Pakkosteriloinnit eivät ole loppuneet vieläkään

Pakkosterilointeja tehtiin Suomessa siihen saakka, kun se kiellettiin vuonna 1970. Koska pakkosteriloidut olivat yleensä hyvin nuoria, suunnilleen parikymppisiä, heitä on Suomessa yhä elossa.

Kokonaan sterilointilain kaiut eivät ole poistuneet Suomesta vieläkään. Transihmisen, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa, on edelleen oltava lisääntymiskyvytön.

Sonja Saarikoski HS 3.7.2016

Sterilointi abortin ehtona

Asetus myös määräsi, että aina kun ihminen päästetään pois esimerkiksi mielisairaalasta, arvioidaan samalla, pitäisikö hänet siinä sivussa pakkosteriloida.

Vuoden 1950 lainsäätäjien tavoite onnistui. Suomalaisen pakkosteriloinnin kultakausi osuu 1950–1960-luvuille. Ainakin yli 12 000 ihmistä on joutunut eugeenisen politiikan uhriksi Suomessa, enemmistö uuden lain aikaan. Suurin osa heistä on naisia. Luku sisältää myös ne, jotka ovat saaneet abortin sillä ehdolla, että suostuivat steriloitaviksi.

Sonja Saarikoski HS 3.7.2016

"Vapaaehtoiset sterilisaatiot"

Lähes välittömästi pakkosterilointilain säätämisen jälkeen alkoi arvostelu sen tehottomuudesta. Vuoden 1939 loppuun mennessä oli annettu noin neljäsataa sterilointimääräystä ja seitsemänkymmentä sterilointilupaa. 

Uuden tutkimustiedon mukaan Suomessa oli kuitenkin yli 31 000 ihmistä, joita laki koski. Siksi vuonna 1950 tuli voimaan uusi laki, jonka tavoitteena oli kasvattaa pakkosterilointien määrää.

Uudessa laissa oikeus sterilointialoitteen tekemiseen annettiin kaikille valtion tai kunnan palveluksessa oleville lääkäreille. Valitusoikeus poistettiin. Mahdollisuutta vapaaehtoiseen sterilisaatioon laajennettiin. Vuoden 1950 jälkeen sen saattoi saada eugeenisen syyn lisäksi myös sosiaalisesta syystä, tilanteessa, jossa ihminen ei ”ilmeisesti” ole kykeneväinen huolehtimaan lapsestaan. On mahdollista, että lakia on käytetty esimerkiksi niin, että laitoksesta tai vankilasta pois päästäkseen oli suostuttava ”vapaaehtoisesti steriloitavaksi”.

Vajaakelpoiset lapset

Pitkäniemen sairaala Nokialla antoi mielisairaaloista toisiksi eniten sterilointimääräyksiä vuosina 1935–1970. Laki pakkosterilaatiosta tuli voimaan kesäkuussa 1935. Se antoi Lääkintöhallitukselle oikeuden määrätä ihminen pakkosteriloitavaksi.

Jo vuonna 1929 oli säädetty avioliittolaki, jonka mukaan esimerkiksi epileptikkojen tai kahden kuuromykän avioitumisen ehtona oli heidän steriloimisensa. Vuoden 1935 lain mukaan steriloitavaksi joutui esimerkiksi vajaamielisyyden tai mielisairauden kuten skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Vajaamielisyyden mittarina lainsäädännössä toimi ”alle 14-vuotiaan älyllinen taso”. Käytännössä mittaustulokset olivat kuitenkin epävarmoja.

Ihminen sai myös itse anoa sterilointilupaa. Se myönnettiin, jos oli aiheellista olettaa, että hän saisi avioliitossaan ”vajaakelpoisia” lapsia.

Sonja Saarikoski HS 3.7.2016

Pakkosterilointilaki

Ensimmäinen pakkosterilointilaki oli hyväksytty Yhdysvaltojen Indianassa vuonna 1907. Sieltä tiedot keskusteluista ja käytännöistä levisivät myös Eurooppaan. 

Parikymmentä vuotta myöhemmin lakeja alkoi tulla voimaan Atlantin tälläkin puolen: Tanskassa vuonna 1929, Saksassa 1933, Ruotsissa ja Norjassa vuonna 1934.

Ja kun Suomessa vihdoin päästiin äänestämään alkuvuodesta 1935, tulos oli konsensusyhteiskunnan riemuvoitto. Sterilointilaki hyväksyttiin selvin luvuin: 144–14. (Kuusi äänesti tyhjää, poissa oli 35.) Monet vastustaneista vastustivat vain muodollisesti: esimerkiksi siksi, että steriloinneilla nähtiin olevan yhteys seksuaalimoraalin höllentymiseen. He saattoivat kannattaa kastrointia, joka vaikuttaa myös seksuaaliseen kykyyn.

Julkisessa keskustelussakin soraääniä kuului niukasti. Kriittisiä puheenvuoroja aiheesta kirjoitti lähinnä Tulenkantajien päätoimittaja Erkki Vala.

Pakkosterilaatiomyönteisen ilmapiirin saattaa selittää paitsi se, etteivät säädetyt lait koskaan koskeneet keskusteluun osallistujia, myös se, että sterilointilain nähtiin olevan osa yleistä hyvinvointivaltion rakennusprojektia. Taustalla oli lama-ajan Euroopan talouskurimus. ”Yhteiskuntaan kelpaamattoman” väestön pakkosteriloinnin arvioitiin laskevan sosiaalikustannuksia merkittävästi.

Sonja Saarikoski HS 3.7.2016

Rotuhygienisesti ala-arvoisten yksilöitten lisäytyminen

Helsingin Sanomissa 19. kesäkuuta 1934 julkaistu artikkeli alkoi näin: ”Kaikissa sivistysmaissa on viime vuosikymmeninä esitetty vaatimuksia siitä, että rikollisten tai muuten rotuhygienisesti ala-arvoisten yksilöitten lisäytyminen olisi saatava ehkäistyksi, ja eräissä maissa onkin jo ryhdytty sitä tarkoittaviin lainsäädäntötoimenpiteisiin".

Myös Suomessa. Sterilointikomitea oli asetettu vuonna 1926 ja mietintö valmistunut kolme vuotta myöhemmin. Sen kanta oli selvä: valtion velvollisuus on perintötekijöiltään huonoksi katsotun, esimerkiksi mielisairaan tai vajaamielisen ihmisaineksen poistaminen. On yhteiskunnan etu, että nämä ihmiset tehdään lisääntymiskelvottomiksi, vaikka he eivät sitä tahtoisi, todettiin. Silti lakia ei ollut vielä kahdeksan vuotta myöhemminkään saatu säädettyä.

Sonja Saarikoski HS 3.7.2016

Sterilointikysymys

Helsingin Sanomat kertoi vuonna 1997 Vieno ja Helka Heikkisestä. Helka oli steriloitu, koska hän sairasti epilepsiaa. Vuoden 1929 avioliittolain mukaan epileptikot eivät saaneet mennä naimisiin ilman sterilaatiota. Miten yhteiskunta voi tehdä kenellekään näin, kysyi Helka jutussa.

Saat olla olemassa, kunhan et lisäänny – Suomessa elää yhä 1960-luvulla pakkosteriloituja ihmisiä
Suomessa pakkosteriloitiin ihmisiä vielä vuonna 1969. Se tarkoittaa, että pakkosteriloituja on yhä elossa. Transihmisiä vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä koskee edelleen.

Sonja Saarikoski HS IHMISET 3.7.2016

Vammaislakien yhdistäminen

EU julisti vuoden 2003 Euroopan vammaisten vuodeksi. Suomessa Vammaisten vuoden teemoiksi valittiin osallisuus ja syrjimättömyys. 

Euroopan Unionin alueella laskettiin olevan yhteensä 37 miljoonaa vammaista. Kehitysvammaisten Tukiliitto perusti eettisen neuvoston pohtimaan kehitysvammaisiin ja heidän perheisiinsä ja samalla yhteiskuntaan kytköksissä olevia eettisiä kysymyksiä.

Neuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tri Oiva Antti Mäki. Toimikunnan perustamista oli edeltänyt laaja keskustelu lääketieteellisen sikiödiagnostiikan ja raskauden keskeytysten oikeutuksesta. Myös pakkotoimenpiteiden käyttö kehitysvammahuollossa oli ollut esillä.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti v. 2004 oik. yo Jukka Kumpuvuoren tekemään oikeudellisen esiselvityksen kehitysvamma- ja vammaispalvelulain yhteensovittamisesta. Matti Vanhasen hallitus oli ottanut ohjelmaansa lakien yhdistämisen.

Sonja Saarikoski HS 3.7.2016

Me itse

Toimintakyvyn sosiaalinen ulottuvuus korostui. Samanaikaisesti kehitysvammaisuuteen liittyvä lääketieteellinen tieto ja oireyhtymien kuvaaminen lisääntyivät nopeasti. Internetistä tuli tärkeä väline oireyhtymien mukaisesti järjestäytyneille kansainvälistyville omaisverkostoille.

Kehitysvammaisten ensimmäinen oma rekisteröity yhdistys, Me Itse-yhdistys, perustettiin helmikuussa 1999. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Ulla Topi. Amerikkalaisen Stanley Jablonskin epämuodostumakehitysvammatietokanta Multiple Congenital Anomaly/Mental Retardation Syndromes aloitti internet-palveluna..

Kehitysvamma-alan internet-portaali avattiin toukokuussa 2001. Se sai nimekseen ensin Iloinen piika ja sittemmin Verneri.
Sonja Saarikoski HS 3.7.2016

Seksuaalioikeuksien julistus

Ihmisten oikeutta seksuaalisuuteen on painotettu seksuaalioikeuksien julistuksessa (Hongkong 1999, Seksologian maailmanjärjestö ”WAS” World Association for Sexology) joka pyrkii takaamaan maailman seksuaalioikeuksien suurimpana puolestapuhujana kaikille ihmisille vapauden, arvon ja tasavertaisuuden myös seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. 

WAS haluaa ajaa terveen seksuaalisuuden saavuttamista joka puolella maailmaa. Seksuaalioikeudet ovat perustavaa laatua olevia ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.

1. oikeus seksuaaliseen vapauteen 
2. oikeus seksuaaliseen loukkaamattomuuteen ja turvallisuuteen, itsemääräämisoikeus 
3. oikeus yksityisyyteen 
4. oikeus olla vapaa kaikesta syrjinnästä 
5. oikeus seksuaaliseen mielihyvään 
6. oikeus tunteiden ilmaisuun 
7. oikeus seksuaaliseen liittymiseen 
8. oikeus kattaviin syntyvyyden säännöstelykeinoihin 
9. oikeus kaikkeen tieteellisesti tutkittuun seksuaalisuutta koskevaan tietoon 
10. oikeus monipuoliseen seksuaaliseen tietoon ja sivistykseen 
11. oikeus seksuaaliterveyden hoitopalveluihin

Saukko H. (2012) ”Hei, näetkö sinä minua?” Vammaisten seksuaalisuuden pohdintaa. Opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Kehitysvammaistet järjestäytyy

 Kehitysvammaisten omaiset perustivat v. 1961 Kehitysvammaisten Tukiliiton, jonka nimi oli aluksi Vajaamielisten Tukiyhdistysten Liitto. 

Liitto otti heti tehtäväkseen vammaisten ja heidän etujensa ajamisen. Alussa toiminta oli lähinnä omaisten tukemista ja huomioon ottamista, koska heidän hoitotehtävää helpottamaan haluttiin lisää yhteiskunnan palveluja. Myöhemmin liiton toiminta alkoi kehittyä nykyiseen suuntaansa. 

Saukko H. (2012) ”Hei, näetkö sinä minua?” Vammaisten seksuaalisuuden pohdintaa. Opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Viitapohja, K. (2010). Rinnekoti-Säätiö. Kehitysvammahuollon tietopankki. Kehitysvammahuollon historiaa. Luettu 15.3.2012. http://www.kvhtietopankki.fi/kirjat/yleishis.htm.

Suomen sterilisaatiolaki kirjoitettiin ensimmäisen kerran 1935

Suomen sterilisaatiolaki kirjoitettiin ensimmäisen kerran 1935. Sen mukaan oli luvallista saattaa tylsämielinen (idiootti) tai vähämielinen (imbesilli) suvun jatkamiseen kyvyttömäksi, jos oli syytä epäillä, että vajaamielisyys periytyisi seuraavalle sukupolvelle tai jos olisi oletettavaa, että tällaisen vajaamielisyyden seurauksena tulevat lapset jäisivät huoltamista vaille. 

Tämä laki ei ollut pakkosterilaatiolaki, mutta ei se myöskään jättänyt vapaaehtoisuudelle tilaa. Avioliitolle oli laissa määrätty esteeksi tylsämielisyys ja mielisairaus jo vuonna 1929. Sterilisaatiolakia uusittiin vuonna 1950, mutta sekin laki vahvisti vain sitä, että vajaamielinen tai mielisairas voitiin steriloida ilman omaa suostumustaan jos vajaakelpoisuus oli sen tasoinen, että se luultavasti periytyisi tai saattaisi tulevat lapset vaille huolenpitoa jäämiselle. Laki oli voimassa 1970- luvulle asti.

Häkkinen, H. & Hämäläinen, P. (2010). Kehitysvammaisen nuoren seksuaalisuus vanhemman kokemana. Opinnäytetyö. Savonia ammattikorkeakoulu.

Saukko H. (2012) ”Hei, näetkö sinä minua?” Vammaisten seksuaalisuuden pohdintaa. Opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Erilaisuutta ei haluttu kohdata ja heidät piilotettiin

Epänormaalit kätkettiin. Mikä ei näy sitä ei ole. Mielisairaat ja spitaalisiset eristettiin samaan paikkaan Seili saarelle pois ihmisten silmistä.
 
Kehitysvammaiset, mielisairaat ja spitaaliset piilotettiin Seilin saarelle, johon heidät voitiin unohtaa ja kätkeä. Ei tälläistä väkeä ole olemassakaan - periaatteella.

Suomen vanhin psykiatrinen sairaala oli Nauvossa sijaitseva Seilin hospitaali, jonka toiminta jatkui vielä 1960-luvulle asti. Hospitaali tunnettiin erittäin huonosta asiakkaiden kohtelusta, jossa hoidettiin myös kehitysvammaisia.

Saukko H. (2012) ”Hei, näetkö sinä minua?” Vammaisten seksuaalisuuden pohdintaa. Opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Viitapohja, K. (2010). Rinnekoti-Säätiö. Kehitysvammahuollon tietopankki. Kehitysvammahuollon historiaa. Luettu 15.3.2012. http://www.kvhtietopankki.fi/kirjat/yleishis.htm.

Vammaisen ensimmäinen laiton sterilisaatio tehtiin vuonna 1912

 Kehitysvammaisen ensimmäinen laiton sterilisaatio tehtiin vuonna 1912 Perttulassa, jonka jälkeen toimintaa jatkui kymmenen vuotta, ennen kuin Perttula sai huomautuksen lääkintöhallitukselta. 

Toimintaa pidettiin tuohon aikaan laittomana ja rangaistavana tekona. Kehitysvammaisista käytettiin tuolloin usein sanaa tylsämieliset, jotka asuivat tylsämieslaitoksissa. Vammaiset lapset olivat häpeä perheelle ja heitä piiloteltiin kotona, lievästi kehitysvammaiset saattoivat toimia työjuhtina maalla.

Kehitysvammaisten syrjinnässä mentiin jopa niin pitkälle, että 2. maailmansodan aikana heitä vainottiin Saksassa, mutta myös Suomessa. Vammaisia pidettiin seksuaalisesti moraalittomina ja vailla oikeuksia seksuaalisuuteen ja ”sikiämiseen”, heidän uskottiin olevan todella nopeasti 45 lisääntyviä. Kaikki vammaisten oikeudet olivat siis yksittäisten hyväntekijöiden varassa. 

Häkkinen, H. & Hämäläinen, P. (2010) Kehitysvammaisen nuoren seksuaalisuus vanhemman kokemana. Opinnäytetyö. Savonia ammattikorkeakoulu.

Saukko Hanna (2012) ”Hei, näetkö sinä minua?” Vammaisten seksuaalisuuden pohdintaa. Opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Vammaisten seksuaalisuus

Vammaisuuteen on suhtauduttu aikojen kuluessa monella eri tavalla ja historiaa tarkastellessa huomaa, että vammaisia kohtaan on ollut paljon ennakkoluuloja. Heitä on suoranaisesti jopa syrjitty ja pelätty. 

Vammaisten seksuaalisuuteen ei ole osattu suhtautua ja se on ollut alan ammattilaistenkin keskuudessa paljon pelätty aihe, jota ei ole osattu käsitellä oikein. Seksuaalisuudesta on tehty ongelmakysymys, johon ei ole osattu vastata. Historian perusteella voi sanoa, että asenteet ja yleisesti tietämys asioista on onneksi lisääntynyt nykyaikaisemmalle tasolle.

Saukko Hanna (2012) ”Hei, näetkö sinä minua?” Vammaisten seksuaalisuuden pohdintaa. Opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Autismi ei ole kehitysvamma

Vaikka autismi usein yhdistetään kehitysvammaan, se ei ole kehitysvamma. Autismin kirjon oireita voi olla sekä kehitysvammaisella että lahjakkaan tasoisilla henkilöllä.  

Autismi on erilainen tapa hahmottaa maailmaa, nähdä asioita ja toimia:

• Autistisella henkilöllä  kyky hahmottaa toisen ihmisen ajatuksia ja uskomuksia toisen henkilön näkökulmasta käsin on usein heikommin kehittynyt kuin normiväestöllä.
• Autismin kirjon ihmisillä on taipumusta yksityiskohtalähtöiseen ajatteluun, jolloin he eivät välttämättä hahmota asioiden laajoja konteksteja, toisinaan puhutaan myös kontekstisokeudesta.
• Oman toiminnan ohjaus voi olla heikko, jolloin henkilö ei kykene suunnittelemaan, hahmottamaan ja monitoroimaan omaa toimintaansa.

Autismikirjon oikealla kuntoutuksella voidaan välttyä opintojen keskeytymiseltä, työttömyydeltä ja varhaiselta eläköitymiseltä ja saadaan erilaisen ajattelun tuoma potentiaali yhteiskunnan ja työelämän käyttöön.

MediaPlanet: Autismin kirjon potentiaali piilee erilaisessa ajattelussa

Maan heikoimmat laman maksumiehiksi

Ihmetyttää miksi laman maksumiehiksi on pistetty maan heikoin väestönosa. Tiettävästi aiemmin yhtäkään väestön osaa ei ole kohdeltu näin syrjivästi ja elämää heikentäen kuin vammaiset.

Vammaisten toimeentulon vaarantaminen ja syrjintä on mittavaa ja järjestelmällistä. Näitä on

- palvelumaksujen korotukset

- lääkekulukorvauksien vähennykset

- kiinteistöverojen korotukset

- sähkö- ja lämmityspolttoaineverojen nostot

- sairaiden taksimatkakorvausten vähennykset

- vammaisten hoidon henkilöstömäärien pienentäminen

- kansaneläkkeiden tasokorotusten jäädytys

- eläkeläisten asumistuen muuttaminen yleiseksi asumistueksi huomioimatta vammaisten tarpeita

Syrjintää on myös parannusten osalta, sillä ansiotulojen verovähennys ei koske eläkkeen saajia.

Yhteiskuntasopimuksella kiristäminen koskee myös vammaisia. Työeläkkeiden indeksitarkistukset uhataan puolittaa vuosina 2018 ja 2019.

Nämä kaikki syrjivät toimenpiteet kohdistuvat erityisesti vammaisiin. Sen sijaan, että sovittu ja välttämätön kansaneläkkeiden tasokorotus olisi toteutettu, se jäädytetään vuodeksi 2016.

Vammaisten bändi voitti, oikeudet tunnustettu

Suomi teki historiaa äänestämällä euroviisuedustajaksi kehitysvammaisista koostuvan Pertti Kurikan Nimipäivät. Myös YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimus päätettiin hyväksyä Eduskunnassa.

Punkbändi on mittaamattoman arvokas pr-arvoltaan, ja jo nyt asia on huomioitu laajasti kansainvälisessä mediassa. On aivan selvää, että Suomi vie kehitysvammaisten asiaa ja ennakkoluulotonta viestiä myös niihin maihin, joissa vammaisuus on edelleen tabu ja häpeä (Mari Rantanen HS Mielipide 3.3.2015)

Eduskunta hyväksyi tiistain 3.3.2015 täysistunnossa YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ja päätti, että mutkikkaaksi osoittautunut sopimus ratifioidaan heti kun lainsäädäntö on kunnossa itsemääräämislain osalta. Sopimuksen on tarkoitus taata vammaisille henkilöille samat oikeudet yhteiskunnalliseen osallistumiseen kuin kaikille muillekin.

Esteenä on ollut itsemääräämislaki, joka koskee muun muassa kehitysvammaisten ja muistisairaiden itsemääräämisoikeutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Eduskunnan päätöksen taustalla on ajatus, että kansallinen lainsäädäntö tulisi saada sopimuksen mukaiseksi ennen sen ratifiointia (HS 4.3.2015).

Eduskunta hyväksyi YK:n vammaisten yleissopimuksen HS 3.3.2015

Mari Rantanen HS Mielipide 3.3.2015

Erityiset ihmiset ilman diagnoosia

Se miten diagnoosista kerrotaan koskettaa meitä kaikkia. Aika moni Asperger-ihmisistä ja lapstkin on perättömästi leimattu kehitysvammaiseksi. Emme kuitenkaan keskustele diagnoosin vaan ihmisen kanssa.

Monesti vammaisuus-diagnoosin saaminen vaikuttaa kuin tyrmäystipat. Eikö samaa asiaa voisi sanoa myös toisin. Eivät vanhemmat kutsu lapsiaan kehitysvammaisiksi, vaan ”erityisiksi". Lakikaan ei salli käyttää diagnooseja puheessa. Kun puhutaan ihmisen diagnooseista tietoturva kieltää käyttämästä diagnoosiin liittyvää ilmaisua, ellei ihminen itse sitä sitten käytä.

Opiskelijat erityisoppilaitoksessakin voivat julmasti käyttää vammaisuutta aseena ja kutsua toveriaan tai jopa opettajaansa kehitysvammaiseksi autistiksi päästäkseen tästä eroon. "Emme halua työskennellä keharien kanssa! Se antaa huonon kuvan opetuksen tasosta” .

Kielenkäytössäkin kysymys on vuorovaikutuksesta. Hiljaisen eleviestinnän lisäksi siihen kuuluu myös millaista sanastoa käytämme. Sanasto luo mielikuvia. Yleinen negatiivinen kielikuva autismista tai kehitysvammaisuudesta ei vastaa todellisuutta. Mieluummin vammaisuudesta ja vammaisista puhuttaessa pitäisi käyttää sanaa ihminen.

Arjessa pitää käyttää ns "poliittisesti korrektia sanastoa" ettemme loukkaisi ketään. Sana erityinen sopii kaikille. Se yhdistää kaikkia diagnooseja. Kehari, autisti, asperger, kehitysvammainen sanojen sijasta olisi fiksumpaa käyttää sanaa erityinen. Poliittisesti korrekti kieli luo positiivisia mielikuvia.

Negatiivisten kielikuvien asemasta asperger-asiantuntijat puhuvatkin mieleluummin vahvuuksista (Barron-Cohen ja  Attwood).

Nälkä tappoi vammaisia sotavuosina

Nälkä ja tarttuvat taudit tappoivat sotavuosina potilaita Nikkilän mielisairaalassa Sipoossa. Huippuunsa kuolleisuus nousi vuonna 1942, jolloin potilaista kuoli neljännes eli liki 250, kertoo sairaalan historiikki.

Pommitusten jaloista Nikkilään evakuoitiin myös paljon potilaita Helsingin muista sairaaloista. Jatkosodan aikana lavantauti ja varsinkin tuberkuloosi levisivätkin täydessä mielisairaalassa.

Vuosina 1940-1945 kuoli lähes 750 potilasta, ja monen kuolinsyyksi merkittiin avitaminosis eli nälkäkuolema. Menehtyneiden joukossa oli muun muassa Helsingin kaupunginmuseon ensimmäinen valokuvaaja Signe Brander (1869-1942), joka oli evakuoitu Sipooseen Kivelän sairaalasta. Brander haudattiin monen muun Nikkilässä menehtyneen tavoin sairaalan hautausmaalle rivihautaan.

Sairaalan hautausmaahan haudattiin pahimmillaan 16 potilasta päivässä, kun normaalioloissa sieltä sai viimeisen leposijan 10-20 potilasta vuodessa.

Vuosina 1914-1999 toimineen Nikkilän mielisairaalan historian on kirjoittanut tietokirjailija Sirkka Liisa Tuovinen, ja sen on julkaissut Helsingin kaupungin terveyskeskus.

STT Nälkä tappoi Nikkilän sairaalassa sotavuosina 24.1.2010 

Suomi surmasi vammaisiaan