Mitä uutta DSM-5 diagnoosikäsikirja tarjoaa

Viides versio amerikkalaisesta mielisairauksien diagnostisesta käsikirjasta, DSM-5 julkaistiin toukokuussa 2013. Kuten käsikirjan aikaisemmissakin versioissa ongelmana on ollut käyttäytymiseen perustuvien diagnoosien luotettavuus ja validiteetti.

Kun Amerikan psykiatrinen yhdistys (APA) julkaisi ensimmäisen version  Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) vuonna 1952, tarkoituksena oli löytää yleiset ja yhteiset termit kuvaamaan ja luokittelemaan mielisairauksia.

Käsikirjassa näkyy kirjoittajien ahdas kulttuurinen näkemys. Siinä korostuu käyttäytymisen ulkoiset merkit, joita pidetään mielenhäiriöiden oireina. Koska mielenhäiriöiden syyt ovat edelleen epäselviä, niiden syyt jäävät arvailujen varaan.

Käsikirjassa annetaan joitakin aivan uusia diagnooseja kuten pakonomainen hamstraus ja häiritsevä mielialahäiriö. Aiemmin hamstraajat, jotka täyttävät asuntonsa arvottomalla roinalla olisivat saaneet pakko-oireisen häiriön disgnoosin. Häiritsevä mielialahäiriö on tarkoitettu helposti ärsyyntyville, erakoituneille ja raivonpuuskia saaville lapsille, joilla on vaikeuksia säännöstellä tunteitaan.

Uudet diagnoosit on rakennettu lääkkeiden vaikuttavuuden varaan. Jos lääke ei vaikuta diagnoosi on väärä. Diagnoosi tarkentuu lääkkeitä kokeilemalla. Johtaako käsikirjassa toteutettu inhimillisen käyttäytymisen diagnosointi ihmiskulttuurin väistämättömään medikalisaatioon?

Joitakin diagnostisia rajoja on tarkennettu. Aspergerin oireyhtymä on käsikirjan viidennessä versiossa autismikirjon häiriö, jossa diagnoosin rajaa on hieman nostettu. Käsikirjassa on mahdollista diagnosoida vakava masennus jo kaksi viikkoa sen jälkeen, kun läheinen on kuollut. Aiemmin tämä ei ollut mahdollista. 

Lähde:

Greenberg G (2013) The Book of Woe: The DSM and the Unmaking of Psychiatry. Blue Rider Press