Kuntoutus on opetusta

Arrtistisen ihmisen myönteinen kehitys ja elämisen laadun parantuminen perustuvat arkieämän järjestämiseen hänelle mahdollisiman mielekkääksi ja havainnolliseksi. Tällöin hän voi ymmärtää tapahtumien merkityksen ja oppia ennakoimaan niitä. Tämä lisää turvallisuutta, jolloin
myönteinen kehitys ja valmiuksien lisääntyrninen varmistuu.

Kuntoutukseen kuuluu jokaisessa ikävaiheessa autistisen yksilön kehitystä vastaava opetus. Autistisen lapsen suunnitelmallinen opetus tulee käynnistää jo pikkulapsi-iässä pävähoidon piirissä. Hän ei omaksu uusia taitoja spontaanisesti esimerkiksi jäljittelemällä muiden toimintaa, vaan tarvitsee yksilöllisesti rakennetun ja suunnitelmallisesti toteutetun ohjehman, jossa edetään kehitysvaiheiden mukaisessa järjestyksessä. Autistisen koululaisen oppiminen rakentuu ihannetapauksessa jatkoksi tälle päivähoitovaiheen toiminnalle.

Ulkomaisten kokemusten mukaan suurin osa autistisista lapsista hyötyy eniten erityisesti heidän tarpeisiinsa laaditusta ohjelmasta, joka toteutetaan omissa pienryhmisslä sekä päivähoito- että kouluiässä. Integrclinti eli sulauttaminen ei-autististen lasten ryhmiin saattaa hyvin valmisteltuna ja tuettuna onnistua, mikäli autistiset oireet ovat suhteellisen lieviä ja älyllinen kapasiteetti vastaa suunnlleen muun ryhmän tasoa.

Kulomäki T. (1992) Mitä on autismi. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki

Moilanen I., Mattila M-L., Lokusa S. ja Kielinen M. (2012) Autismikirjon häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2012;128(14):1453-62
Gillberg C. (1989) Autism och andta barnpsykoser. Natur och Kultur, Stockholm
Gillberg C. & Hellegren I. (1990) Barn och ungdom psykiatri. Natur och Kultur, Stockholm
Wing L. (1981) Asperger's syndrome: a clinical account. Psychological Medicine11Wing L. (1992) Manifestations of social problems in high-functioning autistic people. In E. Schopler and G.B.Mesibov (toim.) High-Functioning People with Autism. Plenum, New York