Narsismi ja autismi

Autismia narsismia yhdistää itsekeskeisyys, vaikka muutoin ovatkin toistensa vastakohtia.

Narsismi on persoonallisuushäiriö jossa henkilö asettaa omat henkilökohtaiset tarpeensa muiden edelle ottamatta muita huomioon. Narsistinen henkilö pitää itseään muita parempana ja maailma pyörii hänen ympärillään.  Autismi on neurologinen ominaisuus johon liittyy vaikeus oppia sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Autistinen ihminen voi näyttää myös itsekeskeiseltä, mutta hänen motiivinsa ei ole omien intressiensä ajaminen muiden kustannuksella kuten narsistilla.

Narsistinen persoonallisuus on itseasiassa täynnä itseinhoa. Narsistinen julkisivu luodaan peittämään omia puutteita. Tarkoitus on saada muut näkemään itsensä vain tietyssä valossa, niin ettei ne puolet, joita ihminen inhoaa itsessään tulisi esiin. Tarve on kätkeä omat heikkoudet muilta ja välttyäkseen kohtaamasta niitä itse. Toisin sanoen narsismia esiintyy niillä, joitka syvästi inhoavat itseään eivätkä hyväksy omia heikkouksiaan ja haluavat kätkeä ne ympäristöltään.

Autismi on täysin erilainen tila. Autistisella ihmisellä ei ole narsistista tarvetta miellyttää ympäristöään. Itseasiassa autistiselta ihmiseltä puuttuu sosiaalisia taitoja narsistisen kulissin rakentamiseksi, niin ettei sosiaalinen köpelyys paista läpi. Autistinen ihminen ei tarvitse ympärilleen ihailijoita, kun narsistinen ihminen ei tule toimeen ilman ympäristönsä ihailua. Narsissi hallitsee sosiaaliset maneerit ja tavat, jotka autismin kirjon ihmiselle tuottaa suurta vaikeutta hallita.

 Voices Kat Featherton: The Difference Between Narcissism and Autism