Apua epävarmuuteen lapsemme hoidon suhteen

Otin yhteyttä kysyäkseni kuinka voisimme tarkistaa lapsemme diagnoosia Lastenlinnassa. Syksyllä 9-vuotias poikamme vaihtoi koulua musiikkiluokalle. Hän ei pystynyt täysipainoisesti käymään koulua, sillä ajoittain hän on poissaoleva. Poika tuli Lastenlinnan sairaalaan epilepsia epäilyn vuoksi. Hänet siirrettiin tutkimuksiin psykiatrian osastoon, jossa todettiin pojan olevan psykoottinen ja vajaaälyinen.  

- Me vanhemmat olemme kertakaikkiaan kuin puulla päähän lyötyjä diagnoosin vuoksi. Tutkimusosaston henkilökuntakin sanoi lopullisen diagnoosin tulleen myös heille yllätyksenä. Oireiluista huolimatta poika edelleen pystyy laskemaan ikäistensä laskutehtäviä, lukee Tinttejä, Asterixeja Myyrän seikkailuja.  Kotona katsoi jopa salapoliisi "Monk"-sarjaa ja terävästi pystyi havainnoimaan tekijöitä, joilla Monk paljasti esimerkiksi sokean naisen  syyllisyyden.

- Poikamme kehitys on ollut neuvolakriteerein normaalia. Leikkitovereita ovat olleet pääasiassa kolme 17-12 vuotiasta sisarusta. Hän viihtyy parhaiten yksin tai aikuisten seurassa. Kuopuksemme oppi soittamaan viulua 4 vuotiaana, seuraamaan nuotteja 5 vuotiaana. Viuluopetuksessa hän aluksi kieltäytyi soittamasta ryhmätunneilla. Musiikin opetustapaa, joka perustuu mallioppimiselle, hän  välillä kyseenalaistaa. Miksi pitää soittaa juuri näin?

- Lukea ja laskea poikamme osasi jo ennen kouluikää. Hän oppi uimaan ilman uimakoulua 5 vuotiaana.  Kuopus on taitava jalkapallossa, mutta pelaa palloa mieluiten yksin tai veljensä kanssa. Hän myös pyöräilee tai lähtee kävelylle yksin. Poika on analyyttinen, pohdiskeleva, pyytää perusteluja, kysyy usein miksi ja keskustelee mielellään filosofisista aiheista. Koulu on mennyt hyvin. Paitsi koulukiusaamista on ollut 1 ja 2 luokalla.

Neuropsykiatristen häiriöiden syntytekijöiden tunnistaminen

Turun yliopistossa tehdään tutkimusta siitä, mitä riskitekijöitä on eri neuropsykiatrisilla häiriöillä; mitkä tekijät vaikuttavat eri häiriöihin, kuten autismiin, ADHD:hen, pakko-oireisuuteen tai oppimishäiriöihin. 

Tulevaisuudessa on paremmat edellytykset tunnistaa biologisia ja kehityksellisiä tekijöitä. Tieto on perusta ennaltaehkäisylle ja niiden lasten tunnistamiselle, joilla suurin riski. Neuropsykiatristen häiriöiden ehkäisyssä tärkeää on hyvä raskaudenhoito sekä äidin mielenterveyden ja lapsen varhaiskehityksen tukeminen.

Tutkimuksessa käytetyt suomalaisen väestöaineiston seeruminäytteet on otettu raskauden ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella ja seurattu aikuisikään. Tämä on mahdollista raskausajan ja varhaiskehityksen riskitekijöitä kattavan väestötiedon ansiosta.

Tutkimustulokset perustuvat FiPS-Sch (Finnish Prenatal Study of Schizophrenia)- ja FiPS-Autism (Finnish Prenatal Study of Autism) -tutkimushankkeisiin, joissa selvitetään keskeisten neuropsykiatristen häiriöiden raskausajan ja lapsen varhaiskehityksen riskitekijöitä. 

 Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen verkkosivut

Teksti on Creative Commons -lisensoitu ja vapaasti käytettävissä. Muistathan lähdeviittauksen.

Raskausajan infektiot altistaa autismikirjon häiriölle

Mikään yksittäinen tekijä ei selitä autismikirjon häiriön puhkeamista: raskausajan infektiot ovat yksi tekijä monien joukossa. 

Perimän yhteys Autismihäiriöiden on todettu. Perinnölliset tekijät voivat aktivoitua ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Aivot kehittyvät sikiövaiheesta altistuen ympäristön vaikutuksille monin tavoin.

Varhainen tunnistaminen on tärkeää. Mitä aiemmin autismihäiriön kuntoutus aloitetaan, sitä paremmat ovat tulokset. Autistisen lasten suvussa on neuropsykiatrisia häiriöitä useammin kuin muulla väestöllä.

>> Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen verkkosivut
Teksti: Pia-Sofia Yrjölä

Teksti on Creative Commons -lisensoitu ja vapaasti käytettävissä. Muistathan lähdeviittauksen.

Äidin tulehdus altistaa sikiön skitsofrenialle ja autismille

Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa selvitetään, miten raskausajan ympäristölliset tekijät voivat vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen ja altistaa neuropsykiatrisiin häiriöihin.

Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa selvitetään skitsofrenian ja autismin yhteyttä sikiön ja lapsen kehityksen. Tutkimus on toteutettu yhdysvaltalaisten ja suomalaisten tutkijoiden yhteistyössä, ja sitä on rahoittanut National Institute of Mental Health (NIMH). Tulokset on julkaistu psykiatrian alan johtavissa American Journal of Psychiatry- ja Molecular Psychiatry -julkaisuissa.

‒ Skitsofrenia ja autismi ovat osin perinnöllisiä, mutta myös kehitykselliset tekijät ovat tärkeitä. Tällä hetkellä suuren kiinnostuksen kohteena ovat raskausajan ympäristölliset tekijät, jotka voivat vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen ja altistaa neuropsykiatrisiin häiriöihin sairastumiselle, toteaa professori Andre Sourander Turun yliopistosta.

Tutkimuksen toinen päätutkija on neuvolaserologisen laboratorion johtaja, dosentti Heljä-Maria Surcel THL:stä.

>> Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen verkkosivut
Teksti: Pia-Sofia Yrjölä

Creative Commons -lisensoitu ja vapaasti käytettävissä. Muistathan lähdeviittauksen.

Voitaisiko vanha skitsofrenia diagnoosi arvioida uudelleen

Joillekin henkilöille, joille on aiemmin diagnosoitu epätyypillinen skitsofrenia, saattaa paremmin sopia Aspergerin oireyhtymän diagnoosi. He saattaisivat hyötyä alkuperäsen diagnoosin uudelleenarvioinnista.

On olemassa myös Asperger-ihmisä, joille kehittyy skitsofrenian kiistattomat oireet. Asperger kuitenkin huomautti, että vain yhdelle hänen potilaastaan kehittyi selvät skitsofrenian oireet.

Toistaiseksi ei ole vielä tunnistettu Aspergerin oireyhtymän ja skitsofrenian todellista yhteisesiintyvyyttä, mutta tällä hetkellä tutkimuskirjallisuudessa ei ole minkiinlaisia todisteita
siitä, että skitsofrenia olisi yhtään sen yleisempää Asperger-henkilöillä kuin muussa väestössäkään.

On olemassa perheitä, joissa on Asperger-lapsi ja jollakin sukulaisella on diagnosoitu skitsofrenia. Joskus ei kuitenkaan voida olla varmoja, oliko sukulaisella todella skitsofrenia vai sellaisia Aspergerin oireyhtymin piirteitä, jotka muistuttavat joitakin skitsofrenian oireita. Edelleenkin Asperger-henkilöt, jotka joutuvat sellaisen psykiatrin luo, joka ei tunne Aspergerin oireyhtymää, saattavat aivan hyvin saada epätyypillisen skitsofrenian diagnoosin.

 Jos Asperger-henkilön perheellä on sukulainen, jolle on diagnosoitu skitsofrenia, he voivat miettiä, kuvaisivatko Aspergerin oireyhtymän piirteet henkilöä paremmin ja pitäsikö jonkun Asperger-asiantuntijan arvioida alkuperäinen diagnoosi uudelleen.
Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Vaihtuuko puheenaihe ja kuuluuko ääniä?

Kun henkilö vaihtaa odottamatta puheenaihetta tai kuulee ääniä, ei sinänä ole skitsofreniaa.

Ongelmat kielen pragmaattisilla alueilla voivat  selittää henkilön taipumuksen vaihtaa yllättäen puheenaihetta, mikä voi olla toisen osapuolen mielestä hämmentävää ja voidaan tulkita todisteeksi skitsofreniaan liittyvistä ajatushäriöistä.

Jos Asperger-henkilö ei keksi mitään sanottavaa, hän saattaa alkaa puhua sellaisesta aiheesta, joka on hinelle tuttu ja josta hän puhuu mieluummin. Kielen pragmaattiseen ja semanttiseen hallintaan liittyy myös kirjaimellisen tulkinnan tekeminen.

Psykiatri saattaa kysyä "Kuuletko ääniä?'. "Kyllä" on oikea vastaus silloin kun kysymys tulkitaan kirjaimellisesti. Tämän vastauksen psykiatri tulkitsee kuitekin kysymykseen sisältyvän diagnostisen tarkoituksen mukaisesti skitsofreniaksi, vaikka konkreettisesti ajatteleva potilas luulee kysymyksessä olevan normaali kuulon tutkimus.

Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Skitsofrenia ja luovuus

Ensimmäinen, klassinen tapaus on Sigmund Freudin pohtima Schreberin tapaus. Daniel Paul Schreber oli huippujuristi ja korkea valtion virkamies, joka sairastui skitsofreeniseen psykoosiin. Hän kuvaa sairauttaan yksityiskohtaisesti vuonna 1903 julkaistussa elämäkerrassaan. 

Myös taiteellisesti lahjakkaita skitsofreniaan sairastuneita henkilöitä on kuvattu, kuten Vincent van Gogh, runoilijat Uuno Kailas ja Lauri Viita sekä kirjailijat James Joyce, J. J. Wechsell ja Aleksis Kivi. Kaikilla heillä luova lahjakkuus – samoin poikkeava persoonallisuus ja elämäntyyli – sijoittui premorbidiin aikaan pääosin ennen psykoosiin sairastumista.

Vuonna 1994 taloustieteen Nobelin palkinnon voittanut matemaatikko John F. Nash on sairastanut skitsofreniaa yli 30 vuotta, kuten myös hänen lahjakas matemaatikkopoikansa. Nashin luova elämäntyö toteutui pääosin toipumisvaiheessa 1990-luvulla. Tapausselostukset tai joukko tapauksia eivät anna vastausta kysymyksen, altistaako lahjakkuus skitsofrenialle tai suojaako se siltä. Vastausta tulee etsiä epidemiologisesta väestötason tutkimuksesta. On olemassa hieman mutta toistaiseksi riittämättömästi näyttöä siitä, että lahjakkailla ihmisillä voisi olla ylimäärin skitsofreniaa.

Parfitt osoitti 61 skitsofreniapotilaan aineistossa, että kymmenen heistä oli menestynyt koulussa erinomaisesti ja seitsemän oli poikkeuksellisen kyvykkäitä musiikissa tai kuvataiteissa. Aineisto muodostui valikoituneista sairaalapotilaista. Isohannin ym.  prospektiivisessa syntymäkohorttitutkimuksessa peruskoulussa erinomaisesti menestyneillä pohjoissuomalaisilla pojilla oli nelinkertainen vaara sairastua myöhemmin skitsofreniaan, kun heitä verrattiin muihin poikiin. Tapauksia oli vähän (kuusi) mutta ero oli tilastollisesti merkitsevä. Tulos voi silti johtua sattumasta tai olla totta vain tässä aineistossa; säännönmukaisuuden todentaminen edellyttää tuloksen toistamista.

On myös vaikeaa arvioida, kuvastaako erinomainen koulumenestys lahjakkuutta, älykkyyttä, motivaatiota, kouluun uppoutumista vai kiltteyttä. Asevelvollisille tehdyt suuriin aineistoihin perustuvat tutkimukset ovat tukeneet hypoteesia, jonka mukaan etenkin huono, mutta ehkä myös hyvä älyllinen suorituskyky lisää skitsofrenian vaaraa. Skitsofreniapotilaiden sukulaisilla tai lapsilla ja lähisukulaisilla on havaittu olevan poikkeuksellista kyvykkyyttä, esimerkiksi taiteellista lahjakkuutta. Lahjakkaatkin henkilöt voivat sairastua skitsofreniaan. Ei ole kuitenkaan vakuuttavaa näyttöä siitä, että lahjakkuus olisi riskitekijä. Usein – mutta ei aina – skitsofrenia tuhoaa lahjakkuuden. Skitsofreniaan alttiissa suvuissa voi olla poikkeuksellisia lahjakkuussaarekkeita.

Isohanni M. (2012) Luovuus-ja-skitsofrenia

Pie­nen gee­ni­pät­kän puut­tu­mi­nen

Pie­nen gee­ni­pät­kän puut­tu­mi­nen yh­des­sä kro­mo­so­mis­sa kak­sin­ker­tais­taa skit­so­fre­nian ja ne­lin­ker­tais­taa älyl­li­sen ke­hi­tyk­sen häi­riöi­den ris­kin. 

Gee­ni­muu­tos löy­tyi Hel­sin­gin ylio­pis­ton, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen (THL) ja Würts­bur­gin yli­opis­ton tut­ki­muk­ses­sa. Suomessa tä­tä gee­ni­muu­tos­ta esiin­tyy enem­män kuin muual­la maail­mas­sa, jo­pa pro­sen­til­la väes­tös­tä. Se on myös alueel­li­ses­ti kes­kit­ty­nyt. Koil­lis­maal­la eli Kuu­sa­mos­sa ja sen ym­pä­rys­kun­nis­sa si­tä esiin­tyy 3–5 pro­sen­til­la väes­tös­tä. Gee­ni­muo­to on ri­kas­tu­nut, kos­ka ih­mi­set ovat vuo­si­sa­to­jen ajan li­sään­ty­neet pää­asias­sa lä­hi­alueel­la asu­vien kans­sa.

Suo­ma­lais­ten tau­ti­pe­rin­tö on muu­ten­kin poik­kea­va ge­neet­ti­sen eris­täy­ty­mi­sen vuok­si. Tut­ki­jat ovat löy­tä­neet 36 gee­ni­pe­räis­tä sai­raut­ta, jot­ka ovat tääl­lä ylei­sem­piä kuin muual­la. Geenitutkimukseen  osal­lis­tui 30 000 ih­mis­tä. Nel­jä hen­ki­löä Koil­lis­maal­ta oli pe­ri­nyt gee­ni­muu­tok­sen mo­lem­mil­ta van­hem­mil­taan. Heis­tä kak­si oli sai­ras­tu­nut skit­so­fre­niaan ja kah­del­la oli älyl­li­sen ke­hi­tyk­sen häi­riö.

Suo­mes­sa ja Ruot­sis­sa skit­so­fre­niaa esiin­tyy jon­kin ver­ran enem­män kuin muual­la Eu­roo­pas­sa. Suomenruotsalaisten joukossa skisofreniaa on vähermmän kuin muilla suomalaisilla. Tans­kas­sa se on har­vi­nai­sem­pi. Sairauden syi­tä ei tun­ne­ta tark­kaan, mut­ta tut­ki­jat pi­tä­vät pe­rin­nöl­li­syy­den mer­ki­tys­tä suu­re­na. 


Jaana Savolainen HS 6.8.2013: Skitsofrenialle altistavaa perimää eniten Koillismaalla

Skitsofrenia

Hävinnyt on taju kokonaisuuden- skitsofrenia.
Minää on ympäri avaruuden- skitsofrenia.
Kaikkea kavahdan, kaikkea pelkään- skitsofrenia.
Pelko saa minulle siivet selkään- skitsofrenia.
Ja minä lennän, lennän pois.

Olen täällä ja tuolla...kuka vainoaa.
Joka paikkaan voi kuolla... kuka vainoaa.
Miten tuikkivat tähdet...kuka vainoaa.
Mihin sinäkin lähdet...kuka vainoaa.
Ja palat yhteen liimaa Vin Rosè.

Kadulla minua piiritetään- skitsofrenia.
Kaikki tuntee minut vaan minä en ketään- skitsofrenia.
Orpona nousen vieraaseen laivaan- skitsofrenia.
Aina yhtä kaukana on ranta taivaan- skitsofrenia.

Laulan itseni suohon...kuka vainoaa.
Muutun juuriksi ruohon...kuka vainoaa.
Kuka minua soittaa...kuka vainoaa.
Aina elämä voittaa...kuka vainoaa.
Ja palat yhteen liimaa Vin Rosè.

Ei elämästä selviydy vauriotta- skitsofrenia
Totuus on harhaa: vain harha on totta- skitsofrenia.
Tarroista hymyt on ihmisillä- skitsofrenia.
Onko tauti minussa vai minun ympärillä- skitsofrenia

Joka puolelta kun katson niin kaiken nään
On hyvä käydä ulkopuolella oman pään.

Tuska nautinnon on aateloimaa.
Epäilystä saan mä uutta voimaa.
Ja palat yhteen liimaa Vin Rosè.

Juice Leskinen  

Lähde:
http://lyrics.wikia.com/Juice_Leskinen:Skitsofrenia

Erotusdiagnoosi skitsofrenian ja muiden häiriöiden välillä vaihtelee

Skitsofrenia-nimikkeellä tarkoitetaan ryhmää psykoottisia häiriöitä, joiden laatu ja ennuste ei ole suinkaan yhtenäinen.

Diagnostinen raja skitsofrenian ja muiden häiriöiden välillä on sopimuksenvarainen ja on vaihdellut eri aikoina ja eri maissa. Samalla myös hoito ja sen tulokset ovat vaihdelleet. Hoidon tuloksellisuuden arviointi on tällöin sairauden sijaan ankkuroitunut pitkälti yhteisöllisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin. Ei ole harvinaista, että potilaaseen lyöty stigma on ollut invalidisoivampi kuin varsinainen sairaus.

Skitsofrenian hoidon tulisi olla ennen muuta tapauskohtaista, vuorovaikutuskeskeisesti suuntautunutta hoitoa, jota toteutetaan tarpeenmukaisen lähestymistavan hoitoympäristössä potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Skitsofreniaan sairastuneita hoidettaessa näkyviin tulee edelleen usein vääriä käsityksiä, asenteita ja jopa vääriä hoitotapoja. 1980-luvulla esillä olleet ja varsin myönteisiin kokemuksiin johtaneet näkemys- ja hoitotavat ovat 2000-luvulla jääneet vähälle huomiolle ja puuttuvat skitsofrenian käypä hoito -suosituksesta lähes kokonaan.

Skitsofrenian kansainvälinen tautiluokitus näyttää usein johtaneen siihen, että potilaissa huomio kohdistuu yksinomaan luokitusta vastaavien oireiden etsimiseen ja toteamiseen, sen sijaan että perehdyttäsiin ymmärtävän kontaktin kautta potilaan henkilökohtaiseen elämänhistoriaan ja sen vaikutuksiin hänen kehitykseensä ja sairastumiseensa. Myöskään potilaan välittömän perheympäristön ja muun sosiaalisen verkon merkitys ei näin tule esille.

Lähde:

Aaltonen J., Alanen Y.O.(2014) Skitsofrenian psykologinen, tarpeenmukainen hoito unohdettu? Suomen Lääkärilehti 44/2014 vsk 69 sivut 2858-2859

Skitsofrenia - parempi diagnoosi!

Sairaalaan oli tultu toiveikkain odotuksin. Mutta hoitolaitoksen todellisuus oli aivan muuta kuin mielikuva, joka siitä annettiin. Koko perhe, johon kuului kolme alaikäistä sisarusta kutsuttiin kahden kuukauden jälkeen sairaalaan perhetapaamiseen kuulemaan väliaikatietoja sisaruksen hoidosta.

Perhe tuotiin pyöreän pöydän ääreen huoneeseen, jonka ikkuna oli peitetty säleverholla, seinässä suuri tarkkailupeili-ikkuna ja katossa kaksi valvontakameraa kupujen alla. Esittelyn jälkeen ilman pidempiä puheita ja valmisteluita ilmoitettiin, että lapsella on skitsofrenia.

Emme olleet uskoa korviamme. Kuinka on tämä mahdollista? Eikö sittenkin kyseessä voisi olla asperger-kuten serkulla? Vastaus oli: ”Miksi haluatte aspergeria? Se on vain muotidiagnoosi. Skitsofrenia on parempi diagnoosi. Siitä voi jopa parantua, toisin kun aspergerista. Epäilemme, että teillä ei ole puhtaat jauhot pussissanne”. Tapaaminen päätyi kaaokseen, sisarusten itkuun ja tilaisuus keskeytyi tähän.

Lähde: Minun tarinani

Miksi haluatte aspergeria

Onko autismi lapsuuden psykoosia ja myöhemmin skitsofreniaa?

Psykodynaamisen käsitteistön mukaan varhaislapsuuden psykoosi on autismia. Myöhemmin puhjennut psykoosi on skitsofreniaa.

Tarkasteltaessa psykoosia psykodynaamisesta näkökulmasta, kyseessä on varhainen, ensimmäisen elinvuoden häiriö. Se alkaa kehittyä ensimmäisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen aikana (noin 4 kuukauden iästä lähtien). Varhaislapsuudessa se on autismia. Toisen yksilöitymis- ja eriytymisvaiheen haasteiden tullessa ajankohtaisiksi nuoruusiässä (12-24 ikävuosina) puhjennut psykoosi on skitsofreniaa.

Psykodynaamisen käsityksen mukaan keskeinen ratkaisematon konflikti psykoosin puhkeamisessa on niin sanottu lojaliteettikonflikti eli itsensä haltuunottokonflikti. Häiriön varhaisuudesta johtuen psyykkiset rakenteet ja toiminnot ovat häiriintyneet, ja varhaiset realiteettia vääristävät suojakeinot ovat käytössä. Psykoosien monimuotoisuuden ja potilaiden suuren keskinäisen erilaisuuden ilmentyminen riippuvat siitä, mitkä alueet ovat jääneet ilman lojaliteettisidoksia.

Skitsofrenian perimmäinen etiologia on vielä selvittämättä. Niin sanottu alttius-stressi-eli haavoittuvuusteoria on kuitenkin yleisesti hyväksytty. Alttius voi olla perinnöllistä tai varhain syntynyttä. Se voi olla myös niiden yhdistelmä. Ympäristötekijöillä on havaittu olevan merkitystä riskilapsilla.

Kognitiivisen käsityksen mukaan skitsofreniassa on kyse aistimusten, havainnoinnin, huomion suuntaamisen, muistin ja ajattelun häiriöstä. Mm. kasvojen ja ilmeiden tunnistushäiriöiden ajatellaan altistavan vaikeuksille ihmissuhteissa ja psyykkisesti vaikeissa oloissa johtavan harhaisuuteen ja tuskaisuuteen.

Neuropsykologisissa tutkimuksissa on tullut varsin johdonmukaisesti esiin mm. otsalohkojen toiminnan heikkoutta ja puolierojen poikkeavuuksia. Skitsofrenia on kuitenkin monimuotoinen sairaus. Poikkeavat löydökset vaihtelevat näin ollen varsin paljon potilaasta toiseen, ja on kyseenalaista, mitkä niistä ovat erityisesti skitsofrenialle tyypillisiä.

Useimmat skitsofreniaan liittyvät kognitiiviset poikkeamat ovat pysyviä, eivät eteneviä. Ne näyttävät sopivan parhaiten aivojen varhaisen kehityshäiriön seuraukseksi, joka saattaa muodostaa pohjan myöhemmin aktivoituvalle psykoositaipumukselle. Neurokognitiivinen tarkastelu saattaa tulevaisuudessa auttaa ymmärtämään skitsofreniaa sairastavan kokemusmaailmaa ja toimia diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen apuna.
 
Viimeaikainen tutkimus on tuonut esiin, että skitsofreniaan liittyy neuropsykologisesti ymmärrettäviä häiriöitä. Tutkimusta on vaikeuttanut se, että antipsykoottisen lääkityksen sekä hoidolliset että sivuvaikutukset voivat selittää osan potilailla havaituista poikkeamista.

Aiheesta lisää:

Skitsofrenia portaali

Skitsofrenian neuropsykologiaa