Autistien oikeuksien liike

Autistien oikeuksien liikkeen päämääränä on neurologisen monimuotoisuuden eli neuro­diversiteetin tunnustaminen, autismin kirjoon kuuluvien yhteiskunnallisen aseman parantaminen sekä omaehtoisesti toimivan autismikulttuurin luominen.

Poikkeavuuden leiman sijasta pyritään kiinnittämään huomiota siihen, että autismi voi olla vahvuus. He pyrkivät tuomaan esille omat kykynsä osana positiivista identiteettiään.

Empowerment toiminnalla pyritään löytämään voimavaroja selviytymiselle ilman ulkopuolista ohjausta. Tarkoituksena on oppia auttamaan itse itseään ja hallitsemaan omaa elämäänsä mahdollisimman pitkälle, jotta autismikirjon ihmiset eivät jokapäiväisessä elämässään olisi "vajaavaltaisen" asemassa suhteessa yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Tavoitteena on luoda ihmisten välille sellaisia keskinäisen avun ja tiedostamisen verkostoja, joissa autismikirjon ihmisten oma tietämys tilanteestaan tulisi mahdollisimman tehokkaasti hyödynnetyksi. Tavoitteen toteuttamiseksi tullaan kehittämään jo olemassa olevia vertaistukiryhmiä välittäen eri ryhmien kokemuksia ja käytäntöjä ryhmien välillä. Lisäksi tullaan edesauttamaan uusien vertaisryhmien syntymistä eri puolilla maata muun muassa kouluttamalla niille vetäjiä autismikirjon ihmisten piiristä.

http://library.kiwix.org/wikipedia_fi_all/A/Autistien%20oikeuksien%20liike.html

Miten Hans Aspergerin assi-pojat ovat menestyneet?

Tohtori Kathrin Hippler Wienin yliopiston lastensairaalasta on jäljittänyt Hans Aspergerin entisiä potilaita, joille tämä oli antanut diagnoosin "autistinen psykopatia" vuonna 1944 kuvaamiensa poikien mukaan.  

Hippler  haastatteli tutkimukseensa 34 Aspergerin entistä potilasta. Nämä olivat haastatellessa iältään 25 - 65- vuotiaita. He voivat hyvin ja  elävät täysipainoista elämää.

Asperger toimi 1940-luvulla Itävallassa psykiatrisen sairaalan pedagogisen hoito-osaston johtajana ja kiinnitti huomionsa joukkoon erikoisia poikapotilaita, joita hän kutsui ihaillen "pikku professoreiksi". Nämä olivat erittäin fiksuja, mutta käytökseltään ongelmallisia. Heillä oli erittäin kapeat, lähes pakonomaiset kiinnostuksen kohteet ja heidän sosiaaliset taidot olivat lähes olemattomat.

Vuonna 1944 kirjoittamassaan tutkimusraportissa Asperger kuvaa kuinka autistiseen psykopatiaan liittyi: "empatian puute, vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, yksipuoliset keskustelun aiheieet, intensiiviset mielenkiinnon kohteet, ja kömpelöt liikeradat." Asperger uskoi, että autistiselle psykopatialle tyypilliset oireet voitiin havaita vain pojilla.

Ne jotka työskentelivät  tohtori Aspergerin kanssa ovat kertoneet, että hän itse jakoi samat ominaisuudet tutkimiensa poikien kanssa. Hän oli erinomainen puhuja ja kävelevä kirjasto, mutta sairaalan hallintotehtävissä hän ei menestynyt kovinkaan hyvin, koska hän keskittyi enemmän tutkimuskohteeseensa kuin sairaalan johtamiseen ja itseasiassa unohti kaiken muun.

Lähteet:
Adam Feinstein (2010) A History of Autism: Conversations with the Pioneers
Pittsburgh Post-Gazette, lokakuun 16, 2008 Researcher brings message of hope to autism conference