Mitä on tahdonvastainen huostaanotto

Päivi Sinko kuvailee tällaista sosiaalityöntekijän näkökulmasta Huostaanottokirja –teoksessa:

”Käytännön sosiaalityössä huomaa pian, että on olemassa vanhempia, joille ei pitkänkään työskentelyn jälkeen selviä, mitä lapsi arjessa tarvitsee. He eivät joko kykene näkemään lapsensa tarpeita tai eivät kykene asettamaan niitä omien tarpeidensa edelle. Varilo ym. (-99) kuvaavat artikkelissaan “lastensuojeluperheestä” juuri tällaista kaoottista perhettä.

…

Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä.

 Ote Autismi-lehti no.3 2007artikkelista

Alaikäisten tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito

Mielenterveyslain mukaan alle 18-vuotias voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun hän on vakavan mielenterveyden häiriön vuoksi hoidon tarpeessa.

Hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta, ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi. Käsitettä vakava mielenterveyden häiriö ei ole määritetty yhtä selkeästi kuin täysi-ikäisillä laissa peruskriteerinä mainittu mielisairaus, joka tarkoittaa psykooseja. 

Lähde:
Riittakerttu Kaltiala-Heino: Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito mielenterveyslain mukaan

Kirjallisuutta
Kaltiala-Heino R. Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito: mitä Mielenterveyslain käsite vakava mielenterveydellinen häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriö: selvityksiä 2003:7
 

Tahdosta riippumaton hoito

Tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistavia häiriötiloja alaikäisillä ei voida pelkistää luetteloksi vakavista ja ei-vakavista diagnooseista. Mitä tahansa kehittyvän lapsen ja nuoren mielenterveyshäiriön oiretta tulee aina tarkastella suhteessa siihen, missä määrin häiriö johtaa lapsen tai nuoren kehityksen vääristymiseen, pysähtymiseen tai jopa taantumiseen. 

Pelkkä oirediagnoosi ei anna käsitystä siitä, onko tilanne vakava. Lisäksi mitä nuoremmasta alaikäisestä on kysymys, sitä vähemmässä määrin on riittävää tilanteen vakavuuden ymmärtämiseksi tarkastella hänen yksilöllistä oirekuvaansa edes suhteessa kehitykseen ja sitä tärkeämpää on oireilun merkityksen ja vakavuuden ymmärtämiseksi arvioida hänen oireiluaan ja kasvuympäristöään (perhettä, sen toimivuutta ja sen tarjoaman suojan ja tuen riittävyyttä kehityksen turvaamiseksi oireilutilanteessa) kokonaisuutena. Ratkaisevaa on siis oireiston, kehityksellisen tilanteen ja kasvuympäristön muodostama kokonaisuus.


Lähde:
Riittakerttu Kaltiala-Heino: Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito mielenterveyslain mukaan

Asperger-lapsi psykiatrisessa osastohoidossa II

Kasvatusmalli on kuin suoraan armeijasta, jossa alokkaat pannan toisiaan vastaan. Tämä pelottaa,  vaikka lapsi näyttää sopeutuneen osastolle ja osaavan pitää puoliaan. 

Todellakin olisi jo korkea aika päästä pois osastolta, jossa koko perhettä kidutetaan kaikenlaisin pakkomenetelmin. Uusin pakko on se, että meitä vanhempia yritetään pakottaa tapaamisiin R&J:n kanssa, vaikka olen selväsanaisesti pyytänyt keskustelukokoonpanon muutosta.

Soitin ylilääkärille ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun en ymmärtänyt hoitomenetelmiä. Tämän seurauksena tulivat vierailurajoitukset, joilla pyrittiin erottamaan vanhemmat toisistaan vierailujen aikana.

Vain toinen vanhemmista saa vierailla. Vain tunnin viikossa. Lisäksi vierailut piti ilmoittaa etukäteen, ja kertoa kuka tulee. Jos sovittu vanhempi ei pääse tulemaan, ei myöskään toinen vanhemmista saa tulla. "Me kyllä autamme lasta kestämään pettymyksen" totesi J. Tämmöistä diktatuuria emme ole kuitenkaan noudattaneet.