Tuen tarve on yksilöllistä. Esimerkiksi yliopistossa opiskeleville Asperger-henkilöille on tullut esiin hyvin konkreettisia toiminnanohjauksen asioita,
kuten ajanhallintaa ja lukujärjestyksen suunnittelua sekä sosiaalisten
tilanteiden harjoittelua.
Vaikka mielenteoriassa on puutteita ja
kontekstisokeutta ilmenee, he voivat kuitenkin oppia asioiden ja
ihmisten kanssa toimimista, jolloin haitta voi lieventyä.
Elämänlaadun
kannalta varhainen diagnoosi on tärkeää. Silloin voidaan ajoissa
suunnitella kuntoutustoimenpiteet tukemaan positiivisen minä-kuvan
rakentumista ja itseymmärrystä sekä vähentää riskiä negatiiviselle
syrjäytymiskehitykselle.
Ihannetapauksessa henkilölle voi muodostua positiivinen
autismi- tai asperger-identiteetti, joka voi olla oikein käytettynä myös
voimavara.
Autismin
kirjon hyödyntämättömän potentiaalin tunnistamiseen sekä positiiviseen
imagoonpyritään vaikuttamaan lisäämällä autismitietoisuutta.
