Miten kirjallisuus vaikuttaa maailmankuvaamme?

Avartaako kirjallisuus maailmankuvaamme vai tekeekä se meistä entistä nurkkakuntaisempia?

Tytöt maahanmuuttajamyönteisempiä kuin pojat

Aerilan väitöstutkimuksessa kahdeksasluokkalaiset kirjoittivat ennakointikertomuksia tutkimuksen aineistona olevien nuortenromaanien pohjalta. Näyttää siltä, että ne oppilaat, joilla on kokemuksia maahanmuuttajista suhtautuvat monikulttuurisuuteen myönteisimmin. Lisäksi tytöt olivat jossain määrin myönteisempiä maahanmuuttajia kohtaan kuin pojat.

Kielteisten poikien maailma mielivaltainen ja väkivaltainen

Kielteisimmin maahanmuuttajiin suhtautuvien poikien kielteinen maailmankuva herätti tutkijan huomion. Näiden poikien ennakointikertomuksissa maailma näyttäytyy mielivaltaisena ja väkivaltaisena.

Kielteinen maailmankuva ja mielivaltaisuus saattavat osaltaan liittyvä vähäiseen lukemiseen ja siihen liittyvään kertomuksen rakenteen huonoon tuntemukseen. Paljon lukevien maailmankuva on huomattavasti positiivisempi, heidän tarinoissaan ongelmat ratkeavat ja niissä on onnellinen loppu. Jää nähtäväksi, kertooko huono kertomuksen rakenteen hallinta myös huonosta elämänhallinnasta.

MediPsyko

Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen - Ennakointikertomukset ja nuortenromaanit kirjallisuus- ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineinä. Juli Aerila. Turun yliopisto.

Harry Potterit tekee nuorista suvaitsevampia

Har­ry Pot­te­rin puo­lus­ta­va asen­ne tai­ka­maail­man vä­hem­mis­tö­jä koh­taan tart­tuu, ja J. K. Row­lin­gin kir­ja­sar­jan lu­ke­mi­nen voi teh­dä lap­sis­ta su­vait­se­vam­pia vä­hem­mis­tö­jä koh­taan, ker­too Ita­lias­sa Mo­de­nan ja Reg­gio Emi­lian yli­opis­tos­sa val­mis­tu­nut tut­ki­mus. 

Tut­ki­muk­sen mu­kaan vai­ku­tuk­sen huo­maa nuo­ris­ta, jot­ka ovat ko­ke­neet sa­mas­tu­van­sa Har­ry Pot­te­riin ja hä­nen ys­tä­viin­sä ei­vät­kä Pot­te­rin ark­ki­vi­hol­li­seen Vol­de­mor­tiin.

Kir­ja­sar­jas­sa Vol­de­mort te­kee tiuk­kaa eroa vel­ho- ja jäs­ti­van­hem­pien lap­se­na syn­ty­vien ku­ra­ve­ris­ten ja puh­tai­den vel­ho­su­ku­jen vä­lil­le, mi­tä tut­ki­jat pi­tä­vät "il­mei­se­nä viit­tauk­se­na nat­sis­miin". Li­säk­si Pot­ter ys­tä­vi­neen tör­mää jat­ku­vas­ti maa­hi­siin ja ko­ti­tont­tui­hin, jot­ka on run­not­tu yh­teis­kun­nas­sa mui­ta al­hai­sem­paan ase­maan, ja yrit­tää ajaa hei­dän oi­keuk­siaan.

Tut­ki­mus on il­mes­ty­nyt Jour­nal of App­lied So­cial Psyc­ho­lo­gy -jul­kai­sus­sa ja sii­tä uu­ti­soi The Pa­ci­fic Stan­dard.

Tasa-arvoa voi oppia nuorten kirjoista

Tut­ki­jat sel­vit­ti­vät 117 ita­lia­lais­lu­kio­lai­sel­ta hei­dän lu­ke­mien­sa Har­ry Pot­ter -kir­jo­jen ja nä­ke­mien­sä elo­ku­vien mää­rää, Har­ry Pot­te­rin ja Vol­de­mor­tin sa­mas­tut­ta­vuut­ta se­kä su­vait­se­vai­suut­ta ho­mo­ja koh­taan. Tu­lok­set oli­vat sa­man­suun­tai­sia.

Äskettäin tut­kit­tiin brit­ti­läis­ten ja italialaisteten opis­ke­li­joi­den Har­ry Pot­te­rei­den lu­ke­mi­sen ja pa­ko­lais­ten su­vait­se­mi­sen yh­teyt­tä. Tu­lok­set oli­vat sa­man­kal­tai­sia.

34 ita­lia­lais­ta vii­des­luok­ka­lais­ta täyt­ti­ ky­se­ly­lo­mak­keen, jo­ka mit­ta­si hei­dän asen­tei­taan maa­han­muut­ta­jia koh­taan. Sen jäl­keen kou­lu­lai­set ta­pa­si­vat tut­ki­jat kuu­den vii­kon ajan ker­ran vii­kos­sa. Puo­let lu­ki ja kes­kus­te­li tut­ki­joi­den kans­sa Har­ry Pot­ter -kir­jo­jen epä­ta­sa-ar­vo­tee­mai­sis­ta osuuk­sis­ta, toi­nen kir­ja­sar­jas­ta yleen­sä.

Tes­ti­jak­son päät­teek­si heil­tä tie­dus­tel­tiin maa­han­muut­ta­ja-asen­tei­ta, suh­det­ta Har­ry Pot­te­riin ja si­tä, ha­lu­si­vat­ko he sa­mas­tua Har­ryyn. He, jot­ka oli­vat kes­kus­tel­leet kir­ja­sar­jan eriar­voi­suus­tee­mois­ta, suh­tau­tui­vat maa­han­muut­ta­jiin aiem­paa su­vait­se­vam­min, tut­ki­mus ker­too.

Tut­ki­mus on il­mes­ty­nyt Jour­nal of App­lied So­cial Psyc­ho­lo­gy -jul­kai­sus­sa ja sii­tä uu­ti­soi The Pa­ci­fic Stan­dard.

Asperger-lapsi psykiatrisessa osastohoidossa

Lapsemme hoidossa on nyt alkamassa uusi vaihe. Jo alkuvuodesta puhui oma hoitaja siitä, että toisin kuin aiemmin lapsi on alkanut pitää puoliaan ja tässä häntä on pyritty rohkaisemaan. Hän oli syönyt ruokapöydässä kaikki perunamuusit, eikä jättänyt mitään vieruskaverilleen. 

Vaikkei näin saa tehdä, tämä oli hoitajan mielestä hyvää kehitystä – ja tämän hoitaja totesi lapsen kuullen. lapsi oli jopa sanonut "ei" huonekaverilleen joka oli tuonut kolmannen lapsen huoneeseen. Tässä ei kai ole mitään pahaa, mutta tämä puolensa pitämisen rohkaisu on johtamassa jo huonotapaiseen ja väkivaltaiseen käyttäytymismalliin, jota emme ole kotona halunneet rohkaista.

Vaimoni kävi tänään osastolla. Hänelle on kerrottu, että lapsi kiusaa nykyään huonekaveriaan. Aiemmin lapsi oli ollut hiljaa, vaikkei saanut nukuttua, kun kaveri liikehtii yöllä. Nyt kun lasta on rohkaistu pitämään puoliaan, hän on sanonut kaverilleen, että on hiljaa. Tästä kaveri oli valittanut. että lapsi kiusaa häntä. Ruokapöydässäkin lapsi oli rikkonut lasin, kun ei ollut saanut valita juotavaansa.

Omahoitaja totesi, että tämä on edistystä, kun lapsi vihdoin näyttää tunteensa. Lasin rikkomista ei tietenkään sallita ja siitä rangaistaan työnteolla. Työnteosta tehdään siis rankaisumuoto. Mutta ongelma on, onko tämä oikeanlaista kasvatusta, että autistinen lapsi, jolla on ongelmia tunteiden ymmärtämisessä pannaan napit vastakkain ADHD-lapsen kanssa? Mitä tästä vielä seuraakaan osastolla, jossa on kovia kokeneita lapsia?

Kasvatusmalli on kuin suoraan armeijasta, jossa alokkaat pannan toisiaan vastaan. Tämä pelottaa, ja vaikka lapsi näyttää sopeutuneen osastolle ja osaavan pitää puoliaan. Todellakin olisi jo korkea aika päästä pois osastolta, jossa koko perhettä kidutetaan kaikenlaisin pakkomenetelmin. Uusin pakko on se, että meitä vanhempia yritetään pakottaa tapaamisiin R&J:n kanssa, vaikka olen selväsanaisesti pyytänyt keskustelukokoonpanon muutosta.

Soitin ylilääkärille ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun en ymmärtänyt hoitomenetelmiä. Tämän seurauksena tulivat vierailurajoitukset, joilla pyrittiin erottamaan vanhemmat toisistaan vierailujen aikana. Vain toinen vanhemmista saa vierailla. Vain tunnin viikossa. Lisäksi vierailut piti ilmoittaa etukäteen, ja kertoa kuka tulee. Jos sovittu vanhempi ei pääse tulemaan, ei myöskään toinen vanhemmista saa tulla. "Me kyllä autamme lasta kestämään pettymyksen" totesi J. Tämmöistä diktatuuria emme ole kuitenkaan noudattaneet.

Kerran minut heitettiin ulos osastolta, kun halusin mennä kävelylle lapseni kanssa "Vanhempainohjaus"-tapaamisen jälkeen. Lapseni oli tässä näkemässä, kuinka isä pakotettiin ulos. Olisin ehkä vastustellut, mutta lapsi totesi viisaasti: "Emme kai sitten voi mennä kävelylle". Tämä laukaisi tilanteen ja jätin lapsen raskain mielin osastolle. Todellakin sai konkreettisesti tuntea, että vanhemmuudella ei ole arvoa tällä osastolla.

 Muita rangaistusmuotoja on ollut mykkäkoulu, silloin kun emme ole noudattaneet osaston tiukkoja aikatauluja. Ensimmäinen mykkäkoulu pidettiin, kun vaimoni myöhästyi "vanhempain ohjaus"-tapaamisesta. Outoa oli istua kahden "mykän" kanssa samassa huoneessa, kunnes poistuivat mitään sanomatta. Alkuhämmennys oli tavaton. Toisen kerran vein lapsen myöhässä osastolle. Eikö ole aika kummalista kohdata mykistynyt J - joka ei edes kysy, miksi olemme myöhässä. Haastattelurituaalitkin jättää pitämättä. Ihmeissään sitten vaan jättää lapsen osastolle ja ihmettelee muille hoitajille tätä mykkäkoulua. Kukaan ei selitä vaikkakin hymyilevät merkitsevästi.

Toivotonta tuntuu olevan tämä sillanrakennus. Jos toinen osapuoli ei tee elettäkään lähestyä perhettä. Ei kai tämä voi näin yksipuolista olla. Jokin ratkaisu pitäisi tähän hoitoon saada - näin ei voi jatkua... Tulee mieleen "Yksi lensi yli käenpesän", jossa vapaaehtoisesti osastolle tullut potilas alistettiin pakkotoimiin aivan kuin oma lapsemme...

Tähän mennessä tapahtunut

• Tarvitsemme asianmukaista tukea
• Mistä apua psykoosi-diagnoosin saaneelle 9-vuotiaalle?
• Mitä tapahtui lapselle koulussa?
• Lapsi diagnoosien metsässä

Asperger-lapsi psykiatrisessa osastohoidossa II

Kasvatusmalli on kuin suoraan armeijasta, jossa alokkaat pannan toisiaan vastaan. Tämä pelottaa,  vaikka lapsi näyttää sopeutuneen osastolle ja osaavan pitää puoliaan. 

Todellakin olisi jo korkea aika päästä pois osastolta, jossa koko perhettä kidutetaan kaikenlaisin pakkomenetelmin. Uusin pakko on se, että meitä vanhempia yritetään pakottaa tapaamisiin R&J:n kanssa, vaikka olen selväsanaisesti pyytänyt keskustelukokoonpanon muutosta.

Soitin ylilääkärille ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun en ymmärtänyt hoitomenetelmiä. Tämän seurauksena tulivat vierailurajoitukset, joilla pyrittiin erottamaan vanhemmat toisistaan vierailujen aikana.

Vain toinen vanhemmista saa vierailla. Vain tunnin viikossa. Lisäksi vierailut piti ilmoittaa etukäteen, ja kertoa kuka tulee. Jos sovittu vanhempi ei pääse tulemaan, ei myöskään toinen vanhemmista saa tulla. "Me kyllä autamme lasta kestämään pettymyksen" totesi J. Tämmöistä diktatuuria emme ole kuitenkaan noudattaneet.