Tarkasteltaessa psykoosia psykodynaamisesta näkökulmasta, kyseessä on varhainen, ensimmäisen elinvuoden häiriö. Se alkaa kehittyä ensimmäisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen aikana (noin 4 kuukauden iästä lähtien). Varhaislapsuudessa se on autismia. Toisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen haasteiden tullessa ajankohtaisiksi nuoruusiässä (12-24 ikävuosina) puhjennut psykoosi on skitsofreniaa.
Psykodynaamisen käsityksen mukaan keskeinen ratkaisematon konflikti psykoosin puhkeamisessa on niin sanottu lojaliteettikonflikti eli itsensä haltuunottokonflikti. Häiriön varhaisuudesta johtuen psyykkiset rakenteet ja toiminnot ovat häiriintyneet, ja varhaiset realiteettia vääristävät suojakeinot ovat käytössä. Psykoosien monimuotoisuuden ja potilaiden suuren keskinäisen erilaisuuden ilmentyminen riippuvat siitä, mitkä alueet ovat jääneet ilman lojaliteettisidoksia.
Skitsofrenian perimmäinen etiologia on vielä selvittämättä. Niin sanottu alttius-stressi-eli haavoittuvuusteoria on kuitenkin yleisesti hyväksytty. Alttius voi olla perinnöllistä tai varhain syntynyttä. Se voi olla myös niiden yhdistelmä. Ympäristötekijöillä on havaittu olevan merkitystä riskilapsilla.
Kognitiivisen käsityksen mukaan skitsofreniassa on kyse aistimusten, havainnoinnin, huomion suuntaamisen, muistin ja ajattelun häiriöstä. Mm. kasvojen ja ilmeiden tunnistushäiriöiden ajatellaan altistavan vaikeuksille ihmissuhteissa ja psyykkisesti vaikeissa oloissa johtavan harhaisuuteen ja tuskaisuuteen.
Neuropsykologisissa tutkimuksissa on tullut varsin johdonmukaisesti esiin mm. otsalohkojen toiminnan heikkoutta ja puolierojen poikkeavuuksia. Skitsofrenia on kuitenkin monimuotoinen sairaus. Poikkeavat löydökset vaihtelevat näin ollen varsin paljon potilaasta toiseen, ja on kyseenalaista, mitkä niistä ovat erityisesti skitsofrenialle tyypillisiä.
Useimmat skitsofreniaan liittyvät kognitiiviset poikkeamat ovat pysyviä, eivät eteneviä. Ne näyttävät sopivan parhaiten aivojen varhaisen kehityshäiriön seuraukseksi, joka saattaa muodostaa pohjan myöhemmin aktivoituvalle psykoositaipumukselle. Neurokognitiivinen tarkastelu saattaa tulevaisuudessa auttaa ymmärtämään skitsofreniaa sairastavan kokemusmaailmaa ja toimia diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen apuna.
Viimeaikainen tutkimus on tuonut esiin, että skitsofreniaan liittyy neuropsykologisesti ymmärrettäviä häiriöitä. Tutkimusta on vaikeuttanut se, että antipsykoottisen lääkityksen sekä hoidolliset että sivuvaikutukset voivat selittää osan potilailla havaituista poikkeamista.
Aiheesta lisää:
Skitsofrenia portaali
Skitsofrenian neuropsykologiaa
