Suomessa kuolee vuosittain arviolta tuhat potilasta Clostridium difficile -bakteerin aiheuttamaan ripuliin tai siitä johtuvaan muun taudin pahenemiseen. Tämä bakteeri leviää sairaaloissa tehokkaasti, koska se muodostaa kestäviä itiöitä. Clostridium difficile iskee antibioottihoitoa saaviin potilaisiin, koska sen itiöt säilyvät suolistossa kilpailevien bakteerien kuollessa.
Antibioottihoidosta virinnyttä ripulia on ollut tapana hoitaa antibiooteilla. Ongelmana on, että ne edelleen heikentävät suoliston normaalin bakteeriston antamaa suojaa ja siksi ripuli uusiutuu herkästi. Se voi johtaa huomattavaan laihtumiseen ja aliravitsemustilaan ja pahimmillaan siis uhata henkeä.
Paras suoja Clostridium difficileä vastaan on terve suoliston bakteeristo, ja siihen pyritään nykyisin ulosteensiirrolla.
Ulosteensiirrosta alettiin toden teolla puhua vuonna 1989, kun tanskalaistutkijat julkaisivat tiedelehti Lancetissa artikkelin kuuden potilaan hoitamisesta.
Idea ei ollut täysin uusi. Kanaloissa kanoille oli jo pitkään syötetty terveiden lajitoverien ulostetta ja näin pyritty häätämään salmonellaa. Tiettävästi mikään laboratoriossa tehty bakteerisekoitus ei ollut tehonnut läheskään yhtä hyvin kuin kanan uloste. On ilmeistä, että ulosteessa on suolistoa suojaavia bakteereita, joita ei osata kasvattaa tai edes tunneta.
