Lucia*
Kun tulin Suomeen, minulla oli jo kaksi lasta. Menin naimisiin suomalaisen kanssa, ja saimme yhdessä neljä lasta. Aloimme asioida lastensuojeluviranomaisten kanssa, koska minä ja mieheni, nykyään entinen mieheni, riitelimme jatkuvasti. En ymmärtänyt suomea, eikä minulla ollut aina tulkkia. Tajusin vasta myöhemmin, että mieheni kertoi viranomaisille hirveitä asioita minusta.
Nuoremmat suomalaiset lapseni ovat olleet järjestelmän asiakkaina koko ikänsä. Naapurit tekivät meistä monta ilmoitusta lastensuojeluviranomaisille. Vuonna 2008 erosimme, ja vuonna 2009 lapset pantiin ensimmäistä kertaa sijoitukseen, silloin kolmeksi viikoksi. Toisen kerran heidät sijoitettiin sijaishuoltoon kolme kuukautta sitten.
Nuorin lapseni ei viihtynyt päivähoidossa ja aiheutti siellä paljon hankaluuksia. Kukaan ei uskonut minua, kun sanoin, että hän käyttäytyy kotona aivan mallikkaasti. Tämä kuusivuotias lapseni sijoitettiin sijaishuoltoon ensin. Sitten viranomaiset huolestuivat vanhemmista lapsistani ja heidät otettiin pois koulusta, vaikka heillä ei ollut mitään ongelmia. Minulle ei edes ilmoitettu siitä. Nuorimmainen on nyt seitsemänvuotias ja asuu laitoksessa. Muut kolme on sijoitettu perhehoitoon.
Viranomaisten mielestä laitos on nuorimmaiselle paras paikka. He aikovat nyt panna psykiatrin arvioimaan hänet. Koko jutussa on hyvää vain se, että saan nähdä lapsia mahdollisimman usein, vaikka opiskelen lähihoitajaksi. Sosiaalityöntekijät sanovat, että he eivät tiedä, milloin saan lapset takaisin ja että minun pitää tehdä yhteistyötä järjestelmän kanssa. En käytä huumeita, en juo enkä mitään sellaista. Olet tehnyt kaikkeni lasteni eteen.
http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033
http://yle.fi/uutiset/finnish_child_welfare_child_protection_or_for_profit_foster_care/8725326
