Vammaisten puolesta

Suomessa on perustettu ensimmäiset vammaisten puolesta toimivat järjestöt 1800-luvun 

lopulla. 

Vammaisuuteen alettiin kiinnittää  selvästi aikaisempaa enemmän 

huomiota lainsäädännössä ja myös tilastojen avulla  pyrittiin saamaan kokonaiskuva 

vammaisuuden esiintymisestä väestön keskuudessa. Länsimaisen 

yhteiskunnan sosiaalinen järjestys, rakenne ja myös vammaisten ihmisten sosiaalinen 

asema muuttuivat jyrkästi 1800-luvulla.

Lähteet:

Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan 

kirjapaino, Kouvola.

Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.

Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere. 

Suomi surmasi vammaisiaan

Pari vuotta sitten* kuoli syöpään Seinäjoella sairaalapappi Kyösti Lähteenmäki. Hän teki elämäntyönsä Törnävän mielisairaalassa ja halusi tulla haudatuksi sairaalan hautausmaahan. Marssin siunauksen jälkeen kappelista arkun perässä haudalle. Vierelläni kulkeva tuttava katseli pieniä matalia hautakiviä ja ihmetteli, miksi vainaja haudataan sankarihautaan. Lähteenmäiki oli jättäinyt testamentin: - Minun tulisi saattaa ihmisten tietoon suomalaisen vammaishistorian eräs musta lehti. Sen teksti on luettavissa noissa hautakivissä.

Saattoväki oli siirtymässä muistototilaisuuteen. Kehotin tuttavaa vilkaisemaan 'sankarihautojen' kivä. Jokaisessa oli satamäärin nimiä ja kuolinpäivä kesältä 1941. Hautaushetkellä kukaan ei ollut ehtinyt tai välittänyt kaivaa esiin syntymäaikoja. Suomella oli ja on suunnitelmat sotatilan varalta. Lähellä rintamaa 194l tarvittiin sairaalatiloja haavoittuneille sotilaille.

Tiedettiin, että hyökkäyssodassa kaatuneiden ja haavoittuneiden määrä on suuri. Suunnitelmiin kuului silloin, niin kuin kuuluu nytkin, että psykiatrisia sairaaloita otetaan rintamien tuntumasta sotilaskäyttöön. Mielisairaat ja vammaiset potilaat siirretään muualle. Törnävän psykiatrinen sairaala oli -41 lännessä eräs tällainen tila. Se toimi Itä-Suomen monen psykiatrisen sairaalan vastaanottokeskuksena.

Kauhistellen on kerrottu Hitlerin tuhoamisleireistä. Härkävaunut seisoivat samoihin aikoihin Seinäjoen ratapihalla. Niissä varrottiin siirtoa Törnävälle, jonka seinät jo entuudestaan pullistelivat junalasteista ihmisiä.

Rovasti Lähteenmäen hautajaisissa nyt jo 8O-vuotias Törnävän hoitaja muisteli syyskesää -41: - Tilaa piti saada, jotta ihmisten surkea ölina ratapihan härkävaunuissa ei kuuluisi. Tilan tekemiseen oli kunniallinen tie: - Ruoka-annoksia pienennettiin, eikä lopuksi annettu edes vettä, vanha hoitaja muistelee kyynelten läpi. Potilaat siaivat uuden paikan Törnävän hautausmaalla ja härkävaunujen siirrokkaat sairaalapaikan.

Näitä suomalaisen sota- ja sairaalahistorian arkistoja ei ole vielä tutkittu. Hautauksellaan Kyösti Lähteenmäki halusi pyytää tätä tutkimusta kristillisessä kulttuurikehyksessä elävän maan lähihistoriasta. 

Ote kirjoituksesta
Suutarla A. Ihmiskäsitys ja vammaisuus kristillisessä traditiossa - Suomi surmasi vammaisiaan.

Törnävän joukkohaudat 
Valokuvatorstai aiheena Kärsimys 
Nälkä tappoi vammaisia sotavuosina

*)Julkaistu teoksessa Vammaisuuden varhaishistoria Suomessa : vammaiskysymys keskiajalta 1800-luvun lopun murrokseen : Elämisen oikeudesta kansalaiskeskustelun viriämiseen -seminaari Turussa 16.8.-17.8.1994 / toim. Tuula Vuolle, Petri Karonen ; lukija Matti Rasilainen