Autismin kirjolaisten työllistyminen

Vaikka autismin kirjon ongelmia ymmärretään tänä päivänä paremmin kuin aikaisemmin, erilaisia tukimuotoja ja koulutusta on kehitetty, arvojen koventuminen on vaikeuttanut autismin kirjon ihmisten selviytymistä nyky yhteiskunnan haasteista.

Vakituisen työsuhteen saamiseen riitti aiemmin että ihminen hankki hyvän koulutuksen. Tämän jälkeen töissä saattoi sinnitellä eläkeikään asti. Nykyisin taas ihmisiä koulutetaan liikaa, joten tutkinto ei takaa enää työllistymistä. Työpaikan saaminen ei myöskään suojaa työttömyydeltä, koska työpaikat ovat monilla aloilla pätkätöitä ja uusien pätkätyöjaksojen saaminen edellyttää usein ns. sosiaalista verkostoitumista eli tiivistä sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Ei riitä, että olet työllesi omistautunut asiantuntija, vaan sinun pitää olla sellainen henkilö, että muut ihmiset viihtyvät kanssasi.

Tähän asti tutkimuksia on tehty lähinnä nuorten työllistymisestä. Tulokset näyttävät vaihtelevan paljonkin eri kulttuureissa. Japanissa vain viidesosa nuorista autismin kirjon henkilöistä työllistyi (Kobayashi et al., 1992). Yhdysvalloissa eri alueiden varallisuus, palvelutarjonta ja yhteisöllisyys vaihtelevat suuresti. Salt Lake Cityssä ja muilla mormonialueella tehdyssä tutkimuksessa USA:ssa noin puolet nuorista aikuisista oli työllistynyt (Farley et al., 2009). Yhtenä syynä pidettiin sallivampaa suhtautumista poikkeavaan vuorovaikutukseen.

Eräällä Ruotsiin muuttaneella somalialaisella nuorella todettiin autismin kirjon vaikeuksia, joita ilmeni länsimaisessa yhteiskunnassa. Somaliassa ei ollut samoja sosiaalisia vuorovaikutusvaatimuksia kuin lännessä. Somaliassa arvostettiin ihmistä, joka tulee hyvin toimeen eläinten kanssa. Siellä nuori oli toiminut lammaspaimenena (Broberg et al., 2005).

Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että 3 – 25 prosenttia autismin diagnoosin saaneista lapsista oli myöhemmin kehittynyt normaalisti. Tutkimuskirjallisuuden perusteella tehdyt seurantatutkimukset eivät ole olleet kovin vertailukelpoisia, mutta tuore tutkimus on erityisen tarkka.

Tutkittavat jaettiin kolmeen 8 – 21-vuotiaan ryhmään. Autismista “parantuneiden” tutkimusryhmässä oli 34 autismista toipunutta. Pyrittiin varmistamaan, etteivät he alun perin olleet väärin diagnosoituja. Autismista toipuneen henkilön piti nyt olla vapaa autismin oireista ja edellytettiin, että hänellä oli itse hankittuja ystäviä ja kävi normaalissa koulussa ilman henkilökohtaista avustajaa.

Tutkimuksessa käytettiin autismin oireita kartoittavaa testiä. Verrokkiryhmät koostuivat “hyvätasoisten autististien” HFA-ryhmästä ja tyypillisesti kehittyneiden “tavisten” ryhmästä (Fein et al 2013).

Tutkimuksen tulokset olivat rohkaisevia: autismin oireista toipuneet olivat samalla tasolla tyypillisesti kehittyneiden luokkatovereittensa kanssa ja selvisivät hyvätasoisia autisteja paremmin muiden ihmisten kanssa toimimisesta ja käytännöllisistä arjen haasteista.

Tutkija Sally Ozonovin mukaan tulos merkitsee tärkeää vedenjakajaa autismin tutkimuksessa, kun nyt voidaan selvästi osoittaa nuorten mahdollisuus selvitä autismin oireista ja siirtyä normaalisti toimivien joukkoon (Richler 2013).

Kirjallisuutta
Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005) Kliininen lapsipsykologia. Edita Helsinki
Farley MA, McMahon WM, Fombonne E, Jenson WR, Miller J, Gardner M, et al. (2009)
Fein Deborah et al (2013) Optimal Outcome in Individuals with History of Autism, Journal of Child Psychiatry, Vol. 54
Kobayashi R, Murata T and Yoshinaga K (1992) A follow-up study of 201 children with autism in Kyushu and Yamaguchi areas, Japan. Journal of Autism and Developmental Disorders 22(3): 395–411.
Richler Jennifer (2013) Is It Possible to Recover from Autism? Scientific American Mind Vol 24, Nr 3

Julkaistu Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Autismitutkimuksen historiaa

Autismia pidettiin ennen pysyvänä diagnoosina. Aikuisuuden koittaessa laitoksissa kasvaneen ihmisen kehitys pysähtyi usein alkaen myöhemmin taantua. Laitosten ulkopuolella asuneiden tilanne oli toinen, mutta luotettavien seurantatutkimusten puuttuessa autismin kirjon selviytyjiin ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota. 


“Autismin isä” Leo Kanner diagnosoi yksitoista autistista lasta vuonna 1943, jolloin nämä olivat alle 12-vuotiaita (Kanner 1943). Hän laati seurantaraportin entisten potilaittensa kehittymisestä 28 vuotta myöhemmin (Kanner 1971). Vain kaksi pystyi osallistumaan työelämään. 


Hans Asperger sai kuitenkin toisenlaisia tuloksia vuonna 1944 julkaistussa väitöskirjassaan. Asperger oli seurannut kahtasataa potilastaan aikuisuuteen ja huomannut, että autistisia piirteitä omaavat ihmiset muodostavat laajan kirjon eri tyyppisiä tapauksia. Osalla oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ajattelussa ja käyttäytymisessä, kun taas osa kykeni huippusaavutuksiin työelämässä. 


Varhaiset seurantatutkimukset eivät olleet vertailukelpoisia tai luotettavia tutkittavien pienen lukumäärän ja yhtenäisten seurantamenetelmien puutteen vuoksi. Niissä ei myöskään arvioitu hoidon tai ympäristön vaikutuksia lasten ja nuorten kehittymiseen. 

Laitoshoidon vähentäminen 2000-luvulla näyttää vaikuttaneen myönteisesti. Laitoshoito on kuitenkin koskenut vain murto-osaa autismin kirjon henkilöistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös seurantamenetelmät ovat parantuneet (Henninger 2013).

Kirjallisuutta
Henninger Natalie A., Taylor Julie Lounds (2013) Outcomes in adults with autism spectrum disorders: a historical perspective Autism 2013 17: 103
Kanner L (1943) Autistic disturbances of affective contact. Nervous Child 2: 217–250.
Kanner L (1971) Follow-up study of eleven autistic children originally reported in 1943.

Julkaistu Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Parsakaali voi lievittää autismin oireita

Autismin oireet lievenevät kuumeen aikana. Esimerkiksi autistinen lapsi, joka ei koskaan puhu, saattaa kuumeessa sanoa yksittäisiä sanoja. 

Lämpöstressireaktiossa korkealle lämpötilalle altistuneet solut alkavat tuottamaan suojaproteiineja, jotka suojelevat solua ja auttavat sitä kestämään kuumuutta. Lämpöstressiproteiinit aktivoi esimerkiksi infektiot, tulehdukset, altistus ympäristömyrkyille, nälkiintyminen, solujen hapenpuute ja eräät kasvikunnan tuotteet kuten sulforafaani jota tuottaa mm parsakaali.

Tämä yhteys parsakaalin ja kuumeen välilllä mahdollisti äsken julkaistun tutkimuksen. Jos lämpöstressireaktio on syynä autismin oireiden lievenemiseen, sulforafaanin pitäisi saada aikaan sama tulos. Vaikka tutkimuasetelma oli satunnaistettu sokkotutkimus, tutkijoiden oli helppo arvata, ketkä kuuluivat sulforafaaniryhmään. Jotkut potilaista esimerkiksi katsoivat tutkijoita suoraan silmiin ja kättelivät heitä, mitä he eivät koskaan aiemmin olleet tehneet.

Tulokset olivat vaikuttavia. Sulforafaaniryhmän autisteissa nähtiin selviä kohenemisen merkkejä jo neljä viikkoa hoidon aloittamisen jälkeen, ja koheneminen jatkui niin kauan kuin he ottivat sulforafaania. Kohenemista nähtiin etenkin seuraavissa ominaisuuksissa: ärsyyntymisherkkyys, velttous, toistoliikkeet, hyperaktiivisuus, valppaus, kommunikaatio, motivaatio ja rituaalit. Hoidon loputtua kaikki potilaat taantuivat entiselleen, kuten tapahtuu kuumeenkin jälkeen.

Oireet lievenivät vain noin puolella sulforafaania saaneista, ei kaikilla. Kyseessä ei siis ole mullistus autismin hoidossa, vaan pikemminkin kauan odotettu vihje siitä, mistä tuota mullistusta kannattaa etsiä.

Potilaiden saama sulforafaanimäärä oli niin suuri, ettei siihen pääse parsakaalia syömällä, vaikkakin terveellisyytensä vuoksi parsakaalia voi vapaasti suositella. Myös monissa muissa kasviksissa on sulfarafaania, ja sen aiheuttama lämpöstressireaktio onkin yksi syy niiden suotuisiin terveysvaikutuksiin.

Tutkimuksen julkaisi Proceedings of the National Academy of Sciences.

Asiasta kirjoitti Jani Kaaro, Helsingin Sanomat, Tiede,14.10.2014

Autismikirjon oireet eivät ole pysyviä

Deborah Feinin tutkimusryhmän 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan autismin kirjon oireet eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat iän ja olosuhteiden vaikutuksesta. 

Tutkimuksessa huomattiin, että lapsuudessa diagnosoidut autismin oireet kuten vuorovaikutusvaikeudet, erikoinen kommunikointi, sääntöjen jäykkä noudattaminen, rituaalit, rutiinit, esineiden järjestäminen olivat kadonneet monelta iän mukana. 

Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että 3 – 25 prosenttia autismin diagnoosin saaneista lapsista oli myöhemmin kehittynyt normaalisti. Tutkimuskirjallisuuden perusteella tehdyt seurantatutkimukset eivät ole olleet kovin vertailukelpoisia, mutta tuore tutkimus on erityisen tarkka. Tutkittavat jaettiin kolmeen 8 – 21-vuotiaan ryhmään. Autismista “parantuneiden” tutkimusryhmässä oli 34 autismista toipunutta. 

Lähde: Puoltaja 1/2014

Voiko autismikirjon oireet kadota? 

Voiko autismin kirjon oireet kadota?

Autismin kirjon oireita on pidetty yksilön elämää haittaavina pysyvinä tiloina, joihin ei ole varsinaista parannuskeinoa. Mutta voivatko autistiset oireet kadota kokonaan lapsen kehittyessä? 

 

Hoitona on ollut usein ulospäin näkyvän autistisena pidetyn käyttäytymisen korjaaminen erilaisilla koulutuksellisilla menetelmillä ja pakkoliikkeiden poistaminen lääkityksellä. Iän myötä autistiset oireet usein vähenevät ja muuttuvat. Viimeisimmät tutkimustulokset antavat tästä viitteitä. Ulospäin näkyvät oireet ja sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet korjaantuvat usein yksilön sosiaalisen kehityksen myötä.

Uusien tutkimustulosten vastaanotto on ollut kuitenkin ristiriitaista. Selitykseksi oireiden katoamiselle on tarjottu esimerkiksi lapsuudessa saatua virhediagnoosia. Toiset toivottavat tulokset tervetulleiksi. Harva kuitenkaan uskoo, että “autismi paranisi” ja kaikki oireet ajan myötä katoaisivat. On toki myös niitä, joiden mukaan autismi on elämän normaali olomuoto, joka ei vaadi varsinaista korjaamista, ellei siitä ole haittaa yksilölle itselleen tai läheisille ja ympäristölle.

 

Lähde: Puoltaja 1/2014

Voiko autismin kirjon oireet kadota?