Puoltajaa tarvitaan

Aspergeryhdistyksen ylläpitämän verkkolehden nimi on Puoltaja – etenkin kiusaamistapauksessa puoltajia tarvitaan. Sanankäyttö on nykyään koventunut ja tuntuu, että läheinenkään puoltaja ei kovin helposti puutu tilanteeseen. Taitava kiusaaja vetoaa kunnianloukkauksessakin sananvapauteensa.

Nykyisessä mediailmapiirissä viestinnän ammattilaisenkin tuntuu olevan vaikeaa määritellä sananvapauden rajoja. Mutta kun kiusaamisessa uhataan henkeä tai ajetaan kiusattu itsetuhon partaalle kysymys on vakava ja siihen tulee välittömästi puuttua, jotta se saadaan heti loppumaan.

Kysymyshän kiusaamisessa on vääristyneestä vuorovaikutuksesta. Sanallisen kiusaamisen tunnistaminen on monelle assille vaikeaa, ja saattaa aluksi jäädä kiusan kohteelta huomaamatta. Myös assi saattaa erehtyä pahaa tarkoittamattaan kiusaamaan toista. Konkreettisen ajattelijan saattaa olla todella vaikeaa tunnistaa, milloin kyseessä on ironia, sanaleikit ja sarkasmi tai joku muu huumorin laji, ellei puhuja muista lopuksi mainita, että se oli vaan huumoria.

Kiusaamiseen reagointi voi olla hidasta. Mutta auta armias - kun assi huomaa tulleensa kiusatuksi lopputulos voi olla varsin arvaamaton. Isäni sanoi aikoinaan: "Älä ärsytä hyvää miestä, sillä hänestä voi tulla paha mies". Tämä neuvo sopii todella hyvin assiin, joka on tunnetusti pitkävihainen. Pahimmillaan kiusaamisesta voi koitua elinikäinen epäluulo ja trauma. Kaikki kiusaaminen pitää lopettaa heti kun sitä ilmenee, sillä pitkittyessään kiusaamisella on arvaamattomat seuraukset.

Kiusaamisesta voi horjua mielenterveys. Kostonajatuksesta on vaikea päästä yli. Se on negatiivinen tunne, jonka kanssa kiusattu joutuu elämään, ellei pysty antamaan anteeksi kiusaajalleen. Vaikka anteeksianto tuntuu kiusatusta kohtuuttomalta, on se ainoa tapa parantua koston tunteen aiheuttamasta traumasta.

Kiusaamisen käsittelyä ei pidä pelätä, sillä parhaimmillaan se opettaa meille vuorovaikutustaitoja, joista on aina hyötyä. Anteeksiannosta huolimatta kiusaamista ei tarvitse unohtaa, sillä sovinnon teosta ja vuorovaikutustaidoista hyötyy kaikki.

Kommentti julkaistu Puoltaja 1/2015 verkkolehdessä

Hierarkkisuus johtaa kiusaamiseen

Hierarkkisissa luokissa esiintyy paljon kiusaamista. Kiusaajista pidetään vähiten sellaisissa ryhmissä, joissa arvostetaan arvosanojen sijaan oppimista.

Vaikka luokkatoverit eivät useinkaan pidä kiusaavista oppilaista. Hierarkkisessa ryhmässä toverisuosio ja valta keskittyvät harvoille ja ryhmissä vallitsee selkeä nokkimisjärjestys.

Aggressiivisilla oppilailla on usein korkea status. Oman statuksen pönkittämistä onkin arveltu kiusaamisen keskeiseksi motiiviksi. Kiusaaminen on suosituille kiusaajille palkitsevaa.

Hierarkkisessa ryhmässä toverisuosio ja valta keskittyvät harvoille. Ryhmissä vallitsee selkeä nokkimisjärjestys. Kiusaamista sivusta seuraavat oppilaat puuttuvat epätodennäköisimmin juuri suosittujen kiusaajien toimintaan.

Aiemmin ei ole ollut selvää lisääkö vai vähentääkö statushierarkia aggressiivisuutta. Hierarkioita on pidetty välttämättöminä ja jopa vuorovaikutuksen sujuvuutta edistävinä, kun kukin tietää oman paikkansa.

Lähteet
Turun Sanomat  Hierarkkisissa luokissa esiintyy paljon kiusaamista
Garandeau C. (2014) School Bullies’ Quest for Power: Implications for Group Dynamics and Intervention (Kiusaaja hakee valtaa: seuraukset ryhmädynamiikan ja interventioiden kannalta).  Turun yliopisto.

Katso myös
Yhteisöllinen kiusaaminen

Asperger-nuoret kiusaamisen kohteena

Kukaan ei halua, mutta jokaisella on riski joutua kiusatuksi. Kuitenkin sosiaalisilta kyvyiltään heikommat joutuvat usein uhan alle, jolloin suuri osa kiusaamiseen liittyvästä kurasta valuu heidän niskaansa. 

Kiusaamisella on pirullisen monet kasvot: sanalliset tai fyysiset yhteenotot ja pelottelut, henkilökohtaisen omaisuuden vaurioittaminen ja tuhoaminen, halventavat eleet ja kommentit, juorujen levittäminen, vältteleminen, sosiaalinen syrjäyttäminen, verkkokiusaaminen ja lista kiusaamisen muodoista voisi jatkua vielä pitkään.

Autismin kirjossa jokainen on ainutlaatuinen ja jokaisessa on eroavaisuuksia, kuten kenessä tahansa. Joku voi olla hyvin ilmeikäs ja teatraalinen, ja joku voi olla yksitoikkoinen ja professorimainen. Vaikka viestinnän ongelmat vaihtelevat yksilöiden välillä, vaikeudet ovat yleensä läsnä. Kuten sanottu, As-henkilöt ovat pohjimmiltaan kohteliaita, mutta ”sosiaalinen sokeus”, kuten rivien välistä lukeminen, voi tuottaa väärinkäsityksiä ja aiheuttaa hämmennystä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Jotkut As-nuoret oleskelevat enimmäkseen yksikseen eivätkä he kantele kiusaamisesta yhtä helposti kuin ikätoverinsa. Heillä on tapana ratkaista ongelmat itse sen sijaan, että pyytäisivät opastusta ja apua toiselta henkilöltä. Tällä tavalla kiusaaminen voi jäädä aikuiselta helposti huomaamatta.

As-nuorten ei myöskään tarvitse missään nimessä kulkea massan mukana. He eivät omaksu tavallisia maskuliinisuuteen tai feminiinisyyteen yhdistettyjä piirteitä, kuten muodikasta vaatetusta, hiustyyliä, maneereja tai sukupuoleen liitettyjä kiinnostuksen kohteita.

Mutta niin tuskaiselta kuin se kuulostaa, As-nuoret joutuvat lähes väistämättä jossain vaiheessa kiusaamisen kohteeksi. Kiusaajat osaavat olla halutessaan erittäin häijyjä ja armottomia kiusaamisessaan. Tässä asiassa aikuisilla on valta ja vastuu puuttua ja tehdä asialle jotain konkreettista. Koulumaailma ei kaipaa aikuisia, jotka pesevät kätensä kiusaamisesta. Meillä on mahdollisuus ymmärtää toisiamme paremmin ja opetella sosiaalisia taitoja yhdessä. Tärkeintä on, että As-nuori kokee, että hänestä välitetään juuri sellaisena, kuin hän on.

 Lue koko artikkeli Kalevan blogista
 Mäkelä Marcus: Asperger-nuoret helppoja kiusaamisen kohteita 10.11.2014 13.44 Kaleva.fi

Kiusaajat ajoi katolle

Koulussa kyllästyin istumaan pulpetissa ja pian minut leimattiin häiriköksi. Lapset kiusasivat oudosti käyttäytyvää luokkatoveriaan.  

Minusta tehtiin syntipukki ja sijaiskärsiä. Kerran kiipesin koulun katolle karkuun kiusaajiani. Tästäkään ei rankaistu kiusaajiani, vaan minut ohjattiin rankaisujen jälkeen nyt terveydenhoitajalle, joka näki käytöksessäni psykiatrisen ongelman. Myös vanhemmat määrättiin erilaisiin tukimuksiin ja terapioiuhin.

Koulussa ei ymmärretty harrastuksiani. Koulupsykologi määräsi minulle erilaisita psykiatrisisia tutkimuksia. Vanhempani veivät minua sairaalasta toiseen joissa heitä haastaeltiin ja minulle tehtiin erilaisia kummallisia testejä. Minun piti tulkita kummallisia läikkiä, jotka näyttivät kuivuneelta linnunkakalta. Vanhempiani syytettiin siitä, että olivat antaneet minun vaeltaa yksin kaupungin katuja, vaikka itseasiassa olin joskus jopa karannut omille teilleni, sillä en jaksanut olla pienessä kaupunkiasunnossa.

Sitten minulle kerrottiin, että minut sijoitettaisiin uuteen kotiin sairaalan osastolle. Isäni tehtävä oli viedä minut tuohon sairaalaan. En kuitenkaan halunnut jäädä sinne. "En ole sairas! - haluan heti takaisin kotiin!" Huusin ja raivosin. Onni kääntyi ja isäni vei minut takaisin kotiin. Pitkään aikaan en ollut niin onnellinen, kun pääsin illalla takaisin omaan sänkyyni.. Lopulta löytyi psykologi, joka oli sattunut kuulemaan Aspergerin syndroomasta ja näin saatiin oireilulle nimi ja selitys.

Lähde: Minun tarinani

Aikuisena