Hän saattoi äkkiä alkaa rummuttamaan sääriinsä

Kun sopivat reaktiot ihmisiin, esineisiin ja tilanteisiin pääasiassa puuttuivat, hän antoi täyden vallan omille siäisesti tuotetuille impulseille. 

Nämä eivät liittyneet ulkopuolisiin vaikutteisiin. Silmiinpistävintä oli tässä suhteessa hänen stereotyyppiset liikkeensä: hän saattoi äkkiä alkaa rummuttamaan sääriinsä, lyödä äänekkäästi pöytää, lyödä seinää, lyödä toista ihmistä tai hyppiä ympäri huonetta.

Hän saattoi tehdä näin kiinittämättä huomiota ympärillä olevien ihmisten ihmettelyyn. Useimmin nämä impulssit syntyivät tyhjästä, mutta joskus ne syntyivät provosoimalla, esimerkiksi tiettyjen vaatimusten seurauksena jotka hän koki ei-toivottuina tunkeutumisena hänen suljettuun persoonallisuuteensa.

Jopa kun joku sai hänet reagoimaan vähäksi aikaa, ei kestänyt kauaa, kun hän muuttui onnettomaksi ja tuloksena oli purkaus huutoja tai kummallista stereotyyppistä liikehdintää. Toisinaan pelkkä levottomuus saattoi ajaa hänet stereotyyppiseen liikehdintään. Milloin tahansa osasto oli meluisa, iloisella tai levottomalla tuulella, esimerkiksi kun käynnissä oli kilpapeli, silloin saattoi olla varma, että hän pian eroaisi ryhmästä ja alkaisi hyppimään tai lyömään.

 

---------------------------------
*Aspergerin teoksen Lapsuuden 'autistinen psykopatia' käännös ja huomautukset saksasta englanniksi Uta Frith, teoksessa Autism and Asperger Syndrome, Cambridge University Press (1991). Vapaasti suomennettu ote tutkimustyötä varten.

Jatkuu...

‘Minä en halua sanoa että…’

Hänen puheensa sisältö oli myös täysin poikkeuksellista verrattuna siihen, mitä voisi odottaa tavalliselta lapselta: vain harvoin se mitä hän sanoi oli vastaus kysymykseen. 

Kysymys piti tehdä useamman kerran ennen kuin se meni perille. Kun hän sitten vastasi jonkin ajan kuluttua, vastaus oli niin lyhyt kuin mahdollista. Usein kuitenkin oli silkkaa onnea, että reagoi mitenkään!

Joko hän yksinkertaisesti ei vastannut, tai hän kääntyi pois rummuttaen rytmiä tai osoittaen jotain muuta sterotyyppistä käyttäytymistä. Välillä hän toisti kysymyksen tai jonkun sanan kysymyksestä joka ilmeisesti oli tehnyt häneen vaikutuksen; joskus hän lauloi, ‘Minä en halua sanoa että…’.

______________________
---------------------------------
*Aspergerin teoksen Lapsuuden 'autistinen psykopatia' käännös ja huomautukset saksasta englanniksi Uta Frith, teoksessa Autism and Asperger Syndrome, Cambridge University Press (1991). Vapaasti suomennettu ote tutkimustyötä varten.

Jatkuu...

Yleinen vaikutelma ja ilmaisulliset ominaisuudet

Poika oli rakenteeltaan siro ja hyvin pitkä, 11 cm yli ikäistensä keskipituuden. Hän oli laiha, hienoluinen ja hänen lihaksisto oli heikosti kehittynyt. Hänen ihonsa oli kellertävän harmaa kalpea. Verisuonet oli selvästi nähtävissä sivulla ja yläkehossa.

Hänen asentonsa oli roikkuva, olkapäät kokoon lysähtäneet, lapaluut esiintyöntyvät. Muutoin hänen olemuksensa oli tavanomainen. Kasvoilla näkyi hienot ja aristokraattiset piirteet, jotka erosivat kypsyydellään kuusi-vuotiaasta. Kaikki pienen lapsen piirteet oli jo kadonneet.

Hänen katseensa oli huomattavan omalaatuinen. Se tavallisesti kohdistui tyhjään, mutta välillä keskeytyi hetkeksi pahankuriseen pilkahdukseen. Kun joku puhui hänelle hän ei ottanut katsekontaktia, joka tavallisesti on keskustelun perustana.

Hän tuijotti sivuun ja vilkaisi ihmisiä ja esineitä vain pyyhkäisemällä. Vaikutti niin kuin hän ei olisi ollut läsnä. Saman vaikutelman sai myös hänen äänestään, joka oli korkea ja ohut ja kuulosti kaukaiselta.

Normaali puheen sävy ja luonnollinen puheen rytmi puuttui. Tavallisesti hän puhui hyvin hitaasti, laahaten tiettyjä sanoja huomattavan pitkään. Hän äänessään kuuluu myös lisääntynyttä modulaatiota niin että hänen puheensa oli usein laulavaa.

______________________
Kanner (1943) ei juuri käsittele katseen omalaatuisuutta ensimmäisissä kuvauksissaan, mutta selvä viittaus samaan ilmiöön, jota Asperger kuvaa ilmenee Virginian tapauksessa. ‘ Hän vastasi kun kutsuttiin tulemalla lähemmäksi, katsomatta henkilöön, joka häntä kutsui. Hän vain seisoi hiljaa, katsoen tyhjyyteen’.
---------------------------------
*Aspergerin teoksen Lapsuuden 'autistinen psykopatia' käännös ja huomautukset saksasta englanniksi Uta Frith, teoksessa Autism and Asperger Syndrome, Cambridge University Press (1991). Vapaasti suomennettu ote tutkimustyötä varten.

Jatkuu...

Kasvot, katse ja autismi

Autistisesti käyttäytyvillä henkilöillä on usein vaikeuksia tulkita sosiaalisesti merkittävää tietoa toisten ihmisten kasvoista. Näiden vaikeuksien taustalla saattavat olla toisen henkilön silmiin katsomiseen liittyvät poikkeavuudet. 

 

Silmiin katsominen ei ole motivoivaa autistisille lapsille. Seurauksena voivat olla autismille tyypilliset vaikeudet jaetussa tarkkaavuudessa ja katsekontaktissa sekä kasvohavaintojen harjaantumattomuus.

Autismin varhainen tunnistaminen antaa edellytykset katsekäyttäytymisen tukemiselle ja kasvohavaintojen mahdollisimman normaalille kehittymiselle. Ihmisten välinen sosiaalinen vuorovaikutus tukeutuu sekä kielelliseen kommunikaatioon että ei-kielelliseen informaatioon.

Kehon asennot ja eleet sekä erityisesti kasvot välittävät monenlaista vuorovaikutuksen säätelyn kannalta keskeistä tietoa. Toinen henkilö tunnistetaan luotettavimmin kasvoista, ja päätelmät ihmisten iästä ja sukupuolesta perustuvat myös useimmiten heidän kasvoihinsa. 

Lähde:

Kasvot, katse ja autismi, Katsausartikkeli, Suomen Lääkärilehti 8/2013

Anneli Kylliäinen PsT, Suomen Akatemian tutkijatohtori

Jari K. Hietanen Ph.D., professori, Human Information Processing -laboratorio Tampereen yliopisto, yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö, psykologia

Miten autistinen lapsi oppii katsekontaktia

Autistisen lasten vanhemmat voivat opettaa pienelle lapselleen katsekontaktia leikillä. Se vahvistaa lapsen kykyä oma-aloitteiseen katsekontaktiin, kertoo tuore Tampereen yliopiston tutkimus.

Autististen lasten tarkkaavuusreaktiot eivät voimistuneet, kun lapset katsoivat kasvoja, joissa katse kohdistui suoraan heihin, vaikka autistiset lapset katselivat kasvojen silmien aluetta. Kutitteluleikin  avulla saatiin katsekontakti syntymään.

Kuntoutuskokeiluryhmässä olevien lasten oma-aloitteinen katsekontaktin käyttö lisääntyi seuranta-arviossa, yliopistosta kerrotaan. Vertailuryhmässä, joka sai tavanomaista intensiivistä autismin varhaiskuntoutusta, katsekontaktin ottaminen parantui, mutta ei yhtä selvästi kuin kuntoutuskokeiluryhmässä.

Lähde:
HS Katri Kallionpää Autistinen pikkulapsi voi oppia katsekontaktia Terveys 29.9.2014 10:21

Televisio alentaa nuoren arvosanoja ja heikentää kunnon

Televisio nuoren omassa huoneessa johtaa huonoihin elämäntapoihin. Teini-ikäiset, joilla oli on oma televisio syövät epäterveellisemmin, harrastavat vähemmän liikuntaa ja saavat huonompia arvosanoja kuin ilman omaa televisiota elävät ikäisensä.

Minnesotan yliopiston tutkijat kyselivät 15–18-vuotiailta nuorilta näiden elämäntavoista. Oman tv:n omistavat teinit käyttivät runsaasti aikaa sen katseluun. Aikaa kului neljästä viiteen tuntia viikossa enemmän kuin niillä, joilla tv:tä ei ollut.

Tv:n omistavat tytöt käyttivät liikuntaan keskimäärin 1,8 tuntia viikossa, kun ilman tv:tä elävät liikkuivat 2,5 tuntia. Pojat puolestaan saivat keskimäärin huonompia arvosanoja, kun heillä oli oma televisio huoneessaan. Sekä tytöt että pojat söivät vähemmän kasviksia ja viettivät vähemmän perheen yhteisiä ruokailuhetkiä, kun heillä oli käytössään oma tv.

Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat selvästi, ettei teini-ikäisen huoneeseen kannata hankkia omaa televisiota.