Narsistinen luonnehäiriö

Eräs persoonallisuushäiriöiden ryhmä on narsistinen, itsekeskeinen persoonallisuus, joka pitää sisällään käsityksen itsestä mahtavana ja muita parempana. Näiltä ihmisiltä puuttuu kyky myötätuntoon, ja muut ihmiset ovat heille usein palvelijoita sekä oman erinomaisuuden vahvistajia.

Etevillä narsistisilla henkilöillä on usein viehtymys valtaan ja hurmaamisen taito. Heitä lienee paljon poliittisissa ja muissa valta-asemissa sekä julkisuuden henkilöissä. ”Nerokkaista johtajista” (Risto Rydin ilmaisu radiopuheessa kesäkuussa 1941) lienee tutkituin Adolf Hitler – alikersantti Lahtisen sanoin ”se yks kahjo sieltä Saksasta”.

Hitlerin persoonallisuutta pohti sodan aikana kolmen amerikkalaisen huippupsykoanalyytikon ryhmä. He löysivät hänestä runsaasti narsistista patologiaa ja myös sen ajan psykoanalyyttiseen ajatteluun oleellisesti kuuluvia ilmiöitä, kuten messiaskompleksin ja seksuaalista perversiota. Raportissaan ryhmä pystyi ennustamaan, että tappion hetkellä Hitler tekee itsemurhan. Hitlerin perhepatologian ja hänen sielunsa syövereiden pohdiskelu jatkuu vilkkaana.

Etenkin epäluuloisesta persoonallisuudesta kärsivän henkilön tila voi lähestyä psykoositasoista häiriötä. Tällainen on esimerkiksi kapealle alueelle sijoittuva harhaluuloisuushäiriö. Mielenkiintoista kyllä, tämäntyyppisen persoonallisuuden on esitetty olevan joidenkin epäluuloisten, verisiä vainoja toteuttaneiden poliittisten hahmojen kuten Stalinin toiminnan taustalla.

Näkyvät julkisuuden henkilöt – esimerkiksi poliitikot – saattavat syystäkin pelätä psykiatrisen hoidon leimaavuutta. Etenkin poikkeusihmisten ja näkyvien julkkispotilaiden hoidossa – niin psykiatrisessa kuin somaattisessa – syntyy helposti ongelmia hoitosuhteen toisessa osapuolessa tai hoitojärjestelmässä. Hoitosuhteen syntyminen voi olla hoitavalle lääkärille paitsi imartelevaa myös vastuullista ja pelottavaa.

Poikkeuksellisen merkittävä potilas voi altistaa hoitavan lääkärin yliarvostamaan tai pelkäämään potilastaan ja täten menettämään ammatillisuuttaan, esimerkiksi kykynsä sanoa ”ei”. Elvis Presleyn ja Michel Jacksonin lääkärit pahensi heidän vakavaa lääkeriippuvuuttaan holtittomilla määräämiskäytännöillään. Hitler itse määräsi, miten hänen moninaisia vaivojaan puoskaroitiin. Menestynyt potilas voi helposti manipuloida hoitavaa lääkäriä asemallaan tai asenteillaan ja ongelmien tullessa helposti vaihtaa hoitavaa lääkäriä.

Narsistinen luonnehäiriö 

Autismi ja narsismi

Psykopaattinen luonnehäiriö (narsismi)

Psykopaattisen luonnehäiriön ytimen katsotaan muodostuvan tunne-elämän poikkeavuuksista, joista keskeisimpiä ovat syyllisyyden ja empatian tunteiden pute sekä tunteiden kokemisen köyhyys. 

Viime vuosina näiden tunnekylmien piirteiden ilmeneminen lapsila ja nuorilla on ollut kasvavan kiinnostuksen kohteena. Tunnekylmyys on yhteydessä erittäin vakavaan käytöshäiriön muotoon, mutta myös ilman käytöshäiriötä esiintyessään se näyttää olevan yhteydessä psykososiaalisiin ja psykiatrisiin ongelmiin.

Uusimpien tutkimusten mukaan positiivista, lasta huomioivaa kasvatus- ja vuorovaikutustyyliä edistävillä vanhemmuusinterventioilla on tehoa hoidettassa sellaisia  käytöshäiriöisiä lapsia, joilla on tunnekylmiä piirteitä. Tunnekylmyyden etiologia liittyy tämänhetkisen tiedon valossa sekä ympäristöön että perimään.

Ympäristötekijät ovat todennäköisesti vuorovaikutuksessa perinnöllisen riskin kanssa siten, että ne joko edistävät tai hillitsevät tunnekylmien piirteiden kehittymistä. Esimerkiksi ensimmäisiin elinvuosiin ajoittuva puutteellinen hoiva lisää tunnekylmien piirteiden esiintymisen riskiä.

Lapsen varhaisten vuorovaikutussuhteiden kautta kehittyvä kyky ymmärtää omia ja toisten mielentiloja näyttää suojaavan agressiokäyttäytymiseltä. Vanhemmuuteen liittyvistä tekijöistä vähäiset kiintymyksen ja lämmön ilmaisut ovat yhteydessä lapsen tunnekylmyyteen. Autotaarainen kasvatustyyli on yhteydessä käytösongelmiin ilman tunnekylmiä piirteitä. Poikkeavaa katsekontaktia on esitetty selitykselle, miksei lapsi tunnista kasvonilmeiden tunnesisältöjä.

Psykopatian hoito aikuisiällä on erittäin vaikeaa. Lapsilla näiden luonteenpiirteiden muokkaaminen on vielä mahdollista. Erityisesti intensiivisten, sosiaalisen oppimisen teoriaan ja kognitiivis-behavioraalisiin periaatteisiin nojautuvat kasvatusmallit näyttävät toimivan käytännössä. Kyseisiin periaatteisiin pohjaavilla vanhempain ohjausmenetelmillä voidaan vaikuttaa lasten tunnekylmyyteen. Pääpaino on vanhempain ja lasten positiivisen suhteen edistämisessä.

Kykyä havainnoida ja ymmärtää toisen ihmisen tunteita voidaan harjoittaa esimerkiksi sanoittamalla omia ja toisen tunteita. Koska psykopatia on hyvin arvolatautunutta ja tunnekylmyys erottautuu aikuisten psykopatiasta, tuleekin välttää tunnekylmyyden yhtäläistämistä aikuisiän psykopatiaan.

Psykopatia

Autismi ei ole syynä omaan napaan tuijottamiseen

Autismi ei merkitse itseinhoa, eikä valtavaa egoa. Autistinen ihminen ei koe yksinäisyyttään traumaattisena  kuten ympäristönsä, joka kokee, että ihminen tarvitsee muita ympärillään ja kokea olla rakastettu. 

Haluaako autismin kirjon ihminen hyväksyntää? Titenkin, mutta kuten muutkin he haluavat tulla hyväksytyiksi sellaisena kuin ovat. Tätä on kuitenkin ympäristön vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Autismin kirjon ihmiset tietävät vahvuutensa, rajansa ja ongelmansa ilman tarvetta peitellä niitä elleivät ole saaneet ohjausta siitä, että kaikkea ei voi näyttää tai kertoa ulkopuolisille.

Usein narsistinen henkilö ei reagoi muiden tarpeisiin, koska on liikaa keskittynyt itseensä. Autismin kirjon ihminen taas ei reagoi muiden tunteisiin ja tarpeisiin, koska eivät pysty lukemaan sanatonta viestintää. Huomatessaan toisen tarpeen autismin kirjon ihminen saattaa ymmärtää, ettei pysty auttamaan toista, eikä näin ollen myöskään tarjoa apuaan, kun ei pysyty auttamaan.

Voices Kat Featherton: The Difference Between Narcissism and Autism

Narsismi ja autismi

Autismia narsismia yhdistää itsekeskeisyys, vaikka muutoin ovatkin toistensa vastakohtia.

Narsismi on persoonallisuushäiriö jossa henkilö asettaa omat henkilökohtaiset tarpeensa muiden edelle ottamatta muita huomioon. Narsistinen henkilö pitää itseään muita parempana ja maailma pyörii hänen ympärillään.  Autismi on neurologinen ominaisuus johon liittyy vaikeus oppia sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Autistinen ihminen voi näyttää myös itsekeskeiseltä, mutta hänen motiivinsa ei ole omien intressiensä ajaminen muiden kustannuksella kuten narsistilla.

Narsistinen persoonallisuus on itseasiassa täynnä itseinhoa. Narsistinen julkisivu luodaan peittämään omia puutteita. Tarkoitus on saada muut näkemään itsensä vain tietyssä valossa, niin ettei ne puolet, joita ihminen inhoaa itsessään tulisi esiin. Tarve on kätkeä omat heikkoudet muilta ja välttyäkseen kohtaamasta niitä itse. Toisin sanoen narsismia esiintyy niillä, joitka syvästi inhoavat itseään eivätkä hyväksy omia heikkouksiaan ja haluavat kätkeä ne ympäristöltään.

Autismi on täysin erilainen tila. Autistisella ihmisellä ei ole narsistista tarvetta miellyttää ympäristöään. Itseasiassa autistiselta ihmiseltä puuttuu sosiaalisia taitoja narsistisen kulissin rakentamiseksi, niin ettei sosiaalinen köpelyys paista läpi. Autistinen ihminen ei tarvitse ympärilleen ihailijoita, kun narsistinen ihminen ei tule toimeen ilman ympäristönsä ihailua. Narsissi hallitsee sosiaaliset maneerit ja tavat, jotka autismin kirjon ihmiselle tuottaa suurta vaikeutta hallita.

 Voices Kat Featherton: The Difference Between Narcissism and Autism