ASSIUUTISIA

NYT LUETAAN...

Näytetään tekstit, joissa on tunniste syrjintä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syrjintä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Voittoa perheen hädällä

Siitä on nyt kolme vuotta, ja näen lapsia yhä harvemmin. Tämä on samanlainen systeemi kuin Yhdysvalloissa toimiva voittoa tavoitteleva järjestelmä, jossa lapsista saa käteistä.

– Claude, Yhdysvallat

Kuuden suurimman kaupungin sijaishuollon kustannukset yli 260 miljoonaa vuonna 2014

Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelupalvelujen kustannukset olivat yhteen laskettuna noin 330 miljoonaa euroa vuonna 2014. Helsinki käytti niihin eniten rahaa, lähes 126 miljoonaa.

Kuusi suurinta kaupunkia käytti yhteensä yli 262 miljoonaa euroa lasten sijoituksiin vuonna 2014. Summa vastaa 79,4 prosentin osuutta koko lastensuojelun kustannuksista.

Helsinki käytti lasten laitos- tai perhehoitoon hiukan yli 100 miljoonaa euroa, Espoo lähes 38 miljoonaa, Vantaa 39 miljoonaa, Turku 37 miljoonaa, Tampere 27 miljoonaa ja Oulu 21 miljoonaa. Kaikki nämä kaupungit käyttivät reilusti yli puolet eli 60–77 prosenttia summasta laitoshoitoon paitsi Oulu, missä sen osuus oli 35,8 prosenttia.

Sijoitusten kustannukset
  • Helsinki    100 630 286 euroa
  • Vantaa    38 761 057 euroa
  • Espoo    37 837 362 euroa
  • Turku    36 850 657 euroa
  • Tampere    27 218 908 euroa
  • Oulu    20 710 720 euroa

Vuonna 2014 lapsen sijoitusjakso maksoi näissä kunnissa keskimäärin 51 174 euroa. Turku maksoi eniten lasta kohti eli 59 533 euroa ja Oulu vähiten eli 32 822 euroa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n erään eri raportin tiedoista paljastui myös, että vuonna 2014 Suomessa oli 89 lastensuojelulaitosta, joita ylläpitää valtio, kunta tai kuntayhtymä. Yksityisten hoitolaitosten ja ammatillisten perhekotien lukumäärä oli yhteensä 615. Sijaisperheitä ja toimeksiantoon perustuvaa perhehoitoa tarjoavia perheitä oli 4 290.


Raportissa todettiin: "Sijoitusten kustannukset ovat suurin menoerä lastensuojelun kokonaiskustannuksista."




Tiedän, että en ole ainoa uhri. Olen päättänyt puhua suuni puhtaaksi ja vastustaa epäoikeudenmukaista toimintaa, vaikka siitä saattaa seurata lisää kiusaamista.
– Stephen, Iso-Britannia

YLE 25.3.2016 Suomalainen lastensuojelu: lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa?

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Syrjintää lastensuojelun nimissä

Perheitä tuhoutuu väärien syytösten takia. Sosiaalityöntekijöille annetaan liikaa valtaa.

– Imran, Pakistan

Juristi Leeni Ikonen on myös Lokakuun liikkeenä tunnetun kansalaisjärjestön perustaja. Se ajaa lastensuojelutapauksiin sotkeutuneiden vanhempien ja lasten asiaa. Ikosen mukaan järjestelmään kuuluvasta sijoitustoiminnasta on tullut elinkeino, joka tarvitsee jatkuvan asiakasvirran.

– Kukaan Suomessa ei ole kysynyt, mitä tämä lasten syrjäyttäminen maksaa. Ollaan valmiita maksamaan 15 000 euroa kuukaudessa sijaishuoltotaholle, joka puhuu diagnooseista ja oireilusta, eikä vaadita minkäänlaista laatua. Se on nykyään miljardibisnes.

Yle News pyysi sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Lavikaista vastaamaan Ikosen väitteisiin. Lavikainen kuitenkin totesi, että valtio ei tiedä, kuinka paljon rahaa se käyttää sijoitustoiminnan kustannuksiin.

– Mekin haluamme tietää asiasta lisää, joten olemme pyytäneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:ää tutkimaan lastensuojelupalvelujen kustannuksia tarkemmin. Saamme raportin tänä keväänä, Lavikainen sanoi.

Yle News otti yhteyttä THL:ään ja kysyi, onko siellä konkreettista tietoa järjestelmän kautta kulkevista rahasummista. Organisaation talouspuolen edustajat antoivat Ylen käyttöön lastensuojelun Kuusikko-työryhmän raportin "Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2014". Se sisältää lastensuojelun kustannukset kuudessa väkiluvultaan suurimmassa kaupungissa, jotka ovat Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku, Tampere ja Oulu.




Jos en tee niin kuin he käskevät, he uhkaavat ottaa lapset pois minulta. Asianajajanikin sanoo, että minun kannattaa pitää suuni kiinni, ja että en pysty taistelemaan järjestelmää vastaan.– Julia, Romania


Siitä on nyt kolme vuotta, ja näen lapsia yhä harvemmin. Tämä on samanlainen systeemi kuin Yhdysvalloissa toimiva voittoa tavoitteleva järjestelmä, jossa lapsista saa käteistä.

– Claude, Yhdysvallat

YLE 25.3.2016 Suomalainen lastensuojelu: lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa? Original article

Oikeusasiamiehen raportti 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Maan heikoimmat laman maksumiehiksi

Ihmetyttää miksi laman maksumiehiksi on pistetty maan heikoin väestönosa. Tiettävästi aiemmin yhtäkään väestön osaa ei ole kohdeltu näin syrjivästi ja elämää heikentäen kuin vammaiset.

Vammaisten toimeentulon vaarantaminen ja syrjintä on mittavaa ja järjestelmällistä. Näitä on
- palvelumaksujen korotukset
- lääkekulukorvauksien vähennykset
- kiinteistöverojen korotukset
- sähkö- ja lämmityspolttoaineverojen nostot
- sairaiden taksimatkakorvausten vähennykset
- vammaisten hoidon henkilöstömäärien pienentäminen
- kansaneläkkeiden tasokorotusten jäädytys
- eläkeläisten asumistuen muuttaminen yleiseksi asumistueksi huomioimatta vammaisten tarpeita

Syrjintää on myös parannusten osalta, sillä ansiotulojen verovähennys ei koske eläkkeen saajia.

Yhteiskuntasopimuksella kiristäminen koskee myös vammaisia. Työeläkkeiden indeksitarkistukset uhataan puolittaa vuosina 2018 ja 2019.

Nämä kaikki syrjivät toimenpiteet kohdistuvat erityisesti vammaisiin. Sen sijaan, että sovittu ja välttämätön kansaneläkkeiden tasokorotus olisi toteutettu, se jäädytetään vuodeksi 2016.


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vammaisten surmaaminen osana rotuhygieniaa

Natsit olivat suunnitelleet kehitysvammaisten ja mielisairaiden surmaamista jo ennen toista maailmansotaa, mutta se päätettiin toteuttaa vasta sodan aikana. 

Tarkoituksena ei ollut taistella vain kansakunnan geneettistä rappeutumista vastaan, vaan myös vapauttaa sairaaloiden vuodepaikkoja ja henkilökuntaa tulevaa sotaa varten. Vuoden 1941 loppuun mennessä olikin onnistuttu ”vapauttamaan” 93 521 vuodepaikkaa eutanasiaohjelman ansiosta. Vuosina 1939–1945 Saksassa surmattiin kaiken kaikkiaan 200 000 – 275 000 vammaista ihmistä.

Suurinta osaa lääkäreitä ei asetettu koskaan tuomiolle. Osa sotarikoksia tehneistä tiedemiehistä muutti Yhdysvaltoihin, monet entiset rotuhygieenikot toimivat vaikutusvaltaisina tutkijoina Saksassa 1970-luvulle saakka.

Rotuhygienian edustajia on esiintynyt sotien jälkeenkin. Nykyisistä näistä ns. bioeetikoista tunnetuimpia ovat Helga Kuhse ja Peter Singer.

Käytännön tasolla kehitysvammaisten ihmisten syrjiminen näyttäytyy tavallisesti ryhmäkoteja ja vastaavia asumisyksikköjä suunniteltaessa. Lähes poikkeuksetta ns. paremmin toimeentulevat naapurit ryhtyvät toimiin rakentamisen estämiseksi.

Kehitysvammaisuus ja ihmisarvo
Social inclusion classes


torstai 15. toukokuuta 2014

Joka kuudes EU:ssa on vammainen

Lievästi, keskivaikeasti tai vaikeasti vammaisia on Euroopan unionissa noin 80 miljoonaa. 

Useampi kuin joka kolmas 75 vuotta täyttänyt kärsii jonkinasteisesta toimintarajoitteesta. Näiden määrien odotetaan kasvavan EU:n väestön vanhetessa.

Useimmat vammaiset eivät läheskään aina voi osallistua täysimääräisesti yhteiskunta- ja talouselämään joko fyysisten tai muiden esteiden taikka syrjinnän takia.



Lisätietoja
Vammaisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus: http://www.un.org/disabilities

torstai 18. toukokuuta 2006

Asperger-lapsi psykiatrisessa osastohoidossa

Lapsemme hoidossa on nyt alkamassa uusi vaihe. Jo alkuvuodesta puhui oma hoitaja siitä, että toisin kuin aiemmin lapsi on alkanut pitää puoliaan ja tässä häntä on pyritty rohkaisemaan. Hän oli syönyt ruokapöydässä kaikki perunamuusit, eikä jättänyt mitään vieruskaverilleen. 

Vaikkei näin saa tehdä, tämä oli hoitajan mielestä hyvää kehitystä – ja tämän hoitaja totesi lapsen kuullen. lapsi oli jopa sanonut "ei" huonekaverilleen joka oli tuonut kolmannen lapsen huoneeseen. Tässä ei kai ole mitään pahaa, mutta tämä puolensa pitämisen rohkaisu on johtamassa jo huonotapaiseen ja väkivaltaiseen käyttäytymismalliin, jota emme ole kotona halunneet rohkaista.

Vaimoni kävi tänään osastolla. Hänelle on kerrottu, että lapsi kiusaa nykyään huonekaveriaan. Aiemmin lapsi oli ollut hiljaa, vaikkei saanut nukuttua, kun kaveri liikehtii yöllä. Nyt kun lasta on rohkaistu pitämään puoliaan, hän on sanonut kaverilleen, että on hiljaa. Tästä kaveri oli valittanut. että lapsi kiusaa häntä. Ruokapöydässäkin lapsi oli rikkonut lasin, kun ei ollut saanut valita juotavaansa.

Omahoitaja totesi, että tämä on edistystä, kun lapsi vihdoin näyttää tunteensa. Lasin rikkomista ei tietenkään sallita ja siitä rangaistaan työnteolla. Työnteosta tehdään siis rankaisumuoto. Mutta ongelma on, onko tämä oikeanlaista kasvatusta, että autistinen lapsi, jolla on ongelmia tunteiden ymmärtämisessä pannaan napit vastakkain ADHD-lapsen kanssa? Mitä tästä vielä seuraakaan osastolla, jossa on kovia kokeneita lapsia?

Kasvatusmalli on kuin suoraan armeijasta, jossa alokkaat pannan toisiaan vastaan. Tämä pelottaa, ja vaikka lapsi näyttää sopeutuneen osastolle ja osaavan pitää puoliaan. Todellakin olisi jo korkea aika päästä pois osastolta, jossa koko perhettä kidutetaan kaikenlaisin pakkomenetelmin. Uusin pakko on se, että meitä vanhempia yritetään pakottaa tapaamisiin R&J:n kanssa, vaikka olen selväsanaisesti pyytänyt keskustelukokoonpanon muutosta.

Soitin ylilääkärille ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun en ymmärtänyt hoitomenetelmiä. Tämän seurauksena tulivat vierailurajoitukset, joilla pyrittiin erottamaan vanhemmat toisistaan vierailujen aikana. Vain toinen vanhemmista saa vierailla. Vain tunnin viikossa. Lisäksi vierailut piti ilmoittaa etukäteen, ja kertoa kuka tulee. Jos sovittu vanhempi ei pääse tulemaan, ei myöskään toinen vanhemmista saa tulla. "Me kyllä autamme lasta kestämään pettymyksen" totesi J. Tämmöistä diktatuuria emme ole kuitenkaan noudattaneet.

Kerran minut heitettiin ulos osastolta, kun halusin mennä kävelylle lapseni kanssa "Vanhempainohjaus"-tapaamisen jälkeen. Lapseni oli tässä näkemässä, kuinka isä pakotettiin ulos. Olisin ehkä vastustellut, mutta lapsi totesi viisaasti: "Emme kai sitten voi mennä kävelylle". Tämä laukaisi tilanteen ja jätin lapsen raskain mielin osastolle. Todellakin sai konkreettisesti tuntea, että vanhemmuudella ei ole arvoa tällä osastolla.

 Muita rangaistusmuotoja on ollut mykkäkoulu, silloin kun emme ole noudattaneet osaston tiukkoja aikatauluja. Ensimmäinen mykkäkoulu pidettiin, kun vaimoni myöhästyi "vanhempain ohjaus"-tapaamisesta. Outoa oli istua kahden "mykän" kanssa samassa huoneessa, kunnes poistuivat mitään sanomatta. Alkuhämmennys oli tavaton. Toisen kerran vein lapsen myöhässä osastolle. Eikö ole aika kummalista kohdata mykistynyt J - joka ei edes kysy, miksi olemme myöhässä. Haastattelurituaalitkin jättää pitämättä. Ihmeissään sitten vaan jättää lapsen osastolle ja ihmettelee muille hoitajille tätä mykkäkoulua. Kukaan ei selitä vaikkakin hymyilevät merkitsevästi.

Toivotonta tuntuu olevan tämä sillanrakennus. Jos toinen osapuoli ei tee elettäkään lähestyä perhettä. Ei kai tämä voi näin yksipuolista olla. Jokin ratkaisu pitäisi tähän hoitoon saada - näin ei voi jatkua... Tulee mieleen "Yksi lensi yli käenpesän", jossa vapaaehtoisesti osastolle tullut potilas alistettiin pakkotoimiin aivan kuin oma lapsemme...

Tähän mennessä tapahtunut