Vaikeimmin autistisen ihmisen on aiemmin ollut vaikeaa saada omaa sanaansa kuuluviin. Puhumatonta autismikirjon ihmistä ei uskottu. Kun hän tuotti tekstiä fasilitoimalla, hänen sanaansa ei uskoneet edes vertaiset, mutta puhuvat autismikirjon henkilöt.
Näin vaikeasti vammaisen ja puhumattoman autistisen Tuomas Alatalon eräässä seminaarissa. Enää miehen avustajana ei toiminut äiti. Kommunikoinnin hän hoisi puhesyntetisaattorilla. Minulle ei syntynyt epäilyä, etteikö hän puhunut aivan itse.
Edelleenkin on skeptikkoja, jotka eivät usko Alatalon kirjoittaneen itse aikoinaan Ylioppilaslehdessä julkaisemiaan artikkeleita. Välineet ovat kehittyneet ja myös vaikeimmin autistiset ihmiset ovat saaneet äänensä kuuluviin. Silti on myös niitä, jotka eivät edelleenkään puhumattoman sanaa usko.
Aiemmin tiesimme vain vähän autismista. Kuvamme autismikirjosta kasvaa monipuolisemmaksi ja värikkäämmäksi. Voimmeko todella oppia ymmärämään puhumatonta ja vaikeimmin vammaisista
ihmisistä?
ASSIUUTISIA
NYT LUETAAN...
-
Autismia narsismia yhdistää itsekeskeisyys, vaikka muutoin ovatkin toistensa vastakohtia. Narsismi on persoonallisuushäiriö jossa henk...
-
Kehitysvammaisella hyvän elämän objektiivisten reunaehtojen ja tasa-arvon edistäminen tarkoittaa modernissa yhteiskunnassamme perustarpeiden...
-
Toisenlainen näkemys Aspergerin syndroomasta Hanna Jensen Olen seurannut Helsingin Sanomien viime sunnuntaina alkanutta kesku...
-
Amerikassa asperger-diagnoosista on tullut erittäin suosittu ja suurin osa autismin kasvusta johtuu siitä. Asperger on noussut yleisön tieto...
-
Experts report growing phenomenon of women recognising themselves as they research their children’s disorders. A “hidden pool” of women who ...
-
Who am I after all these years?/ Re-post by Gone Wild I grew up in a family in which mental illness was a fact of life. I'm Asperger (a ...
-
Intialaisen Kiran Desain teos Hulabaloo hedelmätarhassa (1999) kuvaa autististista kommunikaatiota itämaisessa kulttuurissa. Intialaisessa y...
-
Autismi sinänsä ei ole älyllinen kehitysvammaisuus. mutta siihen voi liittyä myös kehitysvammaisuutta (developmental disorders), kuten aisti...
-
Tytöt harvemmin saavat autismidiagnoosia, koska tytöillä autismikirjon oireyhtymä on erilainen kuin pojilla. Asperger huomasi tutkimuksiss...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ian Hacking. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ian Hacking. Näytä kaikki tekstit
torstai 12. helmikuuta 2015
lauantai 31. tammikuuta 2015
Autismi kirjallisuudessa
Jane Austenin henkilöhahmot ovat todella tiivitä, mutta kuten
Haddon leikksästi väittää, useimmat meistä jäykistyisivät yrittäessään
pysyä sosiaalisesti määritellyissä rooleissaan.
Haddonin tarinasta on tullut vakiomateriaalia erityisopetuksen opettajakoulutukseen. Täten nuoren kirjalijan teoksesta tullut malli, joka levittää kuvaa autismista nykyiselle opettajasukupolvelle, joka puolestaan vaikuttaa käsitykessen autismista tuleville sukupolville. Lapset saattavat oppia teoksen antaman kuvaan autismista. Draaisma (2008) on tehnyt tärkeän analyysin tästä ilmiöstä, käyttäen avainmallina Haddonin teosta Yöllisen koiran merkillinen tapaus.
Hackingin listalla yli 200 teosta autismi aiheista fiktiota. Erityisen tärkeitä nämä teokset ovat lapsille. Jotkut on tarkoitettu autismikirjon lapsille toiset taas tavallisille lapsille ja jotkut ihan kaikille lapsille. Kirjat kertovat käyttäytymisestyä ja toimivat roolimalleina. Nuorten aikuisten kirjat antaa käsityksen millaista autismi on. Ne kuvaavat ihanteita ja millaisia ihanteiden pitäisi olla. Salapoliisitarinat, vakoilujännärit, tieteisromaanit, kauhukertomukset, ja harlekiiniromanssit vahvistavat käsitystä autismista.
Tarinankertojat oppivat autismikirjon ihmisten omaelämänkerroista, millaista autismi on. Mutta tässä on myös toinen puoli. Temple Grandin kirjoitti ennenkuin autismista tuli genre joten muiden kijoittajien teokset eivät vaikuttaneet hänen näkemykseensä autismista. Tämän päivän autistinen lapsi kasvaa keskellä kertomuksia toisista autismikirjon lapsista. Jos hän jonain päivänä kirjoittaa omaelämänkertansa, omaksutut roolimallit eivät voi olla vaikuttamatta.
Draaisma D. (2008) Who owns Asperger's syndrome?. Sartoniana. 21,23–48.
Haddon M. (2003) The curious incident of the dog in the night-time. Jonathan Cape London, UK:Jonathan Cape
Moore, C. (2003) Just the facts, ma'am, Review of Haddon. The Guardian, 24.5.2003.
Moore C. (2004) George and Sam: two boys, one family, and autism. Viking, London, UK
McGeer, V. 2001. ‘‘Psycho-practice, Psycho-theory and the Con- trastive Case of Autism.’’ Journal of Consciousness Studies 8, nos. 5–7:109–32.
McGeer, V (2009)The Thought and Talk of Individuals with Autism: Reflections on Ian Hacking. Paper in Metaphilosophy LLC and Blackwell Publishing Ltd. http://www.princeton.edu/~vmcgeer/papers/McGeer2009Metaphil.pdf
Williams D. Nobody nowhere: the extraordinary autobiography of an autistic. In Times Books 1992 New York, NY:Times Books
Haddonin tarinasta on tullut vakiomateriaalia erityisopetuksen opettajakoulutukseen. Täten nuoren kirjalijan teoksesta tullut malli, joka levittää kuvaa autismista nykyiselle opettajasukupolvelle, joka puolestaan vaikuttaa käsitykessen autismista tuleville sukupolville. Lapset saattavat oppia teoksen antaman kuvaan autismista. Draaisma (2008) on tehnyt tärkeän analyysin tästä ilmiöstä, käyttäen avainmallina Haddonin teosta Yöllisen koiran merkillinen tapaus.
Hackingin listalla yli 200 teosta autismi aiheista fiktiota. Erityisen tärkeitä nämä teokset ovat lapsille. Jotkut on tarkoitettu autismikirjon lapsille toiset taas tavallisille lapsille ja jotkut ihan kaikille lapsille. Kirjat kertovat käyttäytymisestyä ja toimivat roolimalleina. Nuorten aikuisten kirjat antaa käsityksen millaista autismi on. Ne kuvaavat ihanteita ja millaisia ihanteiden pitäisi olla. Salapoliisitarinat, vakoilujännärit, tieteisromaanit, kauhukertomukset, ja harlekiiniromanssit vahvistavat käsitystä autismista.
Tarinankertojat oppivat autismikirjon ihmisten omaelämänkerroista, millaista autismi on. Mutta tässä on myös toinen puoli. Temple Grandin kirjoitti ennenkuin autismista tuli genre joten muiden kijoittajien teokset eivät vaikuttaneet hänen näkemykseensä autismista. Tämän päivän autistinen lapsi kasvaa keskellä kertomuksia toisista autismikirjon lapsista. Jos hän jonain päivänä kirjoittaa omaelämänkertansa, omaksutut roolimallit eivät voi olla vaikuttamatta.
Hacking I. (2009) Autistic autobiography Philos Trans R Soc Lond B Biol Sci. May 27, 2009; 364(1522): 1467–1473.
Kirjallisuutta
Bottomer P.F. (2007) So odd a mixture: along the autistic spectrum. ‘Pride and Prejudice’. Jessica Kingsley London, UKDraaisma D. (2008) Who owns Asperger's syndrome?. Sartoniana. 21,23–48.
Haddon M. (2003) The curious incident of the dog in the night-time. Jonathan Cape London, UK:Jonathan Cape
Moore, C. (2003) Just the facts, ma'am, Review of Haddon. The Guardian, 24.5.2003.
Moore C. (2004) George and Sam: two boys, one family, and autism. Viking, London, UK
McGeer, V. 2001. ‘‘Psycho-practice, Psycho-theory and the Con- trastive Case of Autism.’’ Journal of Consciousness Studies 8, nos. 5–7:109–32.
McGeer, V (2009)The Thought and Talk of Individuals with Autism: Reflections on Ian Hacking. Paper in Metaphilosophy LLC and Blackwell Publishing Ltd. http://www.princeton.edu/~vmcgeer/papers/McGeer2009Metaphil.pdf
Williams D. Nobody nowhere: the extraordinary autobiography of an autistic. In Times Books 1992 New York, NY:Times Books
Williams D. Somebody somewhere: breaking free from the world of autism. In Times Books 1994 New York, NY:Times Books
Williams D. The Jumbled Jigsaw: an insider's approach to the treatment of autistic spectrum ‘Fruit Salads’. In Jessica Kingsley 2005 London, UK:Jessica Kingsley
Williams D. The Jumbled Jigsaw: an insider's approach to the treatment of autistic spectrum ‘Fruit Salads’. In Jessica Kingsley 2005 London, UK:Jessica Kingsley
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

