Vammaiset joutuu kadulle

Suomessa teollistumisen aiheuttaman työn uudelleen  organisoinnin ja siitä seuranneen vammaisten ihmisten sosiaalisen arvonalennuksen kautta vammaisuudesta tuli myös yhteiskunnallinen kysymys, kun se aiemmin oli ollut yksityinen, perhepiirissä hoidettava asia. 

Vaikka teollistumisen jälkeenkin suurin osa vammaisista lapsista kasvoi perheissä, vammaisuudesta tuli muuttuneen ideologisen ilmapiirin vuoksi häpeällinen ja leimaava asia. Tästä seurasi, että perheet eivät katsoneet enää velvollisuudekseen elättää  vammaisia omaisiaan, vaan hylkäsivät heidät laitoksiin tai kadulle. 

Perheiden muuttunut elämäntilanne, sekä työn siirtyminen kodin ulkopuolelle teki vammaisista taakkoja heidän perheilleen. Lisäksi monen perheen koostumus muuttui useamman sukupolven 

yksiköstä ydinperheeksi. Tällaisissa tilanteissa laitokset olivat helpotus perheille, joilla ei ollut voimavaroja tai aikaa selvitä vammaisten lasten kasvattamisesta ja sosiaalistamisesta työnteon ohessa. 1800-luvulla perustettiinkin tiuhaan tahtiin muusta yhteisöstä erillään olleita laitoksia, joissa vammaisista yritettiin tehdä yhteiskuntakelpoisia. Nämä laitokset saattoivat olla sairaaloita, laitoskouluja tai vankiloita. Pösö kuvaa väitöskirjassaan laitoshoidon olleen alun alkujaan ratkaisu pahantapaisuuden hoitoon.

Lähteet:

Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino Oy, Helsinki. 

Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan 

kirjapaino, Kouvola.

Pösö Tarja (1993). Kolme koulukotia. Acta Universitas Tamperensis ser A vol 388. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, Tampere

Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.

Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere. 

Maan heikoimmat laman maksumiehiksi

Ihmetyttää miksi laman maksumiehiksi on pistetty maan heikoin väestönosa. Tiettävästi aiemmin yhtäkään väestön osaa ei ole kohdeltu näin syrjivästi ja elämää heikentäen kuin vammaiset.

Vammaisten toimeentulon vaarantaminen ja syrjintä on mittavaa ja järjestelmällistä. Näitä on

- palvelumaksujen korotukset

- lääkekulukorvauksien vähennykset

- kiinteistöverojen korotukset

- sähkö- ja lämmityspolttoaineverojen nostot

- sairaiden taksimatkakorvausten vähennykset

- vammaisten hoidon henkilöstömäärien pienentäminen

- kansaneläkkeiden tasokorotusten jäädytys

- eläkeläisten asumistuen muuttaminen yleiseksi asumistueksi huomioimatta vammaisten tarpeita

Syrjintää on myös parannusten osalta, sillä ansiotulojen verovähennys ei koske eläkkeen saajia.

Yhteiskuntasopimuksella kiristäminen koskee myös vammaisia. Työeläkkeiden indeksitarkistukset uhataan puolittaa vuosina 2018 ja 2019.

Nämä kaikki syrjivät toimenpiteet kohdistuvat erityisesti vammaisiin. Sen sijaan, että sovittu ja välttämätön kansaneläkkeiden tasokorotus olisi toteutettu, se jäädytetään vuodeksi 2016.

Nälkä tappoi vammaisia sotavuosina

Nälkä ja tarttuvat taudit tappoivat sotavuosina potilaita Nikkilän mielisairaalassa Sipoossa. Huippuunsa kuolleisuus nousi vuonna 1942, jolloin potilaista kuoli neljännes eli liki 250, kertoo sairaalan historiikki.

Pommitusten jaloista Nikkilään evakuoitiin myös paljon potilaita Helsingin muista sairaaloista. Jatkosodan aikana lavantauti ja varsinkin tuberkuloosi levisivätkin täydessä mielisairaalassa.

Vuosina 1940-1945 kuoli lähes 750 potilasta, ja monen kuolinsyyksi merkittiin avitaminosis eli nälkäkuolema. Menehtyneiden joukossa oli muun muassa Helsingin kaupunginmuseon ensimmäinen valokuvaaja Signe Brander (1869-1942), joka oli evakuoitu Sipooseen Kivelän sairaalasta. Brander haudattiin monen muun Nikkilässä menehtyneen tavoin sairaalan hautausmaalle rivihautaan.

Sairaalan hautausmaahan haudattiin pahimmillaan 16 potilasta päivässä, kun normaalioloissa sieltä sai viimeisen leposijan 10-20 potilasta vuodessa.

Vuosina 1914-1999 toimineen Nikkilän mielisairaalan historian on kirjoittanut tietokirjailija Sirkka Liisa Tuovinen, ja sen on julkaissut Helsingin kaupungin terveyskeskus.

STT Nälkä tappoi Nikkilän sairaalassa sotavuosina 24.1.2010 

Suomi surmasi vammaisiaan

Suomi surmasi vammaisiaan

Pari vuotta sitten* kuoli syöpään Seinäjoella sairaalapappi Kyösti Lähteenmäki. Hän teki elämäntyönsä Törnävän mielisairaalassa ja halusi tulla haudatuksi sairaalan hautausmaahan. Marssin siunauksen jälkeen kappelista arkun perässä haudalle. Vierelläni kulkeva tuttava katseli pieniä matalia hautakiviä ja ihmetteli, miksi vainaja haudataan sankarihautaan. Lähteenmäiki oli jättäinyt testamentin: - Minun tulisi saattaa ihmisten tietoon suomalaisen vammaishistorian eräs musta lehti. Sen teksti on luettavissa noissa hautakivissä.

Saattoväki oli siirtymässä muistototilaisuuteen. Kehotin tuttavaa vilkaisemaan 'sankarihautojen' kivä. Jokaisessa oli satamäärin nimiä ja kuolinpäivä kesältä 1941. Hautaushetkellä kukaan ei ollut ehtinyt tai välittänyt kaivaa esiin syntymäaikoja. Suomella oli ja on suunnitelmat sotatilan varalta. Lähellä rintamaa 194l tarvittiin sairaalatiloja haavoittuneille sotilaille.

Tiedettiin, että hyökkäyssodassa kaatuneiden ja haavoittuneiden määrä on suuri. Suunnitelmiin kuului silloin, niin kuin kuuluu nytkin, että psykiatrisia sairaaloita otetaan rintamien tuntumasta sotilaskäyttöön. Mielisairaat ja vammaiset potilaat siirretään muualle. Törnävän psykiatrinen sairaala oli -41 lännessä eräs tällainen tila. Se toimi Itä-Suomen monen psykiatrisen sairaalan vastaanottokeskuksena.

Kauhistellen on kerrottu Hitlerin tuhoamisleireistä. Härkävaunut seisoivat samoihin aikoihin Seinäjoen ratapihalla. Niissä varrottiin siirtoa Törnävälle, jonka seinät jo entuudestaan pullistelivat junalasteista ihmisiä.

Rovasti Lähteenmäen hautajaisissa nyt jo 8O-vuotias Törnävän hoitaja muisteli syyskesää -41: - Tilaa piti saada, jotta ihmisten surkea ölina ratapihan härkävaunuissa ei kuuluisi. Tilan tekemiseen oli kunniallinen tie: - Ruoka-annoksia pienennettiin, eikä lopuksi annettu edes vettä, vanha hoitaja muistelee kyynelten läpi. Potilaat siaivat uuden paikan Törnävän hautausmaalla ja härkävaunujen siirrokkaat sairaalapaikan.

Näitä suomalaisen sota- ja sairaalahistorian arkistoja ei ole vielä tutkittu. Hautauksellaan Kyösti Lähteenmäki halusi pyytää tätä tutkimusta kristillisessä kulttuurikehyksessä elävän maan lähihistoriasta. 

Ote kirjoituksesta
Suutarla A. Ihmiskäsitys ja vammaisuus kristillisessä traditiossa - Suomi surmasi vammaisiaan.

Törnävän joukkohaudat 
Valokuvatorstai aiheena Kärsimys 
Nälkä tappoi vammaisia sotavuosina

*)Julkaistu teoksessa Vammaisuuden varhaishistoria Suomessa : vammaiskysymys keskiajalta 1800-luvun lopun murrokseen : Elämisen oikeudesta kansalaiskeskustelun viriämiseen -seminaari Turussa 16.8.-17.8.1994 / toim. Tuula Vuolle, Petri Karonen ; lukija Matti Rasilainen