Kaikenkattavan sosiaalisen konstruktion harha

Konstruktioväitteet eivät siten välttämättä ole kaikkein hienovaraisin käsitteellinen työkalu emansipatorisiksi tarkoitettujen huomioiden muotoiluun. Ihmistieteellisen tiedon takaisinkytkentämekanismit eivät ole katsojan silmässä, eivätkä ne edes rajoitu siihen, mitä tapahtuu ihmisten päiden sisällä.

Ihmistieteellisen tiedon silmukointi on empiirinen yhteiskunnallinen ilmiö, jota tulee tutkia empiirisesti. Silmukoinnin kausaalinen ja siten empiirinen luonne on ensiarvoisen tärkeää pitää mielessä tarkasteltaessa autismin kaltaisia ongelmallisia tapauksia, joissa luokiteltavan ilmiöjoukon taustalla vaikuttaa sosiaalisten ja biologisten tekijöiden sekamelska. Tällaisissa tapauksissa yksinkertainen puhe konstruktiosta on parhaillaankin harhaanjohtavaa ja pahimmassa tapauksessa yksinkertaisesti epätotta.

Autismikirjoon sisältyvien tapauksien kohdalla on selvää, että oireyhtymään liittyy geneettisesti määräytyneitä poikkeamia yksilönkehityksessä. Varsinkin lapsuusiän vaikeiden autismitapauksien sisällyttäminen kaikenkattavan sosiaalisen konstruktion alle on jopa eettisesti epäilyttävää, koska siitä näyttäisi seuraavan todellisuudessa tehottomia interventiosuosituksia ja tarpeetonta vanhempien syyllistämistä.

Lähteet

• Hacking I.(2009). Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? Tampere: Vastapaino. Alkuteos The Social Construction of What. Cambridge: Harvard University Press, 1999.
• Kuorikoski J. ja Pöyhönen S. (2009) Ihmistieteelliset luokitukset ja sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit T&E 4/09 Ihmistieteellisistä luokituksista

Aspergerissa takaisinkytkentä tiedostamisen kautta

Autismin piiriin kuuluu tapauksia, joissa takaisinkytkentä tieteellisen tiedon ja autistisen henkilön käyttäytymisen välillä voi tapahtua henkilön oman tietoisen reaktion ansiosta. 

Tämä on mahdollista esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä kärsivien tapauksessa. Vaikka vuorovaikutuksen ongelmat ovat tyypillisiä myös Asperger-henkilöille eivät he tyypillisesti ole vahvassa mielessä sosiaalisen todellisuuden, normien ja tiedon ulottumattomissa.

Asperger-henkilöt ymmärtävät itse tilansa ja sitä koskevan tutkimustiedon. Näinpä onkin ymmärrettävää, että monille henkilöille Asperger-diagnoosi on helpotus ja toisille taas aihe psyykkiseen kriisiin (Tani ym. 2004, 693).

Omaa tilaa koskeva tieteellinen tieto voi johtaa joko entistä vahvempaan vetäytymiseen sosiaalisista tilanteista, pyrkimykseen lievittää oireita, tai kenties vain oman tilan ymmärtämiseen ja sen hyväksymiseen luokittelun avulla.

Nämä reaktiot vaikuttavat merkittävästi siihen, millaiseksi kyseisen henkilön käyttäytyminen muokkautuu. On siis kyse takaisinkytkennästä, joka ensisijaisesti tapahtuu henkilön oman tietoisen toiminnan kautta.

Lähteet

• Hacking I.(2009). Mitä sosiaalinen konstruk- tionismi on? Tampere: Vastapaino. Alkuteos The Social Construction of What. Cambridge: Harvard University Press, 1999. 
• Kuorikoski J. ja  Pöyhönen S. (2009) Ihmistieteelliset luokitukset ja sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit T&E 4/09 Ihmistieteellisistä luokituksista 
• Tani P. & Nieminen-von Wendt T. & Lindberg N. & von Wendt L. (2004). ”Aspergerin oireyhtymä aikuisiässä.” Duodecim 120, 693–698.

Autismin sosiaalinen takaisinkytkentä

Eri autismikirjon muotojen välinen erottelu on kiistanalainen*. 

Autismikirjon häiriöillä on runsaasti yhteisiä piirteitä. Häiriöt tyypillisesti alkavat jo varhaislapsuudessa ja niiden peruspiirteet säilyvät läpi elämän. Karkeasti ottaen myös häiriöiden diagnostiset kriteerit ovat hyvin samankaltaisia.

Autismikirjon häiriöistä kärsivillä on tyypillisesti poikkeavuuksia sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa. Tunteiden jakaminen ja ilmeiden tulkinta ovat usein riippumatta siitä, millaiseen psykiatri seen luokitteluun autismikirjon häiriöiden suhteen lopulta päädytään, ja siitä, löytyykö häiriöiden taustalta mahdollisesti yksi jaettu geneettinen tai neurologinen perusta, muodostavat autismiluokitukset ja -ilmiöt mielenkiintoisen tapauksen luokitusten takaisinkytkentämekanismien kannalta.

Eriasteisten autismikirjoon kuuluvien tapausten taustalla vaikuttaa mitä ilmeisimmin erilaisia takaisinkytkennän ja silmukoinnin muotoja. Vakavan autismin tapauksissa, joissa lapsi kärsii suurista sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation ongelmista, takaisinkytkentä autismia koskevan tieteellisen tiedon ja henkilön käyttäytymisen välillä voi kulkea ainoastaan henkilön läheisten ja muun muassa hoitohenkilökunnan käytäntöjen kautta.

*) Autismiksi kutsutaan laaja-alaisten kehityshäiriöiden joukkoa, jotka ilmenevät erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation kykyjen poikkeavuutena. Aiemmin yhtenä häiriönä pidetty autismi on nykyisissä psykiatristen sairauksien luokittelujärjestelmissä (ICD-10 ja DSM-IV) jaettu useisiin erillisiin niin sanotun autismikirjon häiriöihin.

Varsinaisen lapsuusiän autismin lisäksi Suomessa käytössä olevassa ICD-10-luokittelussa autismikirjoon kuuluvat muun muassa epätyypillinen autismi, Rettin oireyhtymä ja Aspergerin oireyhtymä. Tämän jaottelun lisäksi erotetaan tyypillisesti toisistaan autismin vakavammat muodot, joiden yhteydessä usein esiintyy muun muassa älyllistä kehitysvammaisuutta ja niin sanotut korkean toimintakyvyn autistit.

Lähteet:

• Hacking I.(2009). Mitä sosiaalinen konstruk- tionismi on? Tampere: Vastapaino. Alkuteos The Social Construction of What. Cambridge: Harvard University Press, 1999. 
• Kuorikoski J. ja  Pöyhönen S. (2009) Ihmistieteelliset luokitukset ja sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit T&E 4/09 Ihmistieteellisistä luokituksista 
• Tani P. & Nieminen-von Wendt T. & Lindberg N. & von Wendt L. (2004). ”Aspergerin oireyhtymä aikuisiässä.” Duodecim 120, 693–698.

Autimikirjo sosiaalisesti konstruoituna ilmiönä

Takaisinkytkentämekanismien erottelu on tärkeää, kun tarkastellaan kysymystä siitä, missä mielessä autismia voidaan pitää sosiaalisesti konstruoituna ilmiönä. 

Ensi katsomalta autismin konstruoituneisuuden puolesta tuntuu puhuvan se, ettei autismia ilmiönä tunnettu ennen 1940-luvun varhaisia diagnooseja. Näiden diagnoosien myötä aiemmin kenties jälkeenjääneinä tai vähälahjaisina pidettyä ihmisryhmää alettiin kuvailla uuden ilmiön termein; tieteellisen tutkimuksen myötä syntyi ihmisluokitus ’autisti’.

Itsediagnoosin silmukkaefekti tekee autismista sosiaalisesti konstruoidun ilmiö. Autismin ja Aspergerin oireyhtymän oireet ovat osittain kytköksissä ilmiötä koskevaan tieteelliseen tutkimukseen ja ympäröiviin yhteiskunnallisiin arvoihin. Sosiaalista konstruktiota koskeviin väitteisiin tulee kuitenkin aina suhtautua varauksella: kuten Hacking on huomauttanut, konstruktionistit eivät pääsääntöisesti jaa kovinkaan paljon sisällöllisiä uskomuksia konstruktioväitteidensä kohteista.

Konstruktiopuhetta yhdistää pikemminkin pyrkimys nostaa esille yhteiskunnallisesti relevantteja riippuvuussuhteita ”konstruoidun” ilmiön ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin välillä (Hacking 2009). Konstruktioväitteet kuulostavat usein jonkinlaiselta idealismilta – ikään kuin sosiaalinen todellisuus syntyisi maagisesti ihmisten mietteistä, ja näin sosiaalista todellisuutta voitaisiin muuttaa pelkästään muuttamalla ihmisten ajatuksia.

Lähteet

• Hacking I.(2009). Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? Tampere: Vastapaino. Alkuteos The Social Construction of What. Cambridge: Harvard University Press, 1999.
• Kuorikoski J. ja Pöyhönen S. (2009) Ihmistieteelliset luokitukset ja sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit T&E 4/09 Ihmistieteellisistä luokituksista

*) Autismiksi kutsutaan laaja-alaisten kehityshäiriöiden joukkoa, jotka ilmenevät erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation kykyjen poikkeavuutena. Aiemmin yhtenä häiriönä pidetty autismi on nykyisissä psykiatristen sairauksien luokittelujärjestelmissä (ICD-10 ja DSM-IV) jaettu useisiin erillisiin niin sanotun autismikirjon häiriöihin.

Varsinaisen lapsuusiän autismin lisäksi Suomessa käytössä olevassa ICD-10-luokittelussa autismikirjoon kuuluvat muun muassa epätyypillinen autismi, Rettin oireyhtymä ja Aspergerin oireyhtymä. Tämän jaottelun lisäksi erotetaan tyypillisesti toisistaan autismin vakavammat muodot, joiden yhteydessä usein esiintyy muun muassa älyllistä kehitysvammaisuutta ja niin sanotut korkean toimintakyvyn autistit.

Muoti-ilmiöstä itsediagnoosiin

Viime vuosikymmenien aikana Aspergerin oireyhtymä on noussut yleiseen tietoisuuteen ja siitä on tullut jopa jonkinlainen muoti-ilmiö. 

Tämän seurauksena on syntynyt suuri määrä itseen tai läheisiin kohdistuvia keittiöpsykologisia Asperger-diagnooseja. Nämä arkidiagnoosit ovat epäilemättä vaikuttaneet lukemattomien ”normaalilla tavalla” epäsosiaalisten ja -empaattisten henkilöiden itseymmärrykseen ja identiteettiin.

Näin alun perin selkeästi kehitykselliseen poikkeamaan ankkuroitu neen luokituksen takaisinkytkentämekanismi ikään kuin vuotaa ympäröivään populaatioon. Aspergerin syndrooman ja muiden autismikirjoon kuuluvien oireyhtymien neuobiologisen pohjan keskinäisestä suhteesta vallitsee erimielisyys.

On esitetty, että kyseessä on saman fysiologisen ongelman eriasteisista ilmentymistä, kun taas toiset uskovat, että jo fysiologisella tasolla kyseessä on jollain merkittävällä tavalla erilaisista patologioista. Tarkasteltaessa kyseisten luokitusten sosiaalisia takaisinkytkentämekanismeja huomataan kuitenkin, että merkittävä fysiologinen eroavuus ei ole välttämätöntä sille, että kyse olisi ratkaisevasti erilaisista ilmiöistä.

Erilaiset sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit tuottavat ja vahvistavat esimerkiksi Asperger-potilaiden ja autistien oireiden eroavuuksia. Mikä tärkeintä, näiden takaiskytkentämekanismien ominaisuuksien tunteminen on välttämätöntä suunniteltaessa tehokkaita hoitokeinoja, tai arvioitaessa sitä, onko ”hoito” ylipäätään tarpeellista.

*) Autismiksi kutsutaan laaja-alaisten kehityshäiriöiden joukkoa, jotka ilmenevät erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation kykyjen poikkeavuutena. Aiemmin yhtenä häiriönä pidetty autismi on nykyisissä psykiatristen sairauksien luokittelujärjestelmissä (ICD-10 ja DSM-IV) jaettu useisiin erillisiin niin sanotun autismikirjon häiriöihin.

Varsinaisen lapsuusiän autismin lisäksi Suomessa käytössä olevassa ICD-10-luokittelussa autismikirjoon kuuluvat muun muassa epätyypillinen autismi, Rettin oireyhtymä ja Aspergerin oireyhtymä. Tämän jaottelun lisäksi erotetaan tyypillisesti toisistaan autismin vakavammat muodot, joiden yhteydessä usein esiintyy muun muassa älyllistä kehitysvammaisuutta ja niin sanotut korkean toimintakyvyn autistit.

Lähteet:

• Hacking I.(2009). Mitä sosiaalinen konstruk- tionismi on? Tampere: Vastapaino. Alkuteos The Social Construction of What. Cambridge: Harvard University Press, 1999. 
• Kuorikoski J. ja  Pöyhönen S. (2009) Ihmistieteelliset luokitukset ja sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit T&E 4/09 Ihmistieteellisistä luokituksista 
• Tani P. & Nieminen-von Wendt T. & Lindberg N. & von Wendt L. (2004). ”Aspergerin oireyhtymä aikuisiässä.” Duodecim 120, 693–698.