Lastensuojelun ennakkoluulot tuhoaa perheitä

Perheitä tuhoutuu väärien syytösten takia. Sosiaalityöntekijöille annetaan liikaa valtaa.
– Imran, Pakistan

Järjestelmä on viallinen ja todella hankala ulkomaalaistaustaisille. En ole koskaan saanut minkäänlaisia käännös- tai tulkkauspalveluja. Lapseni vietiin sen jälkeen, kun heidän äitinsä ja minä erosimme. Meillä oli yhteishuoltajuus. Äiti halusi lapset itselleen, mutta en suostunut siihen.

Lastensuojelun työntekijä tuli ja vei lapset täysin ennalta varoittamatta. Minulle ei soitettu eikä lähetetty kirjeitä. Pääsin tapaamaan lastensuojeluviranomaisten edustajia vasta kuukauden päästä siitä, enkä nähnyt lapsiani neljään kuukauteen. Kun tyttäreni pyysi minua yhtenä päivänä viemään hänet kotiin koulun jälkeen, sosiaalityöntekijät soittivat poliisille ja minut pidätettiin kaappauksesta. Myöhemmin syyttäjä luopui syytteistä. Paikalliset viranomaiset jopa pyysivät anteeksi.

Terveyteni reistailee, enkä pystynyt taistelemaan raskasta byrokratiaa vastaan, joten suostuin luopumaan huoltajuudesta, kun minua ahdisteltiin koko ajan. Viranomaiset eivät kuuntele lapsiakaan. Tyttäreni valitti äidistään, ja hänet sijoitettiin sijaishuoltoon. Hänet kuitenkin palautettiin äidilleen kahden kuukauden päästä ja pantiin sitten taas sijaishuoltoon. Hänet on nyt pysyvästi sijoitettu laitokseen, joka ei ole koti vaan pikemminkin kuin vankila. Koko prosessi on tuhonnut perheeni, ja perheitä tuhoutuu väärien syytösten takia.

Oikeus kuuntelee vain sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät edes tutki väitteitä. Sosiaalityöntekijöille annetaan liikaa valtaa, ja he tekevät, mitä tahtovat. Olen valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta siitä on nyt yhdeksän kuukautta eikä vastausta ole kuulunut. Myös suomalaiset lapset kärsivät järjestelmän kourissa.

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033

Erotusdiagnoosi skitsofrenian ja muiden häiriöiden välillä vaihtelee

Skitsofrenia-nimikkeellä tarkoitetaan ryhmää psykoottisia häiriöitä, joiden laatu ja ennuste ei ole suinkaan yhtenäinen.

Diagnostinen raja skitsofrenian ja muiden häiriöiden välillä on sopimuksenvarainen ja on vaihdellut eri aikoina ja eri maissa. Samalla myös hoito ja sen tulokset ovat vaihdelleet. Hoidon tuloksellisuuden arviointi on tällöin sairauden sijaan ankkuroitunut pitkälti yhteisöllisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin. Ei ole harvinaista, että potilaaseen lyöty stigma on ollut invalidisoivampi kuin varsinainen sairaus.

Skitsofrenian hoidon tulisi olla ennen muuta tapauskohtaista, vuorovaikutuskeskeisesti suuntautunutta hoitoa, jota toteutetaan tarpeenmukaisen lähestymistavan hoitoympäristössä potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Skitsofreniaan sairastuneita hoidettaessa näkyviin tulee edelleen usein vääriä käsityksiä, asenteita ja jopa vääriä hoitotapoja. 1980-luvulla esillä olleet ja varsin myönteisiin kokemuksiin johtaneet näkemys- ja hoitotavat ovat 2000-luvulla jääneet vähälle huomiolle ja puuttuvat skitsofrenian käypä hoito -suosituksesta lähes kokonaan.

Skitsofrenian kansainvälinen tautiluokitus näyttää usein johtaneen siihen, että potilaissa huomio kohdistuu yksinomaan luokitusta vastaavien oireiden etsimiseen ja toteamiseen, sen sijaan että perehdyttäsiin ymmärtävän kontaktin kautta potilaan henkilökohtaiseen elämänhistoriaan ja sen vaikutuksiin hänen kehitykseensä ja sairastumiseensa. Myöskään potilaan välittömän perheympäristön ja muun sosiaalisen verkon merkitys ei näin tule esille.

Lähde:

Aaltonen J., Alanen Y.O.(2014) Skitsofrenian psykologinen, tarpeenmukainen hoito unohdettu? Suomen Lääkärilehti 44/2014 vsk 69 sivut 2858-2859