Ei autistinen, muttei aivan tavallinen nuori

Deborah Feinin tutkimusryhmän 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan autismin kirjon oireet eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat iän ja olosuhteiden vaikutuksesta. Tutkimuksessa huomattiin, että lapsuudessa diagnosoidut autismin oireet kuten vuorovaikutusvaikeudet, erikoinen kommunikointi, sääntöjen jäykkä noudattaminen, rituaalit, rutiinit, esineiden järjestäminen olivat kadonneet monelta iän mukana.
 
Tässäkään tutkimuksessa tulokset eivät olleet aivan täydellisiä, sillä noin 20 prosentilla autismin oireista toipuneista oli vielä poikkeavuutta katsekontaktissa sekä eleiden ja ilmeiden hallinnassa. Kyseiset poikkeavuudet olivat kuitenkin niin lieviä, etteivät he antaneet itsestään autistista vaikutelmaa. Useilla toipuneilla nuorilla oli lisäksi masennusta, ahdistuneisuutta tai tarkkaavaisuusongelmia.

Kyseinen tutkimus ei kerro, miten autististen lasten ja nuorten elpyminen on tapahtunut ja mitkä tekijät on tähän vaikuttaneet. Kotona vanhemmat kokeilevat usein monia erilaisia menetelmiä joilla pyritään vaikuttamaan autistiseen käyttäytymiseen kuten puhe- ja toimintaterapiaa, liikuntaa, dieettejä, luontaishoitoja ja lääkitystä. Kaikkia lapsia ei myöskään ole voitu seurata luotettavasti pienestä pitäen.

Nyt on valmistumassa kuitenkin uusi seurantatutkimus Weill Cornell Medical Collegen tutkimuslaitoksessa, jonka johtaja Catherine Lord on seurannut noin sadan kaksivuotiaana autismidiagnoosin saaneen ryhmää aina 20-vuotiaaksi asti. Seurantaan on kuulunut suuri koesarja muutaman vuoden välein lapsena ja uudelleen 18 vuoden iässä. Myös vanhemmat ovat täyttäneet kyselylomakkeen vuosittain (Richler 2013).

Tässäkin seurantatutkimuksessa on havaittu, että pieni joukko menettää autistiset oireensa niin täysin, että heitä on aikuisina mahdoton erottaa tyypillisesti kehittyneistä henkilöistä esimerkiksi katsekontaktin ja eleiden osalta. Lisäksi he pärjäävät hyvin arjessa, pystyvät esimerkiksi tekemään osa-aikatyötä opiskelun ohessa.

Kirjallisuutta
Fein Deborah et al (2013) Optimal Outcome in Individuals with History of Autism, Journal of Child
Richler Jennifer (2013) Is It Possible to Recover from Autism? Scientific American Mind Vol 24, Nr 3

Julkaistu Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Voiko autismin kirjon oireet kadota?

Autismin kirjon oireita on pidetty yksilön elämää haittaavina pysyvinä tiloina, joihin ei ole varsinaista parannuskeinoa. 

Hoitona on ollut usein ulospäin näkyvän autistisena pidetyn käyttäytymisen korjaaminen erilaisilla koulutuksellisilla menetelmillä ja pakkoliikkeiden poistaminen lääkityksellä. Iän myötä autistiset oireet usein vähenevät ja muuttuvat.

Mutta voivatko autistiset oireet kadota kokonaan lapsen kehittyessä? Viimeisimmät tutkimustulokset antavat tästä viitteitä. Ulospäin näkyvät oireet ja sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet korjaantuvat usein yksilön sosiaalisen kehityksen myötä.

Uusien tutkimustulosten vastaanotto on ollut kuitenkin ristiriitaista. Selitykseksi oireiden katoamiselle on tarjottu esimerkiksi lapsuudessa saatua virhediagnoosia. Toiset toivottavat tulokset tervetulleiksi.

Harva kuitenkaan uskoo, että “autismi paranisi” ja kaikki oireet ajan myötä katoaisivat. On toki myös niitä, joiden mukaan autismi on elämän normaali olomuoto, joka ei vaadi varsinaista korjaamista, ellei siitä ole haittaa yksilölle itselleen tai läheisille ja ympäristölle.

Lähde
Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Autismin kirjolaisten työllistyminen

Vaikka autismin kirjon ongelmia ymmärretään tänä päivänä paremmin kuin aikaisemmin, erilaisia tukimuotoja ja koulutusta on kehitetty, arvojen koventuminen on vaikeuttanut autismin kirjon ihmisten selviytymistä nyky yhteiskunnan haasteista. Vakituisen työsuhteen saamiseen riitti aiemmin että ihminen hankki hyvän koulutuksen. Tämän jälkeen töissä saattoi sinnitellä eläkeikään asti. Nykyisin taas ihmisiä koulutetaan liikaa, joten tutkinto ei takaa enää työllistymistä.

Työpaikan saaminen ei myöskään suojaa työttömyydeltä, koska työpaikat ovat monilla aloilla pätkätöitä ja uusien pätkätyöjaksojen saaminen edellyttää usein ns. sosiaalista verkostoitumista eli tiivistä sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Ei riitä, että olet työllesi omistautunut asiantuntija, vaan sinun pitää olla sellainen henkilö, että muut ihmiset viihtyvät kanssasi.

Tähän asti tutkimuksia on tehty lähinnä nuorten työllistymisestä. Tulokset näyttävät vaihtelevan paljonkin eri kulttuureissa. Japanissa vain viidesosa nuorista autismin kirjon henkilöistä työllistyi (Kobayashi et al., 1992). 

Yhdysvalloissa eri alueiden varallisuus, palvelutarjonta ja yhteisöllisyys vaihtelevat suuresti. Salt Lake Cityssä ja muilla mormonialueella tehdyssä tutkimuksessa USA:ssa noin puolet nuorista aikuisista oli työllistynyt (Farley et al., 2009). Yhtenä syynä pidettiin sallivampaa suhtautumista poikkeavaan vuorovaikutukseen. Eräällä Ruotsiin muuttaneella somalialaisella nuorella todettiin autismin kirjon vaikeuksia, joita ilmeni länsimaisessa yhteiskunnassa. Somaliassa ei ollut samoja sosiaalisia vuorovaikutusvaatimuksia kuin lännessä. Somaliassa arvostettiin ihmistä, joka tulee hyvin toimeen eläinten kanssa. Siellä nuori oli toiminut lammaspaimenena (Broberg et al., 2005). 

Lähde: Puoltaja 1/2014

Voiko autismin kirjon oireet kadota?

Miten Hans Aspergerin assi-pojat ovat menestyneet?

Tohtori Kathrin Hippler Wienin yliopiston lastensairaalasta on jäljittänyt Hans Aspergerin entisiä potilaita, joille tämä oli antanut diagnoosin "autistinen psykopatia" vuonna 1944 kuvaamiensa poikien mukaan.  

Hippler  haastatteli tutkimukseensa 34 Aspergerin entistä potilasta. Nämä olivat haastatellessa iältään 25 - 65- vuotiaita. He voivat hyvin ja  elävät täysipainoista elämää.

Asperger toimi 1940-luvulla Itävallassa psykiatrisen sairaalan pedagogisen hoito-osaston johtajana ja kiinnitti huomionsa joukkoon erikoisia poikapotilaita, joita hän kutsui ihaillen "pikku professoreiksi". Nämä olivat erittäin fiksuja, mutta käytökseltään ongelmallisia. Heillä oli erittäin kapeat, lähes pakonomaiset kiinnostuksen kohteet ja heidän sosiaaliset taidot olivat lähes olemattomat.

Vuonna 1944 kirjoittamassaan tutkimusraportissa Asperger kuvaa kuinka autistiseen psykopatiaan liittyi: "empatian puute, vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, yksipuoliset keskustelun aiheieet, intensiiviset mielenkiinnon kohteet, ja kömpelöt liikeradat." Asperger uskoi, että autistiselle psykopatialle tyypilliset oireet voitiin havaita vain pojilla.

Ne jotka työskentelivät  tohtori Aspergerin kanssa ovat kertoneet, että hän itse jakoi samat ominaisuudet tutkimiensa poikien kanssa. Hän oli erinomainen puhuja ja kävelevä kirjasto, mutta sairaalan hallintotehtävissä hän ei menestynyt kovinkaan hyvin, koska hän keskittyi enemmän tutkimuskohteeseensa kuin sairaalan johtamiseen ja itseasiassa unohti kaiken muun.

Lähteet:
Adam Feinstein (2010) A History of Autism: Conversations with the Pioneers
Pittsburgh Post-Gazette, lokakuun 16, 2008 Researcher brings message of hope to autism conference