinsa käsitteisiin ja kuvittelivat itsensä osana vuorovaikutustilanteita. Autismikirjon ihmiset takastelivat vuorovaikutuksen käsitteitä ukopuolisina eläytymättä kuviteltuihin tilanteisiin.



Autismikirjon häiriöiden diagnoosi on perustunut potilaan käytöksen arviointiin. Tulossa on ojektiivisimpina ja tarkempia pidetyt biologisiin mittauksiin perustuvat diagnoosit, joita tämänkin tutkimuksen perusteella voidaan odottaa.

Menetelmä on laajennettavissa myös muihin neurologisiin tiloihin ja kehityshäiriöihin. Näitä ongelmia ei enää tarvitse arvioida vain vain oireiden, mutta nyt myös aivojen toiminnan perusteella.

Lähde:
http://www.newscientist.com/article/dn26651-hug-brain-test-could-diagnose-disorders-like-autism.html#.VIC1db6P7ak