Aspergeria ei diagnosoida uusimman DSM-5 luokituksen mukaan

Uudessa amerikkalisessa DSM-5 diagnostisessa käsikirjassa Aspergeria ei enää diagnosoida. Asperger kuuluu nyt Autismikirjon häiriöihin**. Alla uudet diagnoosikriteerit.

DSM-5:n autismin diagnoosissa pääkohtien A, B, C ja D tulee täyttyä. Aspergeria ei diagnosoida*.

A. Laaja-alaiset puutteet sosiaalisessa kommunikaatiossaja sosiaalisessa kanssakiymisessä eri osa-alueilla; puutteet eivät johdu yleisestä kehitysvävästymiistä. Alla lueteltujen kolmen kohdan tulee ilmetä: 1. Puutteita sosiaalis-emotionaalisessa vastavuoroisuudessa. Puutteet voivat ilmetä poikkeavana sosiaalisena kykynä lähestyä toisia ja epäonnistumisena ylläpitää normaalia vastavuoroista keskustelua. Puutteet voivat myös näkyä heikentyneenä kykynä jakaa tunteita, mielenkiinnon kohteita, emootioita ja vasteita. Puutteet voivat ilmetä jopa sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvien aloitteiden täydellisenä puuttumisena. 2. Puutteita non-verbaalissa kommunikatiivisessa käyttäytymisessä sosiaalisen vuorovaikutuksen alueella: Puutteet voivat vaihdella verbaalin ja non-verbaalin kommunikoinnin välisestä yhteistoiminnan vajavuudesta poikkeavuuksiin katsekontaktissa ja kehonkielcssiä Puutteet voivat myös ilmetä non-verbaalin kommunikoinnin käyttämisessä ja ymmärtämlsessä. Puurtteet voivat myös ilmetä ilmeiden ja eleiden täydellisenä puuttumisena. 3. Puutteita kehittää ja yllipitii sellaisia sosiaalisia suhteita, jotka ovat ominaisia kehitystason mukaisia (ottamatta huomioon huoltajia). Puutteita voi ilmetä tilannekohtaisen käiyttäytymisen sdäätelyssä sosiaalisissa konteksteissa. Vaikeuksia voi olla myös kuvitteluleikin jakamisessa ja ystevyyssuhteiden luomisessa. Vaihtelu voi yltiää aina ilmeiseen mielenkiinnon puuttumiseen toisia ihmisii kohtaan. B. Rajoittuneet, kaavarnaiset käyttäytymismallit, kiinnostuksen kohteet tai toiminnot. Seuraavista kohdista ainakin kahden tulee täyttyä: 1. Kaavamainen tai toistava puhe, motoriset liikkeet tai esineiden kiiyttö. Esimerkiksi pakkoliikkeet, ekolalia, toistava esineiden kayttö, omalaatuiset fraasit. 2. Liiallinen juuttuminen rutiineihin, verbaalin tai non-verbaalin käyttäytymisen rituaalit, rituaaliset kaavat verbaalisessa ja ei-verbaaliisa käyttäytymisessä, ylenmääräinen muutosten vastustaminen. Esimerkiksi motoriset maneerit, kiinnittyminen tuttuun reittiin tai ruokaan, toistava epäilyn julkituominen tai äärimmäinen ahdistuminen pienten muutosten tapahtuessa. 3. Erittän rajoittuneet, kiinnittyneet kiinnostuksen kohteet, jotka ovat poikkeavia intensiivisyydeltään ja kohteeltaan. Esimerkiksi kiintymys tai kiinnostus epätavallisiin esineisiin, erittäin rajalliset tai pakonomaiset mielenkiinnon kohteet. C. Oireiden tulee ilmetä varhaislapsuudessa (mutta oireet eivet valttämättä ilmene täysin ennen kuin sosiaalisen kanssakäymisen vaatimukset ylittävät henkilön rajoittuneen kapasiteetin). D. Oireet kokonaisuudessaan rajoittavat ja heikentävät jokapäivästä toimintaa.

*) American Psychiatric Association (2011) Autism Spectrum Disorder. Proposed Revisions (vapaa suomennos Henri Pesonen 2013, Kuntoutus 3/2014).
**) Autismikirjon häiriö -diagnoosi korvaa DSM-5 tautiluokituksessa lapsuusiän autismin, laaja-alaiset kehityshäiriöt sekä Aspergerin oireyhtymän erilliset diagnoosit (Sami Leppämäki ja Asko Niemelä: Minne Aspergerin oireyhtymä katosi? Duodecim nr 9, 2014).

DSM­-5 AUTISM SPECTRUM DISORDER GUIDELINES

Uusi autismin kirjon luokitus ei ota kantaa vanhoihin diagnooseihin

Aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus

Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa (7. 4.) käsiteltiin Aspergerin oireyhtymää yksittäisen rikostapauksen yhteydessä. Ohjelmassa kuultuja väitteitä on syytä täsmentää.

Väkivaltainen käyttäytyminen ei kuulu Aspergerin oireyhtymän diagnostisiin kriteereihin. Tähän asti kattavin AS-väestön rikollista käyttäytymistä koskeva tutkimus laadittiin Tanskassa vuonna 2008. Tuloksena oli, etteivät AS-ihmiset syyllisty muuta väestöä useammin rikoksiin, väkivaltarikokset mukaan lukien.

Aspergerin oireyhtymä ei ole mielenterveyden häiriö eikä siihen liity mielenmaiseman vääristymistä. Oireyhtymään liittyy sen sijaan tyypillisesti muun muassa aistiyliherkkyyttä, stressiherkkyyttä ja vuorovaikutuksen kömpelyyttä, joka saattaa ilmetä esimerkiksi pyrkimyksenä kirjaimellisen tarkkaan totuudenmukaisuuteen.

Aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus, vaan joukko synnynnäisiä ominaisuuksia ja taipumuksia. Osa ominaisuuksista saattaa aiheuttaa vammaksi katsottavaa haittaa, mutta toimivaa hoitoa ei ole löydetty.

Maura Ryömä
tiedottaja
Suomen Aspergeryhdistys

HS MIELIPIDE 11.4.2015 2:00

Kommentti Puoltajan artikkeliin

Hyvin kuvaat työelämän haasteita Juhana!

Vaikka Assi voi olla omalla alallaan huippuosaaja, uusissa työtehtävissään hän voi aluksi olla milloin liian varovainen, milloin taas liian rohkea. Niin sanotun "kultaisen keskitien" löytäminen on todellakin vaikeaa ja löytyy vasta kun on käytännön tilanteissa törmännyt molempiin ääripäihin.

Joskus on vaikea päättää milloin pitäisi kysyä neuvoa ja milloin voi päätöksen tehdä itsenäisesti. Työnantaja kyllä neuvoo: "Kysy aina kun olet epävarma". Mutta mitä tehdä kun olet uusissa tehtävissäsi vielä epävarma ja työnanataja kuitenkin hermostuu, kun kyselet jatkuvasti. Lopulta pomo sanoo "käytä aivojasi".

Kun sitten toimit itsenäisesti joskus saattaa homma mennä nappiin. Mutta joskus vain luulet, että kaikki on hyvin, sillä aluksi ei kukaan sano mitään. Pomokin voi hymyillä tavalla, josta ei ota selvää. Mutta yllättäen sinut kututaan puhutteluun ja huomaatkin tehneesi toisin, kuin asiakas on odottanut.

Niin sanotun hiljaisen tiedon, eli kirjottamattomien sääntöjen tulkinta on hankalinta. Usein joutuu työtehtäviin, joista edeltäjä on jo lähtenyt eikä kukaan ole enää neuvomassa miten homma käytännössä pitää tehdä. Uuden työntekijän pitääkin usein oppia työnsä kantapään kautta eli virheistään oppimalla. Tämä vaan ei aina onnistu.

Parasta olisi jos vanha työntekijä voisi toimia uuden työntekijän rinnalla mentorina, kunnes tehtävät hallitaan itsenäisesti. Hyvä reitti työelämään nuorelle ihmiselle on ammattikoulutukseen liittyvä työssäoppiminen. Tällöin opiskelijan rinnalla on kokenut työntekijä. Turvallisessa ilmapiirissä tulee esiin myös Aspergerin vahvuudet, kuten tarkkuus ja säännöllisyys, jota työnantaja arvostaa.

Työpaikan vaihtajan voi olla vaikeaa saada uudessa työssään riittävää ohjausta. Työnantaja on kuitenkin velvoitettu järjestämään uudelle työntekijälleen työssä tarvittavan perehdytyksen. Koeaika saattaa olla vain neljä kuukautta, joten riittävää ohjausta kannattaa vaatia heti työsuhteen alussa, ennenkuin on liian myöhäistä.



http://www.academia.edu/6111479/Mentorointi_huippuosaajien_koulutuksessa

Autismikulttuuri kuntouttaa

Autismin kuntoutuksella ja koulutuksella on tarkoitus valmentaa nuori niin, että hän pystyy aikuisena toimimaan yhteiskunnan täysiveroisena kansalaisena.

Autismin kuntoutuksessa tulee huomioida niin autismikulttuurin tuomat vahvuudet kuin haasteetkin kunkin opiskelijan kohdalla. Tarpeen on laajentaa osaamista ja ymmärrystä opiskelijan tarpeisiin ja mukauttaa ympäristöjä autismikulttuurin erityispiirteisiin ja rajoituksiin.

Kulttuurintuntemuksen näkökulmasta voidaan soveltaa samoja periaatteita, kun toimittaeasa muussakin vieraassa kulttuurissa. Erityisopetuksen henkilöstön kannattaa selvittää etukäteen mistä autismin kirjon henkilöisen kanssa toimimisessa on kyse. Viestintävälineitten luomat ennakkoasenteet eivät kuitenkaan ole luotettavia autisminkaan osalta.

Autismin kirjon opiskelijoita kannattaa lähestyä ilman ennakkoasenteita. Se että opiskelija saattaa näyttää hiljaiselta aluksi, ei tee hänestä sulkeutunutta tai kykenemätöntä viestintään. Yhteistyö uudessa opetustymässä alkaa sujumaan, kun annetaan riittävästi aikaa opiskelijoille tutustua toisiinsa ja opettajaansa. Aluksi on tärkeää luoda luottamukselliset suhteet ja lisätä ymmärrystä toimijoiden välillä sekä tehdä sosiaalisesta ympäristöstä ymmärrettävämpää.

Mesibov Gary B. & Shea Victoria.The Culture of Autism From Theoretical Understanding to Educational Practice. Plenum Publishing Corp.

Sisäinen puhe ja sisäinen ääni

Lapset yleensä tiedostavat sisäisen puheensa noin viisi vuotiaina, jolloin he lakkaavat puhumasta ääneen. 

Asperger-lapset eivät tiedosta sisäistä puhetta yhtä varhain ja ääneen puhuminen jatkuu usein nuoruusikään. Kysyttäessä he sanovat, ettei heillä ole sisäistä ääntä eivätkä he käy sisäistä keskustelua ajatellessaan.

Saattaa olla, että vasta nuoruusiässä Asperger-henkilö lopettaa yksinpuhelun ja huomaa ajattelevansa omassa päässään. Tällöin hän saattaa kertoa kuulevansa ääniä ja keskusteluita päässään, mitä voidaan pitiää merkkiniä skitsofreniasta. On tärkeä erottaa toisistaan sisäinen ääni, joka on ajattelun ja ongelmanratkaisun luonnollinen osa, ja skitsofreniaan liityvät kuuloharhat.

Psykoottisessa masennuksessa äänet puhuvat usein suoraan henkilölle, kun taas skitsofreniassa äänet puhuvat yleensä henkilöstä. Autismissa pään sisäiset äänet on yleensä aivan tavallista sisäistä puhetta.

Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Asperger-nuoret kiusaamisen kohteena

Kukaan ei halua, mutta jokaisella on riski joutua kiusatuksi. Kuitenkin sosiaalisilta kyvyiltään heikommat joutuvat usein uhan alle, jolloin suuri osa kiusaamiseen liittyvästä kurasta valuu heidän niskaansa. 

Kiusaamisella on pirullisen monet kasvot: sanalliset tai fyysiset yhteenotot ja pelottelut, henkilökohtaisen omaisuuden vaurioittaminen ja tuhoaminen, halventavat eleet ja kommentit, juorujen levittäminen, vältteleminen, sosiaalinen syrjäyttäminen, verkkokiusaaminen ja lista kiusaamisen muodoista voisi jatkua vielä pitkään.

Autismin kirjossa jokainen on ainutlaatuinen ja jokaisessa on eroavaisuuksia, kuten kenessä tahansa. Joku voi olla hyvin ilmeikäs ja teatraalinen, ja joku voi olla yksitoikkoinen ja professorimainen. Vaikka viestinnän ongelmat vaihtelevat yksilöiden välillä, vaikeudet ovat yleensä läsnä. Kuten sanottu, As-henkilöt ovat pohjimmiltaan kohteliaita, mutta ”sosiaalinen sokeus”, kuten rivien välistä lukeminen, voi tuottaa väärinkäsityksiä ja aiheuttaa hämmennystä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Jotkut As-nuoret oleskelevat enimmäkseen yksikseen eivätkä he kantele kiusaamisesta yhtä helposti kuin ikätoverinsa. Heillä on tapana ratkaista ongelmat itse sen sijaan, että pyytäisivät opastusta ja apua toiselta henkilöltä. Tällä tavalla kiusaaminen voi jäädä aikuiselta helposti huomaamatta.

As-nuorten ei myöskään tarvitse missään nimessä kulkea massan mukana. He eivät omaksu tavallisia maskuliinisuuteen tai feminiinisyyteen yhdistettyjä piirteitä, kuten muodikasta vaatetusta, hiustyyliä, maneereja tai sukupuoleen liitettyjä kiinnostuksen kohteita.

Mutta niin tuskaiselta kuin se kuulostaa, As-nuoret joutuvat lähes väistämättä jossain vaiheessa kiusaamisen kohteeksi. Kiusaajat osaavat olla halutessaan erittäin häijyjä ja armottomia kiusaamisessaan. Tässä asiassa aikuisilla on valta ja vastuu puuttua ja tehdä asialle jotain konkreettista. Koulumaailma ei kaipaa aikuisia, jotka pesevät kätensä kiusaamisesta. Meillä on mahdollisuus ymmärtää toisiamme paremmin ja opetella sosiaalisia taitoja yhdessä. Tärkeintä on, että As-nuori kokee, että hänestä välitetään juuri sellaisena, kuin hän on.

 Lue koko artikkeli Kalevan blogista
 Mäkelä Marcus: Asperger-nuoret helppoja kiusaamisen kohteita 10.11.2014 13.44 Kaleva.fi

Kun vanhemmat eivät ymmärrä haastavaa lastaan

Kuinka monet vanhemmat eivät ole ymmärtäneet haastavasti käyttäytyvää lastaan ja vieneet tämän lopulta tutkittavaksi *.

Vuoden 2004 Nobel-kirjailija, kuusivuotias Elfriede Jelinek, oli eräs itävaltalaistytöistä, joita vietiin Aspergerin Wienin klinikalle tutkittavaksi vuonna1952. Kirjan laajuisessa haastattelussa vuodelta 1995, syrjäänvetäytyvä Jelinek sanoi: “Todellakin olin Aspergerin potilat. En kuitenkaan Asperger autistinen, vaikken todellakaan kaukana siitä.”

Taaksepäin katsottuna hän piti viemistään Aspergerin potilaaksi äidiltään “rikoksena”: “Sen jiaan, että hän olisi vienyt minut leikkimään ulos ikäisteni lasten kanssa, äitini vei minut vaikeasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.”

Asperger lopulta diagnosoi nuoren Elfrieden hakevan jännitystä, jolle piti vaan löytää sopiva purkautumistie. Hän kärsi täydellisen hermoromahduksen 18 vuotiaana enennkuin löysi kirjoittamisesta sopivan purkautumistien.

Adam Feinstein kertoi Elfriedestä selvittäessään autismin tutkimuksen tuntematonta historiaa teoksessaan; A History of Autism: Conversations with the Pioneers. Tiedonkeruuta varten hän teki maailmanympärimatkan, jossa haastatteli Autismin tutkijoita, mm. Kennerin ja Aspergerin läheisiä, sekä autismin kirjon järjestöjen ihmisiä.

Otteita Feinstein kirjasta voi lukea verkkokirjakauppojen-sivustoilta, Feinster avaa tarkemmin myös Kennerin ja Aspergerin suhteita. Hän mm. esittää epäilyksen, että Kenner olisi käyttänyt hyväkseen Aspergerin tutkimuksia tämän nimeä mainitsematta.

*)Itsekin taisi olla tuollainen. 

Isäni vei minut Arvo Ylpön nähtäväksi. Hän totesi, että ”Terve vilkas normaali poika tämä on” Näin pääsin kuin koira veräjstä. Myöhemmin kuitenkin minut vietiin pitkän raivonpuuskan takia maalaissairaalaan, jossa huusin yksin pinnasängyssä, mutta kukaan ei tullut katsomaan. Syynä raivooni oli, ettei isäni ottanut minua mukaansa, kun lähti liikematkalle, kuten oli aina ennen tehnyt. Olin tuolloin ehkä alle 4 vuotias.

Autismin ja Aspergerin ero veteen piirretty viiva

Kliinisessä työssä autismin ja Aspergerin ero on ollut häilyvä – käytännössä lievästi oireilevat ja kognitiivisesti hyvätasoiset potilaat ovat saaneet AS-diagnoosin, muut vaihtelevin perustein joko AS- tai autismidiagnoosin.

Kliinisessä työssä olemme toistuvasti tavanneet potilaita, joille AS-diagnoosi on tehty osittain huomioimatta häiriön kehityksellistä luonnetta ja oirekuvan pitkäaikaista ilmentymistä, erityisesti silloin kun diagnoosi on tehty nuorella aikuisiällä.

Diagnostisesti vaikeinta on yleensä rajankäynti nuoruusiän normaalien kehityshaasteiden ja eristäytyvän persoonallisuuden suuntaan. Siinä huolellinen oirekuvan kartoitus varhaislapsuudesta nykyhetkeen saakka on yksi oikeaan diagnoosin asetteluun ohjaava tekijä.

On oletettavaa ja toivottavaa, että kun taudinmäärityksessä korostuu autismipiirteiden osuus, myös erotusdiagnostinen pohdinta psykiatristen häiriöiden suuntaan tehdään aiempaa perusteellisemmin.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo11635.pdf Lähde: Terveysportti, S. Leppämäki ja A. Niemelä, Minne Aspergerin oireyhtymä katosi? Psykiatrian uusi tautiluokitus selkiyttää autismikirjon häiriöiden asemaa

Miten autismi näkyy lapsen käytöksessä. Uta Frith (1993)