Miten kirjallisuus vaikuttaa maailmankuvaamme?

Avartaako kirjallisuus maailmankuvaamme vai tekeekä se meistä entistä nurkkakuntaisempia?

Tytöt maahanmuuttajamyönteisempiä kuin pojat

Aerilan väitöstutkimuksessa kahdeksasluokkalaiset kirjoittivat ennakointikertomuksia tutkimuksen aineistona olevien nuortenromaanien pohjalta. Näyttää siltä, että ne oppilaat, joilla on kokemuksia maahanmuuttajista suhtautuvat monikulttuurisuuteen myönteisimmin. Lisäksi tytöt olivat jossain määrin myönteisempiä maahanmuuttajia kohtaan kuin pojat.

Kielteisten poikien maailma mielivaltainen ja väkivaltainen

Kielteisimmin maahanmuuttajiin suhtautuvien poikien kielteinen maailmankuva herätti tutkijan huomion. Näiden poikien ennakointikertomuksissa maailma näyttäytyy mielivaltaisena ja väkivaltaisena.

Kielteinen maailmankuva ja mielivaltaisuus saattavat osaltaan liittyvä vähäiseen lukemiseen ja siihen liittyvään kertomuksen rakenteen huonoon tuntemukseen. Paljon lukevien maailmankuva on huomattavasti positiivisempi, heidän tarinoissaan ongelmat ratkeavat ja niissä on onnellinen loppu. Jää nähtäväksi, kertooko huono kertomuksen rakenteen hallinta myös huonosta elämänhallinnasta.

MediPsyko

Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen - Ennakointikertomukset ja nuortenromaanit kirjallisuus- ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineinä. Juli Aerila. Turun yliopisto.

Tekeekö kertomakirjallisuus meistä avarakatseisempia

Pitäisikö fiktiivistä kirjallisuutta lukea enemmän. Tekeekö se meistä suvaitsevaisempia vai ahdasmielisempiä?

Juli-Anna Aerila selvittää väitöskirjassaan suomalaisen nuortenkirjallisuuden soveltuvuutta perusopetuksen monikulttuurisuuskasvatukseen. Suomalaiset nuortenromaanit kuvaavat suomalaisen yhteiskunnan vielä varsin yksikulttuurisena, mutta teokset sopivat silti hyvin nuorten monikulttuurisuuskasvatukseen, koska ne korostavat maahanmuuttajanuorten erilaisuuden lisäksi kaikille nuorille yhteisiä piirteitä. Yhteiset piirteet helpottavat maahanmuuttajanuoren asemaan eläytymistä ja saattavat näin edistää kulttuurienvälisen kompetenssin kasvua. Fiktiivistä kirjallisuutta olisi mahdollista käyttää perusopetuksen aihekokonaisuuksien ja yleensäkin eettis-moraalisten sisältöjen opettamiseen nykyistä enemmän, kunhan kirjallisuuden ja sopivan opetusmenetelmän valintaan kiinnitetään riittävästi huomiota. Fiktiivisen kirjallisuuden lukeminen ja eettis-moraalinen kasvu muistuttavat lähtökohdiltaan toisiaan: molemmissa on kyse kyvystä asettua jonkin toisen asemaan. Lisäksi fiktiivinen kirjallisuus helpottaa eettis-moraalisista kysymyksistä keskustelemista etäännyttämällä aihetta. MediPsyko Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen - Ennakointikertomukset ja nuortenromaanit kirjallisuus- ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineinä. Juli Aerila. Turun yliopisto.

Autistinen narratiivi tekee tylsyydestä jännittävää

Autismin tarinat kukoistavat näyttämöllä, radiossa, TV:ssä, elokuvissa ja ennenkaikkia Internetissä. Tekstiviestit on ideaalinen viestintätapa monelle autistiselle. Vaikka pysyisimme painotuotteissa, löytyy valtava määrä muitakin tarinoita, kuin elämänkertoja, joita sinänsä on jo erittäin paljon. Esimerkiksi Donna Williams on kirjoittanut kaksi elämänkertaa ja muita teoksia. Tämän lisäksi on paljon vanhempien kirjoittamia elämänkerrallisia teoksia.

Autismin tarinoista suosituin on fiktio. Haddonin (2003) Yöllisen koiran merkillinen tapaus on vain kirjavuoren huippu. Kirja-arviossaan Charlotte Moore kirjoitti, että ‘Autistiset ihmiset eivät ole helppo haaste kirjailijalle. Heidän kiinnostuksen kohteensa on määrätty, heidän kokemusmaailmansa staattista, heidän vuorovaikutuksensa muiden kanssa rajallista.’ (Moore 2003.) Tätä määritelmää voisin soveltaa näin: Georgeja Sam olivat laihoja poikia, joista oli määrä kasvaa laihoja miehiä. Tämä ei ole millään tavoin tarkoitettu kritiikiksi heidän kasvattajilleen; sen sijaan tämän tulisi palvella todellisuuden mittarina.

Vuosi Mooren arvioinnin jälkeen, Haddon (2004) hyväksyi arvion sellaisenaan, mutta iroonisesti käänsi luomansa näkemyksen autismista ylösalaisin. Hänen selityksessään autistisen ihmisen elämää on niin tylsää, että jäljitteli Jane Austenin tapaa tehdä tylsien ihmisten elämästä jännittävää. Näin hän kääntää aiemmat käsitykset ylösalaisin. Hän ei silloin voinut tietää hämmästyttävästä kirjallisuuden tutkimusgenren, kehittymässä olevasta retroaktiivisesta autismigenren alaryhmästä. Ei sen vähempää vähempää kuin yhdeksän henkilöä teoksessa Ylpeys ja ennakkoluulot on jälkikäteen diagnosoitu kärsivän Aspergerista tai korkeatasoisesta autismista sen ylpeä päähenkilö Darcy mukaan lukien (Bottomer 2007).

Hacking I. (2009) Autistic autobiography Philos Trans R Soc Lond B Biol Sci. May 27, 2009; 364(1522): 1467–1473. 

Kirjallisuutta

Bottomer P.F. (2007) So odd a mixture: along the autistic spectrum. ‘Pride and Prejudice’. Jessica Kingsley London, UK
Draaisma D. (2008) Who owns Asperger's syndrome?. Sartoniana. 21,23–48.
Haddon M. (2003) The curious incident of the dog in the night-time. Jonathan Cape London, UK:Jonathan Cape
Moore, C. (2003) Just the facts, ma'am, Review of Haddon. The Guardian, 24.5.2003.
Moore C. (2004) George and Sam: two boys, one family, and autism. Viking, London, UK
McGeer, V. 2001. ‘‘Psycho-practice, Psycho-theory and the Con- trastive Case of Autism.’’ Journal of Consciousness Studies 8, nos. 5–7:109–32.
McGeer, V (2009)The Thought and Talk of Individuals with Autism: Reflections on Ian Hacking. Paper in Metaphilosophy LLC and Blackwell Publishing Ltd. http://www.princeton.edu/~vmcgeer/papers/McGeer2009Metaphil.pdf
Williams D. Nobody nowhere: the extraordinary autobiography of an autistic. In Times Books 1992 New York, NY:Times Books

Williams D. Somebody somewhere: breaking free from the world of autism. In Times Books 1994 New York, NY:Times Books
Williams D. The Jumbled Jigsaw: an insider's approach to the treatment of autistic spectrum ‘Fruit Salads’. In Jessica Kingsley 2005 London, UK:Jessica Kingsley