Voidaanko kaikille taata turvallinen lapsuus?

Millainen tilanne lastensuojelun sijaishuollossa on tänä päivänä – voidaanko kaikille taata turvallinen lapsuus?

Ei voi olla kuin yksi ainoa tavoite, ja se yksi ainoa tavoite on se, että kasvuympäristö voisi olla niin hyvä kuin mahdollista: turvallinen ja mahdollisimman kodinomainen, ennen kaikkea lapsen näkökulmasta, peruspalveluministeri Juha Rehula toteaa Ylen haastattelussa.

Valtiovallan puolelta pyydetään anteeksi niiltä naisilta ja miehiltä, joita tämä asia koskee. Tämä on yksi vaihtoehtoinen polku, jota on käytetty myös muissa maissa. Rehulan mukaan asiassa on tehty kansainvälistä vertailua. Nyt on päädytty tähän ratkaisuun. Rehula ei tiedä tarkalleen, kuinka montaa ihmistä anteeksipyyntö koskee. Varmuudella puhutaan sadoista suomalaisista. He ovat saaneet kokea jotain sellaista, mitä ei koskaan olisi saanut tapahtua.

Anteeksipyyntö tullaan esittämään lasten oikeuksien päivänä 20. marraskuuta.



Vuokkiniemen koulukoti 1942. SA-kuva.

Irtolaisuudesta saattoi joutua vankeuteen

Suomen lastensuojeluinstituution synty 1800-luvun lopulla, rahatalouteen siirtyminen, teollistuminen sekä kaupungistuminen aiheuttivat uudenlaisia sosiaalisia ongelmia, jotka näkyivät lasten kasvatukseen liittyvinä yhteiskunnallisina kysymyksinä.

Silloin myös asenteet irtolaisia kohtaan tiukentuivat ja jokaisen yhteiskunnan jäsenen katsottiin olevan velvoitettu edistämään yleistä hyvää hyödyllisellä  työnteolla ja irtolaiseksi katsottu 

henkilö saattoi joutua jopa vankeuteen.

Kehitysvammaisten hoito ja muu huolenpito on Suomessa ollut sosiaalihuollon osa. Sen perustana olleen lainsäädännön kehitys keisari Nikolai I:sen vuonna 1852 antamasta ”waiwaisholhousasetuksesta” nykyiseen kehitysvammalakiin on ollut pitkä ja monimutkainen.

Pääasiallisia hoitopaikkoja Suomessa olivat aluksi kunnalliskodit, mutta myös mielisairaalat saivat tyydyttää osan huutavinta laitoshuollon tarvetta.

Lähteet:

Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino Oy, Helsinki. 

Kaski Markus &  Manninen Anja,  Mölsä P. & Pihko Helena (1998). Kehitysvammaisuus. WSOY, Porvoo. 

Nygård Toivo (1998). Erilaisten historiaa. Marginaaliryhmät Suomessa 1800-luvulla ja  1900-luvun alussa. Atena, Jyväskylä

Pulma Panu, Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan 

kirjapaino, Kouvola.

Pösö Tarja (1993). Kolme koulukotia. Acta Universitas Tamperensis ser A vol 388. 

Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, Tampere

Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.

Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere. 

Lastenhuolto

Kaupunki- ja maalaisköyhälistön lisääntyminen ja köyhälistöperheiden vaikeudet huolehtia lastensa toimeentulosta ja kasvatuksesta  ovat lastensuojelun historian lähtökohta. 

Lastensuojeluhistoria on yhteiskunnallistumisen historiaa. Lapsiin kohdistuvalla moraalireformilla yhdessä yhteiskunnallisten päätösten kanssa pyrittiin lapsityövoiman rajoittamiseen. Sen rajoittaminen konkretisoitui vuosien 1868 ja 1879 elinkeinolaissa sekä 1890 teollisuustyöväestön suojelulaissa.

Moraalireformin ajatuksena oli, että kohtelemalla lapsia paremmin voitiin kasvattaa tulevia kansalaisia, joilla oli vankempi moraalinen perusta ja siveellinen käytös. Turvattomien lasten kasvatusyhdistys perustettiin v. 1870 hoitamaan valtakunnallista lastensuojelullista tehtävää. Lastenhuollon ongelman ratkaiseminen lastensuojelulaitosten avulla oli 1800-luvun lopun päälinja.

Lähteet:

Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino Oy, Helsinki. 

Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan 

kirjapaino, Kouvola.

Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.

Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere. 

Lastensuojelun työntekijä oli hyvin avulias ja tuki minua

Lapseni lähtivät sijaishuoltoon joulukuun lopulla vuonna 2013. He olivat puoli vuotta poissa kotoa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin eron jälkeen sairas ja lääkityksen tarpeessa.
– Hope, Uganda

Lapset olivat avohuollossa sijaisperheessä, ja tapasin heitä säännöllisesti viikonloppuisin. Sijaisperhe piti heistä todella hyvää huolta. Nuorimmalla lapsellani oli ihosairaus, ja hän näytti oikein terveeltä. Lastensuojelun työntekijä oli hyvin avulias ja tuki minua paljon.

The child protection worker was very supportive and helpful

My kids went into foster care at the end of December 2013. They were away for six months. It was after I became separated and I was sick and needed medication.

They were in open care with a foster family and we had regular weekend visits. They were very well taken care of by the foster family. The youngest had a skin condition and looked very healthy. The child protection worker was very supportive and helpful.

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033 

http://yle.fi/uutiset/finnish_child_welfare_child_protection_or_for_profit_foster_care/8725326

Lastensuojelun ennakkoluulot tuhoaa perheitä

Perheitä tuhoutuu väärien syytösten takia. Sosiaalityöntekijöille annetaan liikaa valtaa.
– Imran, Pakistan

Järjestelmä on viallinen ja todella hankala ulkomaalaistaustaisille. En ole koskaan saanut minkäänlaisia käännös- tai tulkkauspalveluja. Lapseni vietiin sen jälkeen, kun heidän äitinsä ja minä erosimme. Meillä oli yhteishuoltajuus. Äiti halusi lapset itselleen, mutta en suostunut siihen.

Lastensuojelun työntekijä tuli ja vei lapset täysin ennalta varoittamatta. Minulle ei soitettu eikä lähetetty kirjeitä. Pääsin tapaamaan lastensuojeluviranomaisten edustajia vasta kuukauden päästä siitä, enkä nähnyt lapsiani neljään kuukauteen. Kun tyttäreni pyysi minua yhtenä päivänä viemään hänet kotiin koulun jälkeen, sosiaalityöntekijät soittivat poliisille ja minut pidätettiin kaappauksesta. Myöhemmin syyttäjä luopui syytteistä. Paikalliset viranomaiset jopa pyysivät anteeksi.

Terveyteni reistailee, enkä pystynyt taistelemaan raskasta byrokratiaa vastaan, joten suostuin luopumaan huoltajuudesta, kun minua ahdisteltiin koko ajan. Viranomaiset eivät kuuntele lapsiakaan. Tyttäreni valitti äidistään, ja hänet sijoitettiin sijaishuoltoon. Hänet kuitenkin palautettiin äidilleen kahden kuukauden päästä ja pantiin sitten taas sijaishuoltoon. Hänet on nyt pysyvästi sijoitettu laitokseen, joka ei ole koti vaan pikemminkin kuin vankila. Koko prosessi on tuhonnut perheeni, ja perheitä tuhoutuu väärien syytösten takia.

Oikeus kuuntelee vain sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät edes tutki väitteitä. Sosiaalityöntekijöille annetaan liikaa valtaa, ja he tekevät, mitä tahtovat. Olen valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta siitä on nyt yhdeksän kuukautta eikä vastausta ole kuulunut. Myös suomalaiset lapset kärsivät järjestelmän kourissa.

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033

Yksityinen laitos tahkoaa voittoa lastensuojelun avulla

Siitä on nyt kolme vuotta, ja näen lapsia yhä harvemmin. Tämä on samanlainen systeemi kuin Yhdysvalloissa toimiva voittoa tavoitteleva järjestelmä, jossa lapsista saa käteistä.

– Claude, Yhdysvallat

Suomalainen kumppanini eli kaikkien lasteni äiti ja minä olimme asuneet 20 vuotta ulkomailla, kun hän päätti tuoda neljä lastamme tänne. Silloin uskoin, että he tulivat vain käymään. Myöhemmin hän päätti jäädä Suomeen eikä antanut minun pitää lapsiin yhteyttä. Sen takia asia meni oikeuteen kaappauksena Haagin sopimuksen mukaisesti.

Kesti lähes kaksi vuotta, ennen kuin tapaus päätyi Suomen korkeimpaan oikeuteen. Se päätti, että saan viedä lapset heti takaisin Yhdysvaltoihin. Koska lapset olivat olleet Suomessa melkein kaksi vuotta, minua kehotettiin antamaan heidän jäädä sinne, sillä he vaikuttivat kotiutuneen Suomeen. Jos heidän äitinsä valittaisi päätöksestä, siitä seuraisi jälleen pitkä taistelu oikeudessa. Sovimme, että saan käydä lasten luona ja he saavat käydä luonani Yhdysvalloissa.

Asuin Yhdysvalloissa ja kävin säännöllisesti lasten luona, mutta huhtikuussa 2013 kaksi pienintä lasta sijoitettiin sijaishuoltoon. Toinen sijoitettiin perheeseen ja toinen laitokseen. Heidät erotettiin toisistaan ja vanhemmistaan, ja välimatkaa oli noin 50 kilometriä.

Lastensuojelutyöntekijät päättivät, että sijaishuoltoon sijoittaminen oli lasten edun mukaista, koska lapsista vanhempi oli lintsannut koulusta. Nuorimmaisen kanssa ei ollut mitään vaikeuksia. Sosiaalityöntekijät kehottivat minua muuttamaan Suomeen. "Läsnäolosi auttaisi heitä suuresti toipumaan traumoistaan."

Siitä on nyt kolme vuotta, ja näen lapsia yhä harvemmin. Olisin luultavasti nähnyt heitä useammin, jos olisin jäänyt asumaan Yhdysvaltoihin ja käynyt tapaamassa heitä. Viranomaiset luultavasti pitävät lapsia niin kauan, kuin he vain lain mukaan pystyvät. Nyt näen lapsia vain kaksi kertaa kuussa, kumpaakin erikseen.

Lapsista vanhempi, joka oli Yhdysvalloissa huippulahjakkaiden lasten erikoisopetuksessa, ei nyt suostu käymään koulua. Molempia lapsia on kiusattu, ja itse asiassa sain selville, että paljon vanhempi lapsi hakkasi nuorimmaistani koulubussissa.

Laiminlyöntejä ja vahingoittamista on tapahtunut monta kertaa. Nuoret niin sanotut sosiaalityöntekijät hillitsivät vanhempaa lasta eli tytärtäni väkivaltaisesti, ja hänelle tuli mustelmia. Toiselle lapselle eli pojalleni tapahtui samankaltainen juttu, kun hän oli yhdeksänvuotias. Kun sijaisperheen vanhemmat erosivat, saimme tietää siitä vasta kuukausia myöhemmin. Minä tai lasten äiti emme ole koskaan vaarantaneet lapsia millään tavalla.

Käytössä näyttäisi olevan kaksi standardia. Toisen mukaisesti sijaisperheet ja yksityiset voittoa tavoittelevat tahot, joilla on toimeksiantosopimus valtion kanssa, eivät mitenkään voi syyllistyä mihinkään väärään.

Toisen standardin mukaan lapsen oikeiden vanhempien pieninkin todellinen tai kuvitteellinen virhe oikeuttaa lapsen sulkemisen laitokseen määrittämättömäksi ajaksi. Surullista kyllä, kaikesta paistaa se vanha ikävä tarina: kapitalismi ja korruptio. Yksityinen sektori tahkoaa tällä toiminnalla voittoa, ja rikostoverina on lastensuojelu, jonka pitäisi ajatella vain ja ainoastaan lapsen etua. Tämä on samanlainen systeemi kuin Yhdysvalloissa toimiva voittoa tavoitteleva järjestelmä, jossa lapsista saa käteistä.

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033

Meiltä evättiin suoja väärien syytösten terrorikampanjalta

Tiedän, että en ole ainoa uhri. Olen päättänyt puhua suuni puhtaaksi ja vastustaa epäoikeudenmukaista toimintaa, vaikka siitä saattaa seurata lisää kiusaamista.

– Stephen, Iso-Britannia

Sosiaalityöntekijöille kerrottiin, että lapsiani uhkailtiin aseella ja veitsellä ja pahoinpideltiin fyysisesti. Väitteet ovat valheellisia. Niitä on tutkittu ja ne on todettu epätosiksi. Muut henkilöt, kuten lasten koulun opettajat, antoivat sosiaalityöntekijöille väärää tietoa ja syyttivät minua siitä, että aion kaapata lapset koulustaan.

Asia ratkesi vasta useiden aikaa vievien haastattelujen ja tapaamisten jälkeen. Sosiaalityöntekijät kieltäytyivät suojelemasta meitä väärien syytösten terrorikampanjalta. Sain tapaukseen ratkaisun vasta aluehallintovirastossa. Ihmiset voivat valehdella sosiaalityöntekijöille ja tekivät juuri niin, koska he tiesivät, että he eivät joudu koskaan vastuuseen kiusaamisesta.

Kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että paikallisille viranomaisille on annettu aivan liikaa valtaa. He eivät joudu millään lailla tekemään tiliä ammatillisista ja eettisistä päätöksistään. Tiedän, että en ole ainoa uhri. Olen päättänyt puhua suuni puhtaaksi ja vastustaa epäoikeudenmukaista toimintaa, vaikka siitä saattaa seurata lisää kiusaamista.

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033

Kohdellaan huonommin kuin eläintä kultuurierojen varjolla

Miten he voivat kohdella minua kuin eläintä kulttuurierojen varjolla?

– Mary, Nigeria*

Lainsäädäntö syntipukkina?

Asianajaja Leeni Ikonen on vakaasti sitä mieltä, että virheellisen lainsäädännön takia monen perheen asioihin puututaan tarpeettomasti. Sen vuoksi paljon useampia lapsia viedään pois perheestään kuin olisi tarpeen.

– Uusi lastensuojelulaki, jota on vuosien mittaan muutettu ja johon on tehty useita uudistuksia, perustuu pakkoauttamiseen. Toisin sanoen sosiaalivirkailija määrittelee perheen tuen tarpeen.

Ikonen lisäsi, että nykyjärjestelmä kohtelee maahanmuuttajaperheitä erityisen ikävällä tavalla.

– Kun ihmisiä lähestytään teorioiden, ennakkoluulojen ja ennakkoasetelmien kautta, virkamiehet pitävät maahanmuuttajia ’outoina’ ja ongelmat saattavat moninkertaistua. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajia on paljon huostaanotettujen lasten joukossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Lavikainen ei suoraan kommentoi Ikosen väitteitä, mutta toteaa, että lastensuojelulainsäädäntöä on päivitetty useaan otteeseen. Hänen mukaansa vuonna 2014 voimaan tulleet uudistukset, joissa painotetaan varhaista asioihin puuttumista, alkavat jo kantaa hedelmää.

– Useammat perheet saavat tukea varhaisessa vaiheessa, jotta lapsia ei tarvitse sijoittaa sijaishuoltoon. Hätäsijoitukset ovat vähentyneet viime vuosina. Niiden määrä oli ollut aiemmin 2000-luvulla kasvussa, mutta vuonna 2013 ne vähenivät kymmenen prosenttia. Se osoittaa, että sijaishuoltoa ei tarvita, jos perheet saavat tukea jo varhaisessa vaiheessa.

THL:n tilastojen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten yhteen laskettu lukumäärä, joka oli 17 958 vuonna 2014, väheni alle prosentin vuoteen 2013 verrattuna. Lisäksi THL:n tilastoissa näkyvä trendiviiva viittaa siihen, että määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta asti.

Lavikainen tukeutui lainsäädäntöön arvioidessaan sitä, kuinka maahanmuuttajia kohdellaan lastensuojelujärjestelmässä. Hän huomautti, että sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain mukaan työntekijöiden tulee harkita vaihtoehtoisia toimenpiteitä perheen tukemiseksi, mihin kuuluu se, että ”otetaan huomioon asiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan sekä huomioidaan asiakkaan kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta”.

Lavikainen myönsi kuitenkin, että vaikka laki on hyvin yksityiskohtainen, lastensuojelupalvelujen laatu ja luonne vaihtelevat kuntien resurssien mukaan ja eri paikoissa on luultavasti erilaiset mahdollisuudet antaa työntekijöille koulutusta huomioonottamisen ja kulttuurin saralla.

Sosiaalineuvos Lavikainen totesi kuitenkin toiveikkaana, että tuoreet lakiuudistukset ja uusi ministeriön projekti tähtäävät siihen, että perheet ja etenkin lapset ovat lastensuojelupalvelujen keskeisin asia.

Nykyisille lastensuojelun asiakkaille, kuten Stephenille ja muille kokemuksistaan kertoneille, muutokset tuntuvat kuitenkin todennäköisesti riittämättömiltä ja tulevat liian myöhään. He ovat jo menettäneet uskonsa instituutioihin, jotka väittävät puolustavansa lapsen ja perheen oikeuksia.

– Kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että paikallisille viranomaisille on annettu aivan liikaa valtaa. He eivät joudu millään lailla tilille ammatillisista ja eettisistä päätöksistään.
 

YLE 25.3.2016 Suomalainen lastensuojelu: lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa?

*Nimet ja tietyt yksityiskohdat on muutettu tarinansa kertoneiden henkilöllisyyden suojelemiseksi.

YK:n huomautus Suomen lasten oikeuksien loukkauksista 2011

Perheen oikeussuoja lasten huostaanotossa olematton

Kodin ulkopuoliseen hoitoon on sijoitettu Suomessa paljon lapsia. Samaan aikaan sosiaalityöntekijöiden koulutus ja sijoituspaikkojen valvonta on puutteellista. Erään kriitikon mukaan suomalainen lastensuojelu ei toimi osin siksi, että vallalla on ilmiantokulttuuri ja sosiaaliviranomaisilla rajaton valta. Ja siksi, että sijoitetuista lapsista maksetaan isot rahat.

Ison-Britannian kansalainen Stephen* on ollut Suomessa vähän yli 15 vuotta ja asuu Lounais-Suomessa perheensä kanssa. Hänen mukaansa lastensuojeluviranomaiset ovat kohdelleet häntä epäoikeudenmukaisesti ja ottaneet hänen perheensä silmätikuksi, koska heistä on tehty nimettömiä ilmiantoja, joiden mukaan hänen lapsensa ovat joutuneet fyysisen väkivallan kohteeksi.

– Lapsia haastateltiin kerran. Siten haluttiin joko vahvistaa tai todistaa vääriksi syytökset, joiden mukaan heitä pahoinpideltiin. Haastatteluissa varmistui, että syytökset eivät olleet totta.

Stephenin maine puhdistettiin viimein hänen taisteltuaan aluehallintoviraston kanssa kolme vuotta. Hänen lapsiaan ei otettu huostaan.

Stephen oli yksi niistä monista, jotka vastasivat, kun Yle News pyysi yleisöä kertomaan henkilökohtaisia kokemuksiaan Suomen lastensuojelujärjestelmästä.

Useimmat kertomukset olivat musertavan negatiivisia. Ihmiset kertoivat kokevansa nöyryytystä, suuttumusta ja turhautumista. Ponnistelut tuntuvat turhilta ja toivottomilta, kun vastassa on lastensuojelujärjestelmän mahti.

– Käytössä näyttää olevan kaksi standardia. Toisen mukaisesti sijaisperheet ja yksityistä voittoa tavoittelevat tahot, joilla on toimeksiantosopimus valtion kanssa, eivät mitenkään voi syyllistyä mihinkään väärään. Toisen standardin mukaan lapsen oikeiden vanhempien pieninkin todellinen tai kuvitteellinen virhe oikeuttaa lapsen sulkemisen laitokseen määrittämättömäksi ajaksi, sanoi muuan isä, Claude*, jonka lapsista kaksi on sijaiskodissa.

Leeni Ikonen on kokenut juristi, joka on pitkään kampanjoinut Suomen lastensuojelujärjestelmän muutosten puolesta. Hänen mukaansa vuonna 2008 käyttöön otetut uudistukset ovat saaneet aikaan eräänlaisen ilmiantokulttuurin, jonka takia perheet ovat joutuneet ilmiantajien ja lastensuojelun työntekijöiden armoille.

– Lakien mukaan rakennettu järjestelmä painottaa viranomaisten valtaa. Sosiaalityöntekijöillä on rajaton valta, ja perheen oikeussuojakeinot ovat oikeastaan täysin olemattomat. Siitä seuraa tilanne, jossa päädytään aina keskustelemaan samoista ongelmista: lastensuojelujärjestelmä on arvaamaton, eivätkä asiakkaat koskaan tiedä, mitä odottaa, kun he joutuvat sen asiakkaiksi.

Lastensuojelun työntekijä oli hyvin avulias ja tuki minua.

– Hope, Uganda

YLE 25.03.2016 Suomalainen lastensuojelu: lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa?

Ihmistä ei saa sitoa eikä pakottaa!

Aamulehden su/ihmiset -liitteessä oli 11.3.2012 juttu 20-vuotiaasta Oskari Mannisesta,
joka elää Ylisen kuntoutuslaitoksessa Ylöjärvellä.
Artikkeli Oskarin elämästä järkytti meitä kehitysvammaisia ihmisiä todella paljon eri puolilla Suomea!

Oskari suljetaan huoneeseensa päivittäin eri syistä.
Hänet sidotaan lepositeillä sänkyyn käsistä, jaloista ja vyötäröstä.
Yönsä hän joutuu viettämään lukkojen takana.
Oskari ei kykene puhumaan, mutta ymmärtää laajasti monia asioita.
Autististen piirteidensä takia hänen käyttäytymisensä on haastavaa.
Ylisen laitoksessa pakkokeinojen käyttöä perustellaan turvallisuussyillä.

Me olemme ryhmä Me Itse ry:n jäseniä ja vahvasti sitä mieltä,
että Oskaria kohdellaan väärin.
Me Itse ry on valtakunnallinen kehitysvammaisten ihmisten oma kansalaisjärjestö.
Meidän mielestämme kenenkään ihmisen vapautta ei saa riistää.
Ei vamman eikä avuntarpeen vuoksi.
Kun me synnymme tähän elämään vammaisina, se ei ole meidän oma syymme.
Koemme olemassaolomme itse niin, että olemme yhtä arvokkaita, kuin muutkin ihmiset.
Olemme samaa luuta ja nahkaa.
Siksi haluamme, että meihin suhtaudutaan ennen kaikkea ihmisinä vammasta
tai muista ominaisuuksistamme huolimatta.
Tarvitsemme vamman vuoksi monissa asioissa apua, mutta emme pakkotoimia.
Ihmistä ei saa pukea haalariin,
vaan hänen tulee päästä asianmukaisesti esimerkiksi vessaan silloin,
kun siihen on tarve.
Jokaiselle ihmiselle on annettava riittävästi apua ja tukea.

Ketään ihmistä ei saa taluttaa ulkona remmissä kuin koiraa.
Ulkoiluun tulee miettiä ihmisarvoisempia ja inhimillisiä keinoja.
Haluamme, että mielipiteitämme kuunnellaan, meihin suhtaudutaan kunnioittavasti
ja että meidän tarpeemme ja toiveemme otetaan vakavasti.
Silloin, kun ihmisellä on vamma ymmärryksen alueella tai pulmia oppimisessa,
hän on kuitenkin ihminen.
Jokaiselle kuuluu ihmisarvo.
Olemme sitä mieltä, että laitos ei ole koti.
Myöskään asuntola tai suljettu vankila ei ole koti.
Koti ei ole rangaistuspaikka.
Mielestämme koti on yksinkertaisesti vain koti.
Jokaisella on oikeus omaan kotioveen ja postilaatikkoon, jossa lukee oma nimi.
Kodissa saa olla, tulla ja mennä vapaasti.
Kotiin voi kutsua myös vieraita kylään.
Kotiin tulee saada riittävästi yksilöllistä tukea tai apua.
Ihmistä ei saa jättää yksin.
Asioita ei saa jättää rempalleen.

Mietimme vakavina, miltä tuntuisi joutua samaan tilanteeseen kuin Oskari?
Voisivatko lääkärit ja muut Oskarin pakkokeinoista päättävät asiantuntijat ja viranomaiset miettiä,
miltä heistä itsestään tuntuisi olla pakkokeinojen kohteena?

Olemme sitä mieltä, että Oskarin kaltaisille ihmisille tulee antaa kaikki apu ja tuki, mitä he ikinä tarvitsevat. Kirjoitustaito on ehdottomasti säilytettävä ja siihen tarkoitettu apuväline tulee aina olla saatavilla.
Raha ei ratkaise päätöksissä, vaan tieto, taito ja tahto tukea.

Me Itse ry on laatinut monia kannanottoja ja julkilausumia.
Osa niistä koskee ihmisoikeuksia, hyvinvointia, suvaitsevaisuutta ja sitä, että laitos ei ole koti.

Me Itse ry:n edustajat:

Olavi Hietaharju, Rantsila Me Itse ry:n puheenjohtaja

Sakari Lehto, Tampere Me Itse ry:n Tampereen alajaoksen puheenjohtaja

Sanna Sepponen Helsinki Me Itse ry:n johtoryhmän jäsen ja Helsingin alajaoksen sihteeri

Sami Korhonen, Nastola Me Itse ry:n Lahden alajaoksen puheenjohtaja

Sirkka Nikulainen, Tampere Me Itse ry:n projektityöntekijä/ryhmän sihteeri

Ihmistä ei saa sitoa eikä pakottaa! Me Itse ry:n mielipidekirjoitus Aamulehdessä maanantaina 26.3.2012

Me Itse ry:n edustama Mediaryhmä otti kantaa
Aamulehdessä julkaistuun juttuun laitoksessa asuvasta Oskari Mannisesta.
Ohessa on ryhmän julkaisema mielipidekirjoitus.
Mielipidekirjoitus julkaistiin maanantaina 26.3.2012.

Vanhemmatkin kaipaavat kannustusta

Olen pettynyt lastensuojeluun. Perheeni lastensuojeluhistoria alkoi, kun poikani aloitti 5-vuotiaana päiväkodin. 

Hän oli hiljainen, vetäytyvä ja muiden toimintaa tarkkaileva. Esikoulussa tilanne parani jonkin verran, kun lapset jaettiin pienryhmiin. Erään verkostokokouksen jälkeiseen asiakaskertomukseen johtava lastensuojelun sosiaalityöntekijä kirjoitti mm. että poikani on mykkä. Termi oli väärä ja teksti korjattiin myöhemmin.

Poikani on nyt yläkoulussa ja saanut apua erikoissairaanhoidosta, mistä olen kiitollinen. Hänellä on kaksi diagnoosia, joista toinen on aspergerin oireyhtymä. Se selittänee pojan käyttäytymistä, mainittua tarkkailua ja vetäytymistä. Koska pojasta oltiin oltu ”huolissaan”, jo edesmennyt lastenpsykiatri teki myös pikkutyttärestäni lastensuojeluilmoituksen. Tytär on nyt 10-vuotias ja tasapainoinen, kultainen ja ystävällinen lapsi.

Minusta tuntuu, että sosiaalityöntekijöille ei riitä mikään. Koskaan en ole saanut positiivista palautetta vanhemmuudestani, vaikka mielestäni aihetta olisi. Olen eronnut lasteni isästä. Se oli oma päätökseni, mutta siihen sosiaalityöntekijätkin kannustivat. Olen valmistunut yliopistosta, käyn töissä ja opiskelen toista tutkintoa. Aina perheeni ja lapseni tulevat kuitenkin olemaan tarkkailun alla.

Sosiaalityöntekijöille opetetaan tietty normitilanne. Jos sellainen ei perheessä vallitse ja lapset käyttäytyvät siitä poiketen, vika on vanhemmissa. Yhtään empaattista lastensuojelun työntekijää en ole tavannut.

Lastensuojelutyö on toki tärkeää. On esim. päihteiden väärinkäyttäjävanhempia, joiden lapset ovat oikeasti tuuliajolla. Jos perhe sattuu olemaan vain pienituloinen ja lapsi/nuori kärsii sairaudesta, ei siinä vanhempien syyllistäminen ja tarkkailu auta. Olkaa ystävällisempiä ja kannustakaa vanhempia.



Tiina Voutilainen,  Vanhemmatkin kaipaavat kannustusta Pohjalainen mielipide 10.09.2014