Voidaanko kaikille taata turvallinen lapsuus?

Millainen tilanne lastensuojelun sijaishuollossa on tänä päivänä – voidaanko kaikille taata turvallinen lapsuus?

Ei voi olla kuin yksi ainoa tavoite, ja se yksi ainoa tavoite on se, että kasvuympäristö voisi olla niin hyvä kuin mahdollista: turvallinen ja mahdollisimman kodinomainen, ennen kaikkea lapsen näkökulmasta, peruspalveluministeri Juha Rehula toteaa Ylen haastattelussa.

Valtiovallan puolelta pyydetään anteeksi niiltä naisilta ja miehiltä, joita tämä asia koskee. Tämä on yksi vaihtoehtoinen polku, jota on käytetty myös muissa maissa. Rehulan mukaan asiassa on tehty kansainvälistä vertailua. Nyt on päädytty tähän ratkaisuun. Rehula ei tiedä tarkalleen, kuinka montaa ihmistä anteeksipyyntö koskee. Varmuudella puhutaan sadoista suomalaisista. He ovat saaneet kokea jotain sellaista, mitä ei koskaan olisi saanut tapahtua.

Anteeksipyyntö tullaan esittämään lasten oikeuksien päivänä 20. marraskuuta.



Vuokkiniemen koulukoti 1942. SA-kuva.

Miksi kaltoinkohdellut eivät saa rahallista korvausta?

Anteeksipyyntö tarkoittaa, että valtio tunnustaa, että on tapahtunut vääryys selittää YLE:n haastattelema Sosiologian professori Vesa Puuronen Oulun yliopistosta.

Ainutlaatuinen anteeksipyyntö koskettaa tuhansia suomalaisia, Puuronen arvioi. Niitä, jotka ovat vielä elossa ja jotka ovat olleet näissä laitoksissa, on edelleen tuhansia, ellei kymmeniätuhansia.

Puuronen pitää valtiollista anteeksipyyntöä erittäin tarpeellisena asiana. Erityistä merkitystä sillä on niille ihmisille, jotka ovat olleet erilaisissa sijaishuollon laitoksissa ja tulleet niissä kaltoin kohdelluiksi. He ovat kokeneet asian sillä tavalla, että heidät on leimattu syyllisiksi ja he eivät ole koskaan saaneet minkäänlaista oikeutta valtion eivätkä viranomaisten taholta.

Valtio katsoo myös, että se tosiaan on ollut valtio, joka on toiminut väärin – eivät nämä ihmiset.
Ruotsissa ja Norjassa on maksettu korvauksiakin.

Minkä takia kaltoinkohdellut eivät Suomessa saa rahallista korvausta? Oma mielipiteeni on, että tällaisia korvauksia tulisi maksaa. Rahallista korvausta koulukodeissa kaltoinkohdelluille ei kuitenkaan ole tiedossa Puuronen kertoo.

"He ovat kokeneet jotain sellaista, mitä ei olisi saanut tapahtua" Hehän olivat käytännössä vapaudenriiston kohteina ja joutuivat näissä valtion laitoksissa pahoinpitelyjen ja huonon kohtelun kohteiksi. Se vaurioitti heidän mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä ja elää tasapainoista ja onnellista elämää, toteaa Puuronen.



Vuokkiniemen koulukoti 1942. Sa-kuva.

Miksi kaltoinkohdellut eivät saa rahallista korvausta?

Anteeksipyyntö tarkoittaa, että valtio tunnustaa, että on tapahtunut vääryys selittää YLE:n haastattelema Sosiologian professori Vesa Puuronen Oulun yliopistosta.

Ainutlaatuinen anteeksipyyntö koskettaa tuhansia suomalaisia, Puuronen arvioi. Niitä, jotka ovat vielä elossa ja jotka ovat olleet näissä laitoksissa, on edelleen tuhansia, ellei kymmeniätuhansia.

Puuronen pitää valtiollista anteeksipyyntöä erittäin tarpeellisena asiana. Erityistä merkitystä sillä on niille ihmisille, jotka ovat olleet erilaisissa sijaishuollon laitoksissa ja tulleet niissä kaltoin kohdelluiksi. He ovat kokeneet asian sillä tavalla, että heidät on leimattu syyllisiksi ja he eivät ole koskaan saaneet minkäänlaista oikeutta valtion eivätkä viranomaisten taholta.

Valtio katsoo myös, että se tosiaan on ollut valtio, joka on toiminut väärin – eivät nämä ihmiset.
Ruotsissa ja Norjassa on maksettu korvauksiakin.

Minkä takia kaltoinkohdellut eivät Suomessa saa rahallista korvausta? Oma mielipiteeni on, että tällaisia korvauksia tulisi maksaa. Rahallista korvausta koulukodeissa kaltoinkohdelluille ei kuitenkaan ole tiedossa Puuronen kertoo.

"He ovat kokeneet jotain sellaista, mitä ei olisi saanut tapahtua" Hehän olivat käytännössä vapaudenriiston kohteina ja joutuivat näissä valtion laitoksissa pahoinpitelyjen ja huonon kohtelun kohteiksi. Se vaurioitti heidän mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä ja elää tasapainoista ja onnellista elämää, toteaa Puuronen.



Vuokkiniemen koulukoti 1942. Sa-kuva.

Lastenkotien perustaminen oli vilkasta sotien välisenä aikana

Suomessa lastenkotien perustaminen oli vilkasta sotien välisenä aikana, jolloin myös sota-ajan lastenhuolto-ongelmia ratkottiin vastaanottokoteja ja muita lastenkoteja perustamalla. 

Lastensuojelun avohuoltoa kehitettiin innokkaasti 1970-luvulla, avohuoltoa haluttiin sijoitus- ja etenkin laitoshoidon vaihtoehdoksi. Perhe tai laitossijoitus oli pitkään ensimmäinen lastensuojelutoimenpide. Perhe- ja laitossijoitusten välinen ero oli suuri, ja niiden välimuodoksi perustettiin 1950-luvulla englantilaisten esikuvien mukaan sovellettuja perheryhmäkoteja. Lastenhuoltokomitean mukaan Suomessa oli vuoden 1946 lopulla 207 lastenkotia.

Lastenkotien laitostyypit vuonna 1946

Laitostyyppi	Kunnallinen	Yksityinen
Tavallisia lastenkoteja	85	61
Pienten lasten vastaanottokoteja	7	15
Muita vastaanottokoteja	9	6
Äiti-lapsikoteja	-	7
Raajarikkoisten koteja	-	1
Henkisesti jälkeenjääneiden koteja	2	2
Turvakoteja	-	2
Ammattioppilaitoskoteja	1	3
Muita erityislastenkoteja	-	6
Yhteensä	104	103

Vuonna 1946 lastenkodeissa oli 7 416 lasta, noin 40 % huostaan otetuista lapsista. Näiden lisäksi oli kunnalliskoteihin sijoitettu 265 alle 2-vuotiasta lasta sekä 335 2 – 16- vuoden ikäisiä lapsia. 1940-luvun lastenkodit olivat vanhoja ja suuria, ja lähes puolet laitoksista oli perustettu ennen vuotta 1920. Myös  erityislastenkotien määrä yleistyi ja laitosten koko alkoi pienentyä valtionapusäännösten voimaantulon jälkeen.

Lastenkotien toimintaan ja lapsiin kiinnitettiin paljon huomioita 1950-luvulla. ”Kaikenlaisista poikkeavuuksista oltiin kiinnostuneita”, myös lapsipsykologia ja psykiatria kehittyivät ja tuottivat teorioita, joiden testaamisessa otettiin  avuksi lastenkotilapset. Lastenkodeissa olevista lapsista tehtiin 1950-luvulla säännöllisiä tutkimuksia ja tutkimustuloksista tehtiin selvät johtopäätökset. Lapset määriteltiin  enemmän tai vähemmän ongelmallisiksi, poikkeaviksi, häiriintyneiksi tai heikkolahjaisiksi.

Lähteet

Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat 

suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino 

Oy, Helsinki. 

Kaski Markus & Manninen Anja,  Mölsä P. & Pihko Helena (1998). 

Kehitysvammaisuus. WSOY, Porvoo. 

Nygård Toivo (1998). Erilaisten historiaa. Marginaaliryhmät Suomessa 1800-luvulla ja  

1900-luvun alussa. Atena, Jyväskylä

Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan 

kirjapaino, Kouvola.

Pösö Tarja (1993). Kolme koulukotia. Acta Universitas Tamperensis ser A vol 388. 

Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, Tampere

Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.

Toikko Timo (2005). Sosiaalityön ideat. Johdatus sosiaalityön historiaan. Vastapaino, 

Tampere.

Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere. 

Viitapohja Kari (2004). Kehitysvammahuollon tietopankki 

         http://www.saunalahti.fi/kup/kirjat/yleishis.htm

Viitapohja Kari (2009). Kehitysvammahuollon tietopankki 

         http://www.saunalahti.fi/kup/syndrome/fasd.html

Olen joutunut kestämään ihmisoikeuksieni polkemista kymmenen vuotta

Jos en tee niin kuin he käskevät, he uhkaavat ottaa lapset pois minulta. Asianajajanikin sanoo, että minun kannattaa pitää suuni kiinni, ja että en pysty taistelemaan järjestelmää vastaan.

– Julia, Romania

Olen joutunut kestämään ihmisoikeuksieni polkemista kymmenen vuotta. Kun tulin Suomeen, entinen mieheni rupesi fyysisesti väkivaltaiseksi. Vuonna 2007 lapseni ja minut jouduttiin viemään turvakotiin. En siihen aikaan ymmärtänyt suomea enkä saanut tulkkia, joten en tiennyt, mitä kukin sanoi.

Vuonna 2010 entinen mieheni yritti tappaa meidät, eikä poliisi suostunut tutkimaan tapausta. Kun muutin pois hänen luotaan, hän käytti lastensuojelujärjestelmää minua vastaan. En saanut tulkkaus- enkä käännöspalveluja, ja vain entisen mieheni puheet nauhoitettiin. Vuonna 2015 käräjäoikeuden tuomari antoi yksinhuoltajuuden lasteni isälle kysymättä minulta mitään, ilman todisteita ja oikeuskäsittelyä.

Haastemies ja lastensuojelun työntekijä tulivat kotiini ja yrittivät viedä lapseni. Minua pahoinpideltiin fyysisesti siinä yhteydessä.

Lapset sijoitettiin sijaishuoltoon ja annettiin sen jälkeen isälleen. Joidenkin kuukausien kuluttua lapset otettiin pois isältään ja pantiin sijaishuoltoon. Kun isä oli uhkaillut lapsia, työntekijät eivät antaneet hänen enää käydä heidän luonaan. Ammattini takia minut määrättiin maksamaan 15 000 euron sakot, koska isä ei saanut käydä tapaamassa lapsiaan.

Olen valittanut huoltajuuspäätöksestä kaksi kertaa, mutta valitukset on hylätty selityksittä. Lapset ovat nyt olleet minulla joulukuusta asti, ja minun on pakko tavata sosiaalityöntekijät kolmesti viikossa, puolentoista tunnin ajan kerrallaan. Olen aina pitänyt lapsista hyvää huolta. Koulu ja ystävät voivat vahvistaa sen, mutta kukaan ei halua kuunnella heitä.

Viranomaiset eivät kunnioita työssä käyviä ihmisiä, perhe-elämää eivätkä lapsia. En pysty vaikuttamaan mihinkään. Jos en tee niin kuin he käskevät, he uhkaavat viedä lapset minulta.

Asianajajanikin sanoo, että minun kannattaa pitää suuni kiinni. Muuten kaikki kääntyvät minua vastaan, enkä pysty taistelemaan järjestelmää vastaan.

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033

Kohdellaan huonommin kuin eläintä kultuurierojen varjolla

Miten he voivat kohdella minua kuin eläintä kulttuurierojen varjolla?

– Mary, Nigeria*

Lainsäädäntö syntipukkina?

Asianajaja Leeni Ikonen on vakaasti sitä mieltä, että virheellisen lainsäädännön takia monen perheen asioihin puututaan tarpeettomasti. Sen vuoksi paljon useampia lapsia viedään pois perheestään kuin olisi tarpeen.

– Uusi lastensuojelulaki, jota on vuosien mittaan muutettu ja johon on tehty useita uudistuksia, perustuu pakkoauttamiseen. Toisin sanoen sosiaalivirkailija määrittelee perheen tuen tarpeen.

Ikonen lisäsi, että nykyjärjestelmä kohtelee maahanmuuttajaperheitä erityisen ikävällä tavalla.

– Kun ihmisiä lähestytään teorioiden, ennakkoluulojen ja ennakkoasetelmien kautta, virkamiehet pitävät maahanmuuttajia ’outoina’ ja ongelmat saattavat moninkertaistua. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajia on paljon huostaanotettujen lasten joukossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Lavikainen ei suoraan kommentoi Ikosen väitteitä, mutta toteaa, että lastensuojelulainsäädäntöä on päivitetty useaan otteeseen. Hänen mukaansa vuonna 2014 voimaan tulleet uudistukset, joissa painotetaan varhaista asioihin puuttumista, alkavat jo kantaa hedelmää.

– Useammat perheet saavat tukea varhaisessa vaiheessa, jotta lapsia ei tarvitse sijoittaa sijaishuoltoon. Hätäsijoitukset ovat vähentyneet viime vuosina. Niiden määrä oli ollut aiemmin 2000-luvulla kasvussa, mutta vuonna 2013 ne vähenivät kymmenen prosenttia. Se osoittaa, että sijaishuoltoa ei tarvita, jos perheet saavat tukea jo varhaisessa vaiheessa.

THL:n tilastojen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten yhteen laskettu lukumäärä, joka oli 17 958 vuonna 2014, väheni alle prosentin vuoteen 2013 verrattuna. Lisäksi THL:n tilastoissa näkyvä trendiviiva viittaa siihen, että määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta asti.

Lavikainen tukeutui lainsäädäntöön arvioidessaan sitä, kuinka maahanmuuttajia kohdellaan lastensuojelujärjestelmässä. Hän huomautti, että sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain mukaan työntekijöiden tulee harkita vaihtoehtoisia toimenpiteitä perheen tukemiseksi, mihin kuuluu se, että ”otetaan huomioon asiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan sekä huomioidaan asiakkaan kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta”.

Lavikainen myönsi kuitenkin, että vaikka laki on hyvin yksityiskohtainen, lastensuojelupalvelujen laatu ja luonne vaihtelevat kuntien resurssien mukaan ja eri paikoissa on luultavasti erilaiset mahdollisuudet antaa työntekijöille koulutusta huomioonottamisen ja kulttuurin saralla.

Sosiaalineuvos Lavikainen totesi kuitenkin toiveikkaana, että tuoreet lakiuudistukset ja uusi ministeriön projekti tähtäävät siihen, että perheet ja etenkin lapset ovat lastensuojelupalvelujen keskeisin asia.

Nykyisille lastensuojelun asiakkaille, kuten Stephenille ja muille kokemuksistaan kertoneille, muutokset tuntuvat kuitenkin todennäköisesti riittämättömiltä ja tulevat liian myöhään. He ovat jo menettäneet uskonsa instituutioihin, jotka väittävät puolustavansa lapsen ja perheen oikeuksia.

– Kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että paikallisille viranomaisille on annettu aivan liikaa valtaa. He eivät joudu millään lailla tilille ammatillisista ja eettisistä päätöksistään.
 

YLE 25.3.2016 Suomalainen lastensuojelu: lasten suojelemista vai voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa?

*Nimet ja tietyt yksityiskohdat on muutettu tarinansa kertoneiden henkilöllisyyden suojelemiseksi.

YK:n huomautus Suomen lasten oikeuksien loukkauksista 2011

Huostaanotto hoidollisista syistä

Täyttyvätkö huostaanoton edellytykset, jos vanhemmat eivät hyväksy lastenpsykiatrin hoitosuositusta?

Olen tutustunut perusteellisesti tapaukseen, joka mykistää minut. 12-vuotias Ville (nimi muutettu) otettiin huostaan sen vuoksi, että hänen vanhempansa eivät suostuneet siihen, että heidän lapsensa olisi sijoitettu hoidollisista syistä sijaisperheeseen.

Tapahtumat alkoivat, kun Villellä havaittiin päiväkodissa poikkeavaa käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa, ja tämän takia hänet ohjattiin perheneuvolaan tutkimuksiin. Siellä hänet tutkittiin ja hoidoksi määrättiin lapselle tiivistä yksilöterapiaa ja vanhemmille käynti sosiaalityöntekijän luona säännöllisesti. 

Hoidosta huolimatta Villen oireet pahenivat koulussa siinä määrin, että perheneuvolan lastenpsykiatri päätti lähettää Villen keskussairaalaan tutkimuksiin. Muutaman viikon mittaiseksi tarkoitettu tutkimusjakso venyi puolentoista vuoden mittaiseksi osastohoidoksi, jonka aikana vanhemmat osallistuivat aktiivisesti poikansa hoitoon.

 Ote psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin kirjoituksesta Lääkärilehti 51-52/2004  Jatkuu...

Veli vetäytyi omiin oloihinsa, höpötteli ja liikehti omituisesti

12-vuotias isoveli kysyi viikko sitten: "miksi te ette vieneet minua silloin sairaalaan kun käyttäydyin kuin pikkuveli?" 

Todellakin isoveli kolmisen vuotta sitten vielä käyttäytyi samoin kuin pikkuveli nykyään. Hän vetäytyi omiin olihinsa ja höpötteli liikkui omituisesti. Hän ei tykännyt, jos joku keskeytti hänet.

Kysyin pojalta miksi hän käyttäytyi niin pienempänä. Hän sanoi eläytyneensä cowboyelokuvien hahmoihin. Tuolloin hän tuli kotiin koulun jälkeen ja katseli paljon Bonanzaa ennen kuin vanhemmat tulivat kotiin.

Aiemmin hän ei ollut kysyttäessä selittänyt miksi hän tuolloin höpötteli ja liikehti yksinään. Koulussa hänet lähetettiin opettajan aloitteesta oppimishäiriöklinikalle. Siellä todettiin kolmiulotteisen hahmotuksen vaikeutta, joka heijastuu lähinnä geometriassa ja kuvaamataidossa.

Muuten hän pärjää hyvin liikunnassa ja muissa aineissa.  Opettajansa kusuu häntä nykyään musiikkiluokan poikien kunkuksi (poikia luokalla on vain puoli tusinaa).

Tämä ei ole sama lapsi, joka lähti lomalle

Viime kesänä vietin kesää lasteni kanssa maalla mummolassa. Lomilta palattuamme äiti kiinnitti huomiota nuorimman poikamme liikehdintään ja ääntelyyn. Hän käveli edestalaisin, tai olohuoneessa olevan kuntopyörän ympäri, liikutti käsiään osoitti etusormellaan ilmaan päästi suustaan suhahteluja ikäänkuin olisi ampunut. 

Poikaa oli vaikea keskeyttää. Hän ei kuunnellut mitä sanottiin. Itse luulin kyseessä olevan jonkun roolileikin. Äiti sanoi - tämä ei ole sama lapsi, joka lähti lomalle. Mitä on tapahtunut? Aloin miettimään onko jotain erityistä tapahtunut.

Olimme olleet pari kuukautta mummolassa, Keski-Suomessa veljeni luona ja poikien soittoleirillä. Mummolassa nuorimmainen ei ollut tullut uimaan niinkuin muut lapset, vaan mieluummin kävellyt edestakaisin laiturilla. Ajattelin, että syynä oli kylmä kesä. Sisarukset selittivät myöhemmin, että kuopus ei halunnut uida, koska oli nähnyt pikkulasten pissavan veteen.

Veljeni luona maalla poika ei aluksi suostunut juomaan tuoretta lehmän maitoa. Lähinnä ihmettelin, kuinka veljeni vaimo sai pojan ennakkoluulon väistymään ja pojan juomaan sitä. Välillä poika vetäytyi omiin oloihinsa käveli edestakaisin ja puheli yksinään. Häntä oli tuolloin vaikea keskeyttää ja hän ärsyyntyi keskeytettäessä.

Lapsen psykoosi-diagnoosi ei kerro ongelman luonteesta

Aikuispsykiatrina en ole varma, olenko paras mahdollinen henkilö kysymykseesi vastaamaan. 

Koska psykoosi-diagnoosi ei ainakaan minulle ainakaan lapsen kohdalla kerro kovinkaan paljon ongelman luonteesta, voidakseni sanoa jotain, haluaisin ensin esittää joitain kysymyksiä:
Miten poikanne oireilee?
Miten te vanhemmat tilanteen näette?
Kuka tai mikä taho on diagnoosin asettanut?
Onko pojallanne ollut tai onko parhaillaan jotain hoitoa/ yrityksiä auttaa?

Mistä apua psykoosi-diagnoosin saaneelle 9-vuotiaalle?

Hämmennystä ja kysymyksiä herää kertomuksestasi.
Olettepa vaikeassa ( ahdistavassa?) tilanteessa.
Voitko vielä vastata seuraaviin kysymyksiin,
se voisi auttaa minua hahmottamaan, mitä suosittelen.
Löytyikö neurologisista tutkimuksista mitään?
Onko aspergerin syndrooman mahdollisuudesta ollut puhetta?
Ja senkin mielelläni kuulisin: miten juuri päädyitte ottamaan yhteyttä minuun?

Mitä tapahtui lapselle koulussa?

                                                                                         23. elokuuta 2004

Viime perjantaina lapsi tuotiin erehdyksessä kouluun kymmeneksi, kun olisi pitänyt tulla yhdeksäksi. Hän kertoi odottaneensa vielä tunnin pihalla, kun ei ollut nähnyt luokkalaisiaan. Eli oli ilmeisesti myöhässä kaksi tuntia.

Tänään lapsi on flunssainen. Voisimmeko saada päivän koulutehtävät, niin hän voisi tehdä ne kotona.

---------------------------------------------------
                                                                                      10.syyskuuta 2004 

Reissuvihkon v liss on tiedoksi AI ja MA -teht vi , mik li
kunto sallii kouluteht vien tekemisen. Varmistakaa viel l k rienkin
mielipide, onko teht vi hyv tehd poissaoloaikana. H nell on ko. kirjat
mukanaan. Muut kouluaineet saavat nyt olla tauolla.
Toivotaan, ett kaikki sujuu hyvin ja ett syyt lapsen olotilaan l ytyy.

---------------------------------------------------
                                                                                     14. syyskuuta 2004 

Kiitos tehtävistä. lapsi on nyt tutkimusjaksolla Lastenlinnan osastolla. viikonloppuna hän tulee kotiin. Saattaa olla, että hän joutuu olemaan pitempäänkin kuin 2 viikkoa, mutta lapsi käy Lastenlinnan koulussa vointinsa mukaan.

---------------------------------------------------
                                                                                    14. syyskuuta 2004 14.54.27
       
Mikä on tilanne? Lastenlinnan koulun opettaja soitti minulle viime
viikolla, mutta siihen mennessä lapsi ei ollut siellä koulussa  käynyt.
Ilmeisesti hän ei vielä palaa kouluun, koska ette ole viestineet asiasta
mitään. Viestikää kuulumisia.

---------------------------------------------------
                                                                                      25. syyskuuta 2004 6.43.27

Lapsi ilostui kovin saatuaan koulusta postia ja lähettää kiitokset kaikista ihanista korteista!

Lapsen vointi vaihtelee, mutta kaiken kaikkiaan tilanne tuntuu olevan parempaan suuntaan. Kovin tarkkaa diagnoosia ei ole vieläkään pystytty tekemään kaikesta asiantuntemuksesta ja tutkimuksista huolimatta. Epävarmassa tilanteessa on vaikeaa sanoa mitään - kun ei kukaan näytä tarkemmin tietävän. Näillä näkymin hän viipyy vielä sairaalassa kuusi viikkoa. Viikonloput hän saa viettää kotona, joka näyttää piristävän Lasta ja todella helpottaa perheen ahdistusta.

Sairaalakoulussa hän ei ole käynyt - lääkärit pelkäävät sen aiheuttavan vielä tässä vaiheessa turhaa stressiä hänelle. Sanoivat, että koulunkäynnin viivästyminen ei ole ongelma, sillä lapsen tiedollinen kehitys on erinomaisella tasolla.

---------------------------------------------------
                                                                                         27. syyskuuta 2004 21.35.08

Kiitos viestist ! Kerron terveiset luokallekin. Pid minut
ajantasalla  kouluun tulon suhteen.

---------------------------------------------------
                                                                                          3. marraskuuta 2004 14.18.05

Mitä kuuluu? Täällä koulussa olisi hyvä tietää jotain hänen
tilanteestaan. Oppilaatkin aina välillä kyselevät, onko lapsi jo tulossa
takaisin. Kirjoitelettehan minulle lyhyesti kuulumisia tai toki voitte
soitellakin.

---------------------------------------------------
                                                                                        3. marraskuuta 2004 19.22.28  

Kiitos kysymästä! Olimme aikeissa ilmoitella  tilanteesta - kun tiedämme tarkemmin. Lopullinen arvio vielä puuttuu. Lapsi  on aloittanut koulunkäynnin Lasten linnassa. Näyttää siltä, että hän tulisi takaisin Kaisaniemen kouluun ensi vuoden alusta.

Terveisiä kaikille koulukavereille!

---------------------------------------------------------------
                                                                                        3. marraskuuta 2004 19.35.18               
Lapsi sairastui syksyllä. Hän on tutkimuksissa ja hoidossa Lasten linnassa. Hän on joutunut keskeyttämään musiikkitunnit sairauden takia. Lopullinen arvio hoidon kestosta vielä puuttuu. Hän on aloittanut koulunkäynnin Lastenlinnan koulussa. Näyttää siltä, että hän tulisi takaisin opistoon ensi vuoden alusta. Toivomme että hänet vapautettaisiin opistomaksuista sairauden ajalta.

--------------------------------------------------------------
                                                                                      3. marraskuuta 2004 21.42.30

Kiitos vastauksesta! Soittelen Lastenlinnan opettajalle, joka jo syksyll
ottikin minuun yhteytt .

--------------------------------------------------------------

Usein autistiset rutiinit opitaan laitoshoidossa

Autismin määrittelyyn liittyy  lapsen rutiininomainen käytös. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä, sillä monasti rutiinit on omaksuttu laitoshoidossa, sillä monet autistiset lapset joutuvat jo pieninä laitoshoitoon. 

Kotioloissa lapsista kehittyy joustavia, vaikka kodistakin omine sääntöineen saattaa tulla pienoislaitos. Laitoksille on tyypillistä, aktiviteettien puute, henkilökunnan riittämättömyys, tarkat säännöt ja rankaisun omaiset keinot lasten käytöksen ohjaamiseksi.


Laitosmaista hoitoa puolustellaan väittämillä, että autistit pitävät päiväjärjestyksestä ja eivät pidä siitä, että heidän rutiineja muutetaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Laitosmaisuus vaan antaa autisteille tietyn mallin toimia ja vaikuttaa siihen, kuinka he sopeutuvat muutoksiin. Laitos tehokkaasti laitostaa autistisen lapsen toimintamallin, josta tulee hänelle helposti ainoa oikea tapa toimia.

Laitos ei ole paras paikka autistisen lapsen kasvattamiseksi ja sopeuttamiseksi arkipäivän joustoihin. Tavallisessa kodissa lapsen arki on joustava, ja myös autistinen lapsi oppii arjen joustavan toimintatavan. Tuleekin pitää huoli, ettei lapsi laitostu laitoshoidossa, sillä tästä voi olla seurauksena, että tämän jälkeen hänen on vaikea sopeutua arjen kotiympäristöön. Paras kun lasta ei laitosteta lainkaan.

(Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham).

Lapsen osallistuminen ja mielipide

Lapsen mielipide ja osallistuminen on varmistettava huomioiden lapsen kehitystaso.

On tärkeää, että henkilön etu ja yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduksi palveluita järjestettäessä. YK:n vammaissopimuksen mukaisesti henkilöllä tulee olla oikeus valita missä ja kenen kanssa hän asuu ja saada tarvittava tuki asumiseensa.

Oikeus valita lapsen asuinkumppani korostuu ryhmäasumisessa. Lapsen asuminen oman perheensä kanssa on turvattava riittävin palveluin aina kun se on lapsen edun mukaista.

Asumista tukevissa palveluissa on pystyttävä huomioimaan myös erilaiset elämäntilanteet, jotka voivat vaatia lyhyt- tai osa-aikaista asumista muualla kuin vakituisessa kodissa.

Monissa lapsiperheissä henkilökohtainen varahenkilö tarvittaessa on todella tärkeä tuki vanhempien jaksamiselle ja sitä kautta tukee lapsen mahdollisuutta asua perheensä kanssa ilman tarvetta laitostaa lasta.

Vammaisneuvoston Vammaisia henkilöitä koskevan sosiaalihuollon erityislainsäädännön uudistamista selvittävän työryhmän muistio 17.6.2015 word-tiedosto

Perheen tuska lasten psykiatrian osastolla

Kiinnipitoa harvemmin tarvitaan kotioloissa. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja kokemuksesta tietävät, miten välttää tilanteita jotka johtavat haastavaan käytökseen. Sensijaan laitoksissa kiinnipidosta on tehty rutiinia. Tuntuu, että varsinkin monet nuoret hoitajat puhkuvat intoa saadakseen näyttää mahtiaan kuin korpit intissä. 

Vanhempia syytetään vanhemmuuden laiminlyönnistä, kun he kuulevat lapsiaan. Näin päästään tilanteeseen, jossa molemmat lopulta alistuvat. Laitoshoidon tilanteissa lasten ja vanhempien pinnaa kiristetään monin eri menetelmin. Lapsia kidutetaan henkisesti hyväksymään päinhimillinen pakkovalta ilman vaihtoehtoja "rajojen asettamisen" verukkeella.

Lopen uupunut vanhempi toteaakin lopuksi: "En jaksa enää taistella lapseni puolesta - lapsella menee paremmin kun hyväksyn hoidon".Tämä alistamisprosessi vie usen jopa puoli vuotta aivan kuin keskitysleireilläkin aikoinaan. Sitten kun lapsen ja aikuisen vastarinta on saatu murrettua - päästään itse asiaan; laitostamiseen jota kukaan ei jaksa kyseenalaistaa. Laitostaminen kestää vuodesta jopa puoleentoista vuoteen.

Viimeiset puoli vuotta menee sitten laitostamisen purkamiseen, joka harvoin onnistuu - lapsi sijoitetaan uuteen laitokseen! Lastenkodit, perhekodit ja nuorisokodit on jatkohoitopaikkoja. Vastarintaa tekevien vanhempien lapset sijoitetaan tuhannenkin kilometrin päähän - jopa Etelä-Suomesta Lappiin. Lastanne ette saa enää takaisin vaikka hän tulisi kotiin. Hänet on psykoosilääkkeillä huumattu ja opetettu vihaamaan vanhempiaan. "Miksi veitte minut siihen kiduttamoon?"

Ja onko pakkohoidosta tuloksia? Kun olosuhteet muuttuvat ja pakko häviää - myös pakonsanelema käyttäytymismalli purkautuu - niimpä tuloksena on laitoskierre, josta ei päästä eroon.
Haastava käytös ei laitoksissa parane. Vain kärsivällisyys ja lapsen tarpeiden huomioonottaminen puree.

Haastavan käytöksen syyt ova siinä, että ei ymmärretä, mikä lasta vaivaa. Usein alkuperäiset syyt ovat lapen sensomotorisessa järjestelmässä. Psyykkisenkin oireilun laukaisee ulkoiset tekijät sisäisten tekijöiden kautta. Tarkkailkaa lastanne. Häiritseekö häntä kiire, asunnon ahtaus, kirkkaat valot, kovat äänet, unen saannin vaikeudet, se kun hänen tarpeitaan ei ymmärretä...

Vanhemmat ovat lapsensa parhaat asiantuntijat - Hakekaa apua tarvittaessa, mutta luottakaa itseenne, sillä kiireisillä ammattiauttajilla on harvoin aikaa perehtyä asiakkaisiinsa varsinkin kaupungeissa. Älkää antako lastanne laitoksiin - Laitos ei ole lapsen paikka. Leikki on kaukana sellaisesta paikasta. Eräs ylihoitaja totesi, kun lapsi valitti kidutuksesta. "Ei täällä kuulukkaan olla kivaa - tämä on sairaala". 

"Hoidolliset huostaanotot" perheen syyllistämistä

Ns. hoidollisista huostaanottoista Autismi lehdessä oli kesäkuussa 2007 kolmisivuinen artikkeli, jossa oli vanhempien haastatteluja ja aiheeseen liittyviä nettilinkkejä sekä asiantuntijakommentteja:

"AS-lasten oireet aiheuttavat väärinkäsityksiä ja lastensuojelutoimia

Maassamme on tapahtunut viime vuosina kehitystä erityislasten tarpeiden huomioon ottamisessa. Yhdistysten vertaistoiminnassa tapaa kuitenkin suhteettoman usein perheitä, joilla on negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta, lasten psykiatrisesta hoidosta tai molemmista. Näiden olemassaoloa sinänsä ei tule kyseenalaistaa, mutta haluamme tuoda esiin näkymättömiin toimintarajoitteisiin liittyviä väärinkäsitysriskejä."

Artikkelin perusajatus on pitkälle se, että "Asperger-oireistossa on väärinkäsityksiä aiheuttavia yhtäläisyyksiä 'oikeiden' lastensuojelutapausten kanssa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka osaavia ja välittäviä. Täydennykseksi kaivattaisiin keinoja, erotella neurologisia oireita psyykkisistä, jotta vältyttäisiin vääriltä hälytyksiltä."

Autismi-lehti 4.6.2007

Ihmistä ei saa sitoa eikä pakottaa!

Aamulehden su/ihmiset -liitteessä oli 11.3.2012 juttu 20-vuotiaasta Oskari Mannisesta,
joka elää Ylisen kuntoutuslaitoksessa Ylöjärvellä.
Artikkeli Oskarin elämästä järkytti meitä kehitysvammaisia ihmisiä todella paljon eri puolilla Suomea!

Oskari suljetaan huoneeseensa päivittäin eri syistä.
Hänet sidotaan lepositeillä sänkyyn käsistä, jaloista ja vyötäröstä.
Yönsä hän joutuu viettämään lukkojen takana.
Oskari ei kykene puhumaan, mutta ymmärtää laajasti monia asioita.
Autististen piirteidensä takia hänen käyttäytymisensä on haastavaa.
Ylisen laitoksessa pakkokeinojen käyttöä perustellaan turvallisuussyillä.

Me olemme ryhmä Me Itse ry:n jäseniä ja vahvasti sitä mieltä,
että Oskaria kohdellaan väärin.
Me Itse ry on valtakunnallinen kehitysvammaisten ihmisten oma kansalaisjärjestö.
Meidän mielestämme kenenkään ihmisen vapautta ei saa riistää.
Ei vamman eikä avuntarpeen vuoksi.
Kun me synnymme tähän elämään vammaisina, se ei ole meidän oma syymme.
Koemme olemassaolomme itse niin, että olemme yhtä arvokkaita, kuin muutkin ihmiset.
Olemme samaa luuta ja nahkaa.
Siksi haluamme, että meihin suhtaudutaan ennen kaikkea ihmisinä vammasta
tai muista ominaisuuksistamme huolimatta.
Tarvitsemme vamman vuoksi monissa asioissa apua, mutta emme pakkotoimia.
Ihmistä ei saa pukea haalariin,
vaan hänen tulee päästä asianmukaisesti esimerkiksi vessaan silloin,
kun siihen on tarve.
Jokaiselle ihmiselle on annettava riittävästi apua ja tukea.

Ketään ihmistä ei saa taluttaa ulkona remmissä kuin koiraa.
Ulkoiluun tulee miettiä ihmisarvoisempia ja inhimillisiä keinoja.
Haluamme, että mielipiteitämme kuunnellaan, meihin suhtaudutaan kunnioittavasti
ja että meidän tarpeemme ja toiveemme otetaan vakavasti.
Silloin, kun ihmisellä on vamma ymmärryksen alueella tai pulmia oppimisessa,
hän on kuitenkin ihminen.
Jokaiselle kuuluu ihmisarvo.
Olemme sitä mieltä, että laitos ei ole koti.
Myöskään asuntola tai suljettu vankila ei ole koti.
Koti ei ole rangaistuspaikka.
Mielestämme koti on yksinkertaisesti vain koti.
Jokaisella on oikeus omaan kotioveen ja postilaatikkoon, jossa lukee oma nimi.
Kodissa saa olla, tulla ja mennä vapaasti.
Kotiin voi kutsua myös vieraita kylään.
Kotiin tulee saada riittävästi yksilöllistä tukea tai apua.
Ihmistä ei saa jättää yksin.
Asioita ei saa jättää rempalleen.

Mietimme vakavina, miltä tuntuisi joutua samaan tilanteeseen kuin Oskari?
Voisivatko lääkärit ja muut Oskarin pakkokeinoista päättävät asiantuntijat ja viranomaiset miettiä,
miltä heistä itsestään tuntuisi olla pakkokeinojen kohteena?

Olemme sitä mieltä, että Oskarin kaltaisille ihmisille tulee antaa kaikki apu ja tuki, mitä he ikinä tarvitsevat. Kirjoitustaito on ehdottomasti säilytettävä ja siihen tarkoitettu apuväline tulee aina olla saatavilla.
Raha ei ratkaise päätöksissä, vaan tieto, taito ja tahto tukea.

Me Itse ry on laatinut monia kannanottoja ja julkilausumia.
Osa niistä koskee ihmisoikeuksia, hyvinvointia, suvaitsevaisuutta ja sitä, että laitos ei ole koti.

Me Itse ry:n edustajat:

Olavi Hietaharju, Rantsila Me Itse ry:n puheenjohtaja

Sakari Lehto, Tampere Me Itse ry:n Tampereen alajaoksen puheenjohtaja

Sanna Sepponen Helsinki Me Itse ry:n johtoryhmän jäsen ja Helsingin alajaoksen sihteeri

Sami Korhonen, Nastola Me Itse ry:n Lahden alajaoksen puheenjohtaja

Sirkka Nikulainen, Tampere Me Itse ry:n projektityöntekijä/ryhmän sihteeri

Ihmistä ei saa sitoa eikä pakottaa! Me Itse ry:n mielipidekirjoitus Aamulehdessä maanantaina 26.3.2012

Me Itse ry:n edustama Mediaryhmä otti kantaa
Aamulehdessä julkaistuun juttuun laitoksessa asuvasta Oskari Mannisesta.
Ohessa on ryhmän julkaisema mielipidekirjoitus.
Mielipidekirjoitus julkaistiin maanantaina 26.3.2012.

YK:n kehitysvammaisten oikeuksien julistus

1. Kehitysvammainen henkilöllä tulee olla täysimääräiset mahdollisuudet samoihin oikeuksiin kuin muillakin ihmisillä.

2. Kehitysvammainen henkilöllä on oikeus asianmukaiseen lääketieteellinen hoitoon ja fysikaaliseen terapiaan sekä koulutukseen, kuntoutukseen ja ohjaukseen ja siten mahdollisuus kehittää täysimääräisesti kykyjään.

3. Kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus taloudelliseen turvallisuuteen ja kohtuulliseen elintason. Hänellä on oikeus tehdä tuottavaa työtä tai harjoittaa muuta mielekästä tointa mahdollisimman suuressa määrin voimavarojaan hyädyntäen.

4. Kehitysvammaisen henkilön tulisi voida asua perheensä tai sijaisvanhempiensa kanssa ja osallistua erilaisiin yhteiskunnan toimintoihin aina kun se on mahdollista. Perheen, jonka kanssa hän elää pitäisi saada apua. Jos hoitolaitos käy vättämättämäksi, sen tulisi olla ympäristän ja muiden olosuhteiden puolesta mahdollisimman samanlaista kuin normaalissa elämässä.

5. Kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus pätevään holhoojaan, kun tätä tavitaan suojelemaan hänen henkilökohtaista hyvinvointia ja etujaan.

6. Kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus suojeluun hyväksikäyttää, pahoinpitelyä ja halventavaa kohtelua vastaan. Rikoksesta syytteessä olevana hänellä on oltava oikeus käydä oikeutta hänen henkinen tasonsa täysimääräisesti huomioon ottaen.

7. Kun kehitysvammaiset henkilöt eivät pysty vammansa vaikeuden vuoksi huolehtimaan oikeuksistaan ja on välttämätäntä rajoittaa tai kieltää oikeuksia, on hellä oltava asianmukainen oikeusturva kaikenlaista väärinkäyttää vastaan. Tälläisen menettelyn on perustuttava pätevien asiantuntijoiden suorittamaan kehitysvammaisen henkilön sosiaalisia valmiuksia koskevaan arviointiin ja asiantila on tarkastettava säännällisesti uudelleen ja siitä on oltava oikeus valittaa ylemmille viranomaisille.

Hyväksytty yleiskokouksessa v. 1971

Declaration on the Rights of Mentally Retarded Persons - Proclaimed by General Assembly resolution 2856 (XXVI) of 20 December 1971 - The Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (OHCHR)

YK:n perusoikeudet vuodelta 1971 toteutumatta

Autistien perusteettoman rajoittamisen taustalla vaikuttavat yleisesti aivan riittämättömät palvelut ja tukitoimet. Perusoikeuksien rajoittamisesta on tullut laitoksissa jatkuva käytäntö ja tapa, jota ei kyseenalaisteta.  

YK:n kehitysvammaisten oikeuksien julistus hyväksyttiin yleiskokouksessa v. 1971. Tämän mukaan kehitysvammaisen henkilön tulisi voida asua perheensä tai sijaisvanhempiensa kanssa ja osallistua erilaisiin yhteiskunnan toimintoihin aina kun se on mahdollista. Perheen, jonka kanssa hän elää pitäisi saada apua. Jos hoitolaitos käy vättämättämäksi, sen tulisi olla ympäristän ja muiden olosuhteiden puolesta mahdollisimman samanlaista kuin normaalissa elämässä. 


Suomessa vuonna 2009 oli noin 2.000 kehitysvammaista henkilöä pitkäaikaisessa hoidossa kehitysvammalaitoksessa.  Valtioneuvosto hyväksyi v. 2010 alussa periaatepäätöksen ohjelmaksi kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi vuosina 2010 - 2015. Tavoitteena oli tuottaa laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille 1.500 asuntoa ja lapsuudenkodista muuttaville aikuisille kehitysvammaisille 2.100 asuntoa.

Kumpuvuori Jukka: Juridinen esiselvitys vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteen sovittamisesta, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2004

Vammaispolitiikka Kehitysvammahuollon tietopankki

Pakkokeinojen kierre

Rajoittamis- ja pakkokeinoja perustellaan sillä, että autismikirjon ihminen on levoton ja vaarallinen. Ulkona hänen pelätään karkaavan. Pakkokeinot herättävät ihmisessä levottomuutta ja raivoa, minkä jälkeen pakkokeinoja jälleen lisätään. 

Näin on jouduttu kierteeseen, josta ei näy poispääsyä. Lapsuudenkotiinsa jossa tämä autismikirjon nuori on kasvanut 18 vuotta hän ei voi palata, sillä siellä ei enää ole ketään, joka voisi hänen kanssan asua.

Kyseisen nuoren kohdalla tämä oli tilanne vielä muutama vuosi sitten. Nyt sama henkilö asuu Autismisäätiön asuntolassa. Ihmisiä kuitenkin edelleen pidetään laitoksissa sairaanhoitopiirien käsikirjan mukaisesti.

Kuva ei liity kirjoitukseen

A2 Kehitysvammais-ilta 10.2.2015

Runot vaihtuivat laitoksessa itsetuhoisiin viesteihin: ”Haluan kuolla!” 

Laitoksen vanki: Hän ei ole rikollinen, silti hänen vapautensa on viety Aamulehti 13.03.2012