Funktionaaliset käyttäytymismallit sosiaalisten taitojen oppimisessa

Autismikirjon lapset eivät opi sosiaalisesti hyväksyttyjä käyttäytymismalleja ilman ohjausta. Tarvitaan funktionaalista käyttäytymisanalyysia sosiaalisten taitojen oppimisessa.

Useimmat lapset oppivat  itsestään, millainen käytös sopii eri tilanteissa. Autistiset lapset eivät kuitenkaan opi sosiaalisia sääntöjä automaattisesti. Lapsi saattaa vaikka pyllistellä toisille, eikä ymmärrä että se saattaa nostaa muiden lasten ja pilkkaa, joka johtaa leikin muuttumisen tappeluksi. 

Harjoittelemalla eri tilanteissa sopivia käyttäytymismalleja auttaa sosiaalisesti hyväksyttävien käyttäytymismallien omaksumiseksi.  Kun uusi käyttäytymismalli opitaan, sen pitäisi tuottaa mielihyvää. Positiivinen vahvistaminen auttaa tässä.

Selvittämällä haastavan käytöksen tarkoitusta voimme kehittää käyttäytymisen hallintaa ja käyttäytymisen muuttamisstrategioita. Funktionaalinen käyttäytymisanalyysi pyrkii ymmärtämään lapsen käytöstä, selvittämällä syitä ja seurauksia. Tarkoituksena on ennustaa, ennakoida ja välttää toimintaa, joka aiheuttaa haastavia tilanteita. 

Usein on hyödyllistä miettiä, missä milloin haastavaa käytöstä ei ole. Lapsen käytöstä pitää tutkia aidossa ekologisessa toimintaympäristössä. Haastavia tilanteita liittyy usein päivän eri vaiheisiin kuten heräämiseen, aamupesuun, aamiaiseen, päiväkotiin tai kouluun lähtöön.  

Ongelmat voivat liittyä mm. ruokailutilanteisiin, ruokailutottumuksiin, kuntoiluun, liikuntaan, äänitasoon, tilaan, vieraaseen ympäristöön, paikan vaihtoon ja suunnistamiseen sekä yllättäviin muutoksiin. Olennaista jaksamisen kannalta on selkeä ja hyvissä ajoin sovittu päivittäinen aikataulu ja unen saanti. 

Monet edellä mainituista tekijöistä jäävät helposti huomaamatta, vaikka ne saattavat vaikuttaa lapsen vointiin merkittävästi pitemmällä aikavälillä. Tarvitaan siis huolellista ja herkkää tiedonkeruuta, kun tehdään funktionaalista analyysia lapsen käyttäytymisestä. Mitään tietoa ei pidä hylätä, koska se saattaa olla merkityksellinen tekijä lapsen tilannetta analysoitaessa ja sopivien käytösmallien kehittämiseksi.

Samson, D. & McDonnel  A.A.(1990) Funktional analysis and challenging behaviours. Behavioural Psychotherapy, 18, 259-271.

Williams, D. 1(996). Autism: An Inside-Out Approach. Jessica Kingsley, London.

Positiivisten käyttäytymismallien vahvistaminen

Vahvistamalla ja palkitsemalla positiivisia käyttäytymismalleja, voidaan ehkäistä haastavan käyttäytymisen puhkeamista väkivaltaiseksi. 

Vahvistaminen voi olla miellyttävä kokemus, tai poispääsy vaikeasta tilanteesta. Vahvistaminen voi ottaa monia erilaisia muotoja, kuten syötävät, sosiaalinen tunnustus, hauskanpito, tai toimintaa, joka voi palkita itse itsensä, kuten mieluisa harrastus.

On tärkeä todeta, että rakentavien toimintatapojen vahvistaminen on yksilöllistä. Vahvistamisen pitää olla merkityksellistä. Tämä saattaa sisältää toimintaa, tai kohteita, joita ei pidetä tavallisesti palkitsevina. Autistiset lapset eivät välttämättä koe palkitsevina asioita, jotka toimivat muilla lapsilla, kuten ylistys tai kontakti.

Pitää muistaa, että autismikirjon lapsen arvorakenne vaihtelee yksilöllisesti. On hyvä kehittää myös vahvistavien tekijöiden hierarkiaa. Sama vahvistaja saattaa menettää merkityksensä ajan kuluessa ja muuttua negatiiviseksi. Palkitsemisesta ei saa myöskään tulla itsetarkoitusta, jolloin sillä ei enää ole kasvatuksellista merkitystä. Täytyy myös varoa, ettei lapsi ala palkitsemisen toivossa käytöksellään ohjaamaan ohjaajaansa, jolloin vahvistaminen muuttuu manipuloivaksi.

Vahvistaminen voi olla myös negatiivista. Se ei kuitenkaan merkitse rangaistusta. Negatiivinen vahvistaminen on sitä, että ei anneta tehdä jotain mieluista. Rangaistus taas on sitä, että pakotetaan tekemään jotakin epämiellyttävää.

Williams, D. 1(996). Autism: An Inside-Out Approach. Jessica Kingsley, London.

Omien ja lapsen tunteiden tunnistaminen

Autismikirjon ohjaajien koulutuksessa ei riitä pelkkä haastavan käytöksen hallinta, vaan tarvitaan myös työntekijöiden omien kasvatuskäsitteiden funktionaalista analyysia ja tunnistamista. 

Lapsen kanssa työtä tekevät tarvitsevat myös työnohjausta tehtävässään, jossa omien tunteiden hallinta on tärkeää. Tällöin on tärkeää analysoida haastavat tilanteet.

On tärkeää, että lapsen vihan tunne ei patoudu ja vaikeuta jatkossa suhdetta häneen. Haastavassa tilanteessa syntynyt lapsen viha pitäisi pystyä käsittelemään yhdessä lapsen kanssa. Aikuisen antama malli on tärkeää suhteessa lapseen. Tällöin ei pidä myöskään unohtaa anteeksipyyntöjä tilanteen lauettua.

Lapsen vanhemmat, hoitajat, ohjaajat ja opettajat vaikuttavat olennaisesti siihen, millainen on lapsen suhde ympäröivään maailmaan, kuinka lapsi luottaa lähimmäisiinsä ja toveriinsa. 

Pitää kysyä, miltä haastava tilanne tuntui. Tämä auttaa ilmaisemaan tuneita, joita tilanne herätti. Ihmisillä on vaikeuksia ilmaista omaa vihan tunnetta,  joka saattaa vaikuttaa myöhemmin oman käytöksensä arviointiin. 

Haastavan tilanteen analyysi ja kirjattavat asiat

1. Päiväys ja aika
2. Haastavan tilanteen kuvaus    
3. Haastavan tilanteen laukaisijat    
4. Eri osapuolten toiminta haastavassa tilanteessa    
5. Tapahtumien kulku ja tulokset   
6. Mikä aiheutti tilnteen?    
7. Miltä tilanne eri osapuolista tuntui?   

      

Clarke, D. J. (1999) Bioligical aspects of challenging behaviour. Teoksessa J. Porter (toim.) Challenging Behaviour and Learning Difficulties, Module 11. The University of Birmingham, Birmingham:

Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London      

Funktionaalinen malli haastavan käytöksen ehkäisyyn

Zarkowska ja Clements (1994) ovat kehittäneet funktionaalisen Olosuhteet-Laukaisija-Toiminta-Tulos-mallin haastavan käytöksen analyysiin ja ehkäisyyn. Tutkimalla käytöstä niissä olosuhteissa, kun se tapahtuu auttaa selvittämään sen syitä. Seuraavassa esitellään tämä malli.

Olosuhteet tarkoittaa pysyvää ympäristöä, jossa haastava tilanne tapahtuu esimerkiksi kotona, bussissa, tai koulussa, tai milloin tietyt ihmiset on läsnä. Muita tärkeitä tekijöitä on päivän aika ja toimintaan liittyvä taphtuma (esimerkiksi matkalla ajoneuvoa vaihtaessa). Pitää selvittää myös henkilön tarvetila, kuten väsymys tai nälkä. Olosuhteet kuvailee ympäristöjä, jotka ovat erityisen tärkeitä lapselle, kuten paikkoja, ihmisiä, ajankohtaa, tapahtumia ja tiloja. Olosuhteet ovat erityisen tärkeitä rutiinin, struktuurin ja ennakoitavuuden kannalta.

Laukaisija tarkoittaa tapahtumaa, tai tekijää, joka laukaisee haastavan käytöksen. Tämä voi toimia merkkinä käytöksen käynnistyessä ja lopettamisessa. Laukaisevat tekijät toimivat tässä tarkoituksessa, koska autistiset lapset ovat oppineet yhdistämään ne joko miellyttäviin, tai epämielyttäviin kokemuksiin. Laukaisevat tekijät vaikuttavat myös muuhunkin kuin haastavaan käytökseen. Laukaiseva tekijä, joka aiemmin tuotti mielihyvää, saattaa tisissa olosuhteissa tuottaa mielipahaa, ja laukaista haastavaa käytöstä.

Toiminta kuvaa tarkasti käyttäytymisen eri vaiheet. Jos käytöstä kuvaillaan vain sanalla agressiivinen, se ei vielä riitä tarkkaan nanlyysiin tilanteesta.

Tulos tarkoittaa toiminnan seuranneita tapahtumia. Se kertoo, mitä lopulta tapahtui ja mitä lapsi ja haastavan käytöksen kohde teki. Kuinka vanhemmat, opettajat  tai hoitohenkilökunta toimivat tilanteessa.

Olosuhteet-Laukaisija-Toiminta-Tulos-malli ei yksin riitä kuitenkaan haastavan tilanteen analyysiin selvittämiseen ja vastaavan tilanteen ehkäisyyn. Pitää myös selvittää, kuinka henkilön läheiset ja hoito henkilökunta tai opettajat näkevät tilanteen ja miltä heistä tuntuu siinä tilanteessa. Miten he suhtautuvat haastavassa tilanteessa olevaan lapseen.

Jos läsnä olevat näkevät haastavan tilanteen olosuhteiden seurauksena, he suhtautuvat lapseen myötämielisemmin, kuin jos lapsesta tehdään syntipukki. Se miten suhtaudumme toisiin, vaikuttaa myös siihen, kuinka heitä arvioimme ja kuinka tilanteet vaikuttavat omaan käytökseemme.

Williams, D. 1(996). Autism: An Inside-Out Approach. Jessica Kingsley, London.

Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London

Autismikirjon käyttäytymismallit ovat yksilöllisiä

Vaikka haastava käytös on tapa viestiä, ei se ole mikään universaali autismin kieli, vaan kullekin lapselle sama käytösmalli merkitsee erilaisia asioita. Onkin tärkeää rakentaa ekologinen kuva lapsen käytöksestä sen erilaisissa yhteyksissään. 

Monilla autismikirjon ihmisillä esiintyy rituaalista käytöstä. Sama rituaali voi toistua eri syistä. Käytöksen, kuten rituaalien selvittely vaatii henkilön toiminnan tarkkaa analyysia, sen sijaan että tehdään hätäisiä johtopäätöksiä, kuten ”rituaalit johtuvat ahdistuksesta”. 

Vaikka johtopäätös saattaa olla suuntaa antava, se ei pidä paikkaansa kuitenkaan kaikissa tapauksissa. Käytös voi muuttua ajan kuluessa. Ei pidä uskoa, että ”tälläisiä he on aina olleet”. 

Menneet tapahtumat ovat tärkeitä, mutta hyvä analyysi vaatii usein musitiinpanoja.  Perheen jäsenillä on tässä tärkeä rooli, sillä tärkeää on tietää mikä todella aiheuttaa haastavaa käytöstä, jotta syy voidaan selvittää ja ahdistuksen aiheuttaja saadaan eliminoitua.

Baron-Cohen, (1995) Mindblindness: an Essay on Autism and theory of Mind, MIT Press, London

Miten määritellä haastavaa käytöstä

Ei ole objektiivista mittaria, jolla haastavaa käyttäytymistä voisi määritellä. Haastavasta käytöksestä saattaa kehittyä tapa, joka on ominainen ja merkityksellinen henkilölle itselleen. Pitää muistaa, että sama tapa voi merkitä eri lapsille eri asiaa.

Haastava käytös voidaan määritellä kuvailemalla käytös niin tarkasti kuin mahdollista. Ei kuvailla sitä vain häiriönä, vaan selvitetään ketä tai mitä vastaan se kohdistuu, missä se tapahtuu ja kuinka se näkyy. 

Selvitetään kuinka usein ja missä olosuhteissa haastava käytös toistuu. Tämä antaa mahdollisuuden nähdä yhtäläisyydet ja erot eri tilanteissa. Se helpottaa myös näkemään ja millaisia vaikutuksia on ollut käytöksen muuttamistoimenpiteillä.

Tärkeää on tietää haastavan käytöksen kesto. Usein käytös toistuu, jolloin voidaan seurata, pidentyykö kohtaus, vai lyheneekö se. Samoin mikä on käytöksen intensiteetti, kuinka vaikea tilanne on ollut lapselle ja muille. Intensiteettiin vaikuttaa usein haastavan käytöksen toistuvuus ja kesto. Tärkeää on selvittää millainen ongelma se on lapselle ja muille.

Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London

Sosiaaliset paineet aiheuttaa stressiä

Haastava käytös yhdistetään myös sosiaaliseen ympäristöön. Väenpaljous voi tuntua ahdistavalta. Autistiset ihmiset vaativat enemmän tilaa ympärilleen, kuin muut. Myös elämän nivelvaiheet ja muutokset aiheuttavat huolta ja stressiä.

Kuumuus ja ilmaston muutokset vaikuttavat myös käytökseen. Jotkut tuskastuvat helposti kuumassa säässä. Myös äänet voivat aiheuttaa haastavaa käytöstä. Kotioloissa häiriöääniä syntyy, kun perhe on kotona, kuten ruoka-aikaan ja televisiota katsellessa. Nämä on aikoja, jolloin myös haastavaa käytöstä useimmin esiintyy. Muita ympäristötekijöitä on sosiaaliset verkostot, koulut ja laitokset, sekä lapsen harrastuksiin liittyvät ympäristöt .

Muuttuvat elämäntilanteet aiheuttavat tavanomaista enemmän ahdistusta autistiselle lapselle. Näitä ovat elämän nivelvaiheet kuten  päiväkodin vaihto kouluun ja siirtyminen toiselta kolmannelle luokalle, yläasteelle sekä lukioon tai ammattikouluun ja työelämään tai yliopistoon. 

Läheisten ystävyyssuhteiden solmiminen tuottaa vaikeuksia. Myös läheisten menetykset ovat autisteille tavallista raskaampia. Näiden tilanteiden aiheuttama ahdistus voi purkautua monenlaisena haastavana käytöksenä.

Clarke, D. J. (1999) Bioligical aspects of challenging behaviour. Teoksessa J. Porter (toim.) Challenging Behaviour and Learning Difficulties, Module 11. The University of Birmingham, Birmingham:

Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London

Donnellan & Leary (1995) Movment differences and Diversity in Autism / Mental Retardation. DRI Press, Madison WI

Jones G, (2002) Educational Provision for Children with Autism and Asperger Syndrome

McDonnell,A.A. & Sturmey, P. (1993) Managing violent and agressive behaviour: towards better practice. teoksessa Jones & C.B. Eayrs (toim.) Challenging Behaviour and Intellectual Disability: A  Psychological Perpective. Bild, Avon

Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham.

Samson, D. & McDonnel  A.A.(1990) Funktional analysis and challenging behaviours. Behavioural Psychotherapy, 18, 259-271.

Laitoksessa arjen vuorovaikutustaidot jää oppimatta

Koulun tai laitoksen auktoritaariset kasvatusmenetelmät voivat johtaa aiemmin kotonaan sosiaalisesti hyvin käyttäytyvän autistisen lapsen käytöksen täysin sosiaalisesti sopimattomille raiteille. Laitoskasvatuksesta puuttuu arjen sosiaalinen vuorovaikutus.

Kotioloissa lapsista kehittyy joustavia, vaikka kodistakin omine sääntöineen saattaa tulla pienoislaitos. Laitoksille on tyypillistä, aktiviteettien puute, henkilökunnan riittämättömyys, tarkat säännöt ja rankaisun omaiset keinot lasten käytöksen ohjaamiseksi. 

Laitosmaista hoitoa puolustellaan väittämillä, että autistit pitävät päiväjärjestyksestä ja eivät pidä siitä, että heidän rutiineja muutetaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Laitosmaisuus vaan antaa autisteille tietyn mallin toimia ja vaikuttaa siihen, kuinka he sopeutuvat muutoksiin. 

Laitos tehokkaasti laitostaa autistisen lapsen toimintamallin, josta tulee hänelle helposti ainoa oikea tapa toimia. Tämän vuoksi laitos ei ole paras paikka autistisen lapsen kasvattamiseksi ja sopeuttamiseksi arkipäivän joustoihin. 

Tavallisessa kodissa lapsen arki on joustava, ja myös autistinen lapsi oppii arjen joustavan toimintatavan. Tämän takia tulee pitää huoli, että lapsi ei laitostu laitoshoidossa, sillä tästä voi olla seurauksena, että hänen on vaikea sopeutua arjen kotiympäristöön.

Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London

Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham.

Rutiinit ja tunnekylmyys opitaan laitoksissa

Eräänä autismin määrittelyn pohjana on rutiininomainen käytös. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä, sillä usein rutiinit on omaksuttu laitoshoidossa, sillä monet autistiset lapset joutuvat jo pieninä laitoshoitoon.  Laitoshoitoon liittyy myös kyvyttömyys ilmaista tunteita. 

Laitoksen vaikutus näkyi Romanialaisten lastenkotien kasvateissa 1990-luvun alussa, jolloin luultiin, että lapset olivat autistisia. Mutta "autismi" parantui, kun lapset pääsivät kotihoitoon.

Kyvyttömyys ilmaista omia tarpeitaan ja turhautumista on selvästi syynä autistisen lapsen haastavaan käytökseen. Haastavasta käytöksestä saattaa tulla toimiva malli omien tarpeiden ilmaisuun ja sitä voi olla vaikea muuttaa hyväksyttyyn tapaan ilmaista tunteitaan. 

Suurin osa inhimillistä viestintää on sanatonta. Kuitenkin autistisen lapsen on vaikeaa ilmaista itseään elein ja ilmein. Tämä ei tarkoita, etteikö hän halua viestiä, vaan sitä, että häneltä puuttuu väline, jolla viestiä. Kielellinenkin ilmaisu tulkitaan helposti väärin, kun sitä ei pystytä elein vahvistamaan. 

Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London

Kinestiset hahmotusvaikeudet

Autististen lasten käytökseen ja  haastavan tilanteen hahmottamiseen voi vaikuttaa kehon hallintaan liittyvä liikkeen ohjauksen vaikeus. 

Autismikirjon ihmisen saattaa olla vaikeaa ilmaista itseään kehon kielellä. Seurauksena voi olla suuttumusta, kun toimintaympäristössä ei ymmärretä, kun lapsen tarpeet jää huomioimatta. 

Lapsilla voi olla vaikeuksia liikkeen aloittamisessa ja pysäyttämisessä, tiettyjen liikkeiden tuottamisessa, liikeradan muuttamisessa ja liikkeiden yhdistämisessä sekä jatkuvuudessa.

Kinestiset häiriöt näkyvät usein kehon asennon hallinnassa ja toiminnassa, puheen tuottamisessa, ajatusten koostamisessa, aistitoiminnoissa, tunneilmaisussa ja muistin toiminnassa. 

Donnellan & Leary (1995) Movment differences and Diversity in Autism / Mental Retardation. DRI Press, Madison WI

Holding kiinnipito ja funktionaalinen hoito

Menetelmiä kiinnipidon korvaamiseksi on olemassa. Eräs on funktionaalinen eli tarkoituksenmukainen hoito. Väkivaltaan väkivallalla vastaaminen antaa huonon mallin lapselle. Funktionaalisessa hoidossa perusperiaate on ehkäisy ja joustavuus. Ehkäistään konfliktit ajoissa varmistetaan, että hoito ei luo pakkotilanteita.

Suomessa lasten auktoritaarinen hoitofilosofia luo päivittäin pakkotilanteita, joita väitetään lasten tarvitsevan. Väitetään, että lasten oireilun syy on mm. lepsut vanhemmat.

Mitä sanotte osastosta jossa lapsille oli muiden pakkojen lisäksi mm. margariinipakko - margariinia oli pakko panna leivälle. Tämä aiheutti monien lasten kohdalla kiinnipitoa. Illanistujaisissa oli limupakko. Kun unihäiriöinen lapsi vastusti kokiksen juontia illalla - surauksena oli kiinnipitoa.

Kiinnipidon "holding" seurauksena laitoksissa on lasten vahingoittuminen yleistä. On raportoitu jopa lapsen kuolema! Lapsi ei tarvitse holdingia, jos ei silloin kun hoito ei aiheuteta pakkotilanteita. Lapsikin voi oppia neuvottelemaan ja saa oikean mallin hoitaa ongelmat.

Holding-otteeseen kuuluva silmiin katsominen voi tuntua pahalta autistisesta lapsesta. Silmiin katse pitelytilanteessa on muutoinkin agressiivinen ele. Liian moni diagnosoidaan psyykkisesti häiriintyneeksi. Monet psykiatrit eivät edes tunnusta autismia saakka sitten aspergeria oireyhtymäksi vaan hoitavat sitä psykoosilääkkein ja terapioin, jotka vain pahentavat lapsen tilannetta.

Keinotekoiset rajat hämmentävät lasta

Suomessa on laitoksia ja erityisoppilaitoksia, jotka mainostavat toimintaansa rajojen asettamisella lapsille. Ikävä kylla näissä laitoksissa arkipäivän rajojen asettaminen  ei riitä, vaan usein rajoja asetetaan keinotekoisin perustein, jolloin ne menettävät tarkoituksensa ja hämmentävät lasta, kun rajojen asettamista ei pystytä perustelmaan.

Rajoja asetetaan keinotekoisesti lapsien kannalta moniin positiivisiin aktiviteetteihin. Rajoista ei voida joustaa selkeästi aistihäiriöistenkään lasten kohdalla. Vanhempien huoli johtaa vanhempien tapaamisoikeuden rajoittamiseen perusteena vanhemmuuden puuttuminen kodista.  Lasta ymmärtävät hoitajat siirretään pois osastolta.

Onko sitten vaihtoehtoja pakon käyttöön? Monissa maissa kiinnipito hoidollisista syistä on kielletty. Miten selvitä laitoksissa ilman voimankäyttöä? Englannissa on kehitetty seuraamuksettoman hoidon vaihtoehto. Miten se toimii? Eikö häiriökäyttäytymisestä pidä rangaista. Eikö lapset saa väärän signaalin joka johtaa siihen mistä Hellsten varoittaa häiriökäyttäytymisen palkitsemiseseen. Seuraamukseton hoito alkaa siitä, että luodaan ympäristö, jossa ei  tarvita pakkoa lapsen tarpeiden täyttämiseen.

Mitä tehdä, jos kaikesta huolimatta tulee tilanne, jossa hoidollisista tuntuu tarpeelliselta pakottaa niskuroiva lapsi mukaan toimintaan. Auktoratiivisessa hoidossa ei mennä mukaan lapsen oikkuihin, vaan pakotetaan lapsi mukaan toimintaan. Jos hän ei tule esimerkiksi mukaan diskoiltaan, otetaan kädestä ja vedetään. Jos hän rimpuilee, otetaan apuvoimia. Lopulta päädytään kiinnipitelyyn. Mukava diskoilta menee sitten kiinnipidon merkeissä. Tämä  kuvio saattaa toistua viikosta toiseen.

Huomaamme, että pakko ei tuottanut toivottua tulosta. Aiheutti vaan uuden ahdistuksen aiheen. Seuraamuksettomassa hoidossa ei hyväksytä ilman muuta, että lapsi ei halua osallistua diskoiltaan, vaan selvitetään mistä se johtuu. Saattaa olla, että lapsi on herkkä kirkkaillevälkkyville valoille tai koville äänille. Tällöin täytyy joko luopua diskoilloista hänen kohdallaan, tai muuttaa diskoillan valaistusta ja äänen kovuutta. Jos ei mitään selkeää syytä huomata, muistetaan kutsua lapsi kärsivällisesti mukaan, mutta hyväksytään lapsen valinta. Voidaan myös järjestää vaihtoehtoista ohjelmaa hänelle. Seuraamuksettomassa hoidossa ei siis synny kiinnipitotilannetta. Seuraamukseton hoito on siis joustavaa ja väkivallatonta ja opettaa lapsellekin väkivallattoman tavan hoitaa ongelmat.

Jos kaikesta huolimatta tarvitaan joskus pakkoa valmistaudutaan siihen huolella. Kiinnipitoa tarvitaan periaatteessa vain silloin kun lapsen tai läheisen henki on uhattuna. Nämä tilanteet seuraamuksettomassa hoidossa ovat erittäin harvinaisia, sillä pakkotilanteet ovat pakottomassa ympäristössä äärimmäisen harvinaisia. Auktoritaarisen hoidon kannattajat kutsuvat tätä näkemystä utopiaksi, mutta todellakin käytännön esimerkkejä löytyy mm. Englannista ja Norjasta.

Kirjallisuutta
Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London
Baron-Cohen, (1995) Mindblindness: an Essay on Autism and theory of Mind, MIT Press, london
Clarke, D. J. (1995) Physical treatments.Teoksessa S.G. Read (Toim.) Clinical Learning Disability Psychiatry, Saunders, London
Clarke, D. J. (1999) Bioligical aspects of challenging behaviour. Teoksessa J. Porter (toim.) Challenging Behaviour and Learning Difficulties, Module 11. The University of Birmingham, Birmingham:
Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London
Helsten Tommy (2001) Vanhemmuus vastuullista vallankäyttöä. Gummerus Jyväskylä
Jones G, (2002) Educational Provision for Children with Autism and Asperger Syndrome
McDonnell,A.A. & Sturmey, P. (1993) Managing violent and agressive behaviour: towards better practice. teoksessa Jones & C.B. Eayrs (toim.) Challenging Behaviour and Intellectual Disability: A  Psychological Perpective. Bild, Avon
Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham.
Samson, D. & McDonnel  A.A.(1990) Funktional analysis and challenging behaviours. Behavioural Psychotherapy, 18, 259-271.
Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London

Rakkauden käytössä oleva viha

Helstenin auktoritaarinen kasvatusmenetelmä, johon kuuluu kiinnipitely, silmiin katselu, luja puhe (huutaminen) ja lyöminen on erityisen ongelmallinen aistihäiriöisen lapsen kohdalla. 

Helstenin toimenpiteet; kiinnipitely, silmiin katselu ja luja puhe (huutaminen) käyvät lapsen aisteihin sietämättömällä tavalla. Tuntohäiriöinen inhoaa pitelyä, autistinen lapsi välttää viimeiseen asti katsekontaktia, äänille yliherkkä menee sekaisin pelkistä kovista äänistä. Jos lujan puheen on tarkoitus ohjata lasta – viesti menee täysin ohi. On muistettava, että 80% viestinnästä tapahtuu ilman puhetta. Autistisilla lapsilla nimenomaan on vaikeuksia ymmärtää niin kasvojen ilmeitä kuin eleitä.

Tommy Helstenille ei kuitenkaan riitä mainitut laitoksissakin tutut kasvatusmenetelmät, mutta hän oikeuttaa syntymäpäivänä kermakakkuun kätensä tunkeneen lapsen lyömisen. Hänen mukaansa ongelmallismpaa on, että antaa periksi lapselle ja näin tulee palkinneeksi hänen itsepäisyyttään. Lapsen täytyy ymmärtää, että rajat pysyvät ja niistä ei lipsuta. Hellstenin mukaan väkivalta ei ole ongelma, kun käyttäjän motiivit ovat eettisesti kestävät. Tässä suhteessa hän on samoilla linjoilla George W, Bushin kanssa. Näinhän Irakin sota on meille myyty.

Ristiriita syntyy kun Helsten toteaa: ”Kestävät motiivit eivät myöskään johda sellaiseen väkivaltaan, joka satuttaisi tai vahingoittaisi. Lujasti kiinnipitäminen, läimäyttäminen ja muu vastaava riittää. Jos lasta halutaan vahigoittaa, on jo kyse vihansa purkamisesta lapseen. Rakkauden käytössä oleva viha tietää aina rajansa ja se on aina tervettä. Se pyrkii lapsen hyvään eikä hänen vahigoittamiseensa”. Kaikki tämä tuntuu kauniilta, mutta käytännössä on vain sanahelinää. Monet käytännön tilanteet osoittavat nimen omaan päinvastaista – rakkauden käytössä viha tuottaa jopa murhia.

Kun mennään väkivaltaiseen taltuttamiseen se tarkoittaa väkivaltaa. Hellsten unohtaa muualla teoksessaan mainitsevat tunteet. Vihassa rauhallisenkin ihmisen on vaikeaa hallita tunteensa. Usein viha purkautuu tavalla, joka vammauttaa lasta niin henkisesti kuin fyysisesti. Hellstenin sanoin voi tietenkin  jälkeenpäin perustella toimiaan – se oli vain rakkauden käyttöä, josta lapsi on hyötynyt.

Kirjallisuutta
Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London
Baron-Cohen, (1995) Mindblindness: an Essay on Autism and theory of Mind, MIT Press, london
Clarke, D. J. (1995) Physical treatments.Teoksessa S.G. Read (Toim.) Clinical Learning Disability Psychiatry, Saunders, London
Clarke, D. J. (1999) Bioligical aspects of challenging behaviour. Teoksessa J. Porter (toim.) Challenging Behaviour and Learning Difficulties, Module 11. The University of Birmingham, Birmingham:
Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London
Helsten Tommy (2001) Vanhemmuus vastuullista vallankäyttöä. Gummerus Jyväskylä
Jones G, (2002) Educational Provision for Children with Autism and Asperger Syndrome
McDonnell,A.A. & Sturmey, P. (1993) Managing violent and agressive behaviour: towards better practice. teoksessa Jones & C.B. Eayrs (toim.) Challenging Behaviour and Intellectual Disability: A  Psychological Perpective. Bild, Avon
Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham.
Samson, D. & McDonnel  A.A.(1990) Funktional analysis and challenging behaviours. Behavioural Psychotherapy, 18, 259-271.
Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa

Laitoshoidossa autistiset lapset voivat joutua pakkotilanteisiin, jotka aiheuttavat ahdistusta. Auttaako pakko lasta? Auktoratiivinen kasvatus esitetään monesti ainoana vaihtoehtona.  Auktoritaarisesta hoitokäsitteestä antaa hyvän kuvan Tommy Hellsten kirjassaan “Vanhemmuus vastuullista vallankäyttöä”. 

Auktoritaariseen hoitoon kuuluu selkeät rajat, joista ei jousteta. Seuraavassa tarkastelen Tommy Hellstenin kirjan valossa auktoratiivista hoitoa ja kysyn sopiiko auktoratiivinen kasvatus autistisille lapsille ja löytyykö vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja todellakin on.  Yksi näistä on länsimaissa yleinen seuraamukseton hoito.

Tommy Hellsten (2001) kysyy voiko lasta kurittaa. Hän perustelee kantansa vanhalla viisaudella Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. ”Onko tilanteita, joissa on tarpeen ja luvallista puuttua lapsen fyysiseen koskemattomuuteen ja käyttää fyysistä voimaa? Ymmärtääkseni vanhemman olemuksessa, jos hän on itsessään selkeä ja aikuinen on niin paljon voimaa ja auktoriteettia, että lujan otteen ottaminen lapsesta, silmiin katsominen ja lujan puheen käyttäminen tavallisesti riittää”.

Helsten kuvaa selkeästi auktoritaarista kasvatusfilosofiaa, johon perustuu monen suomalaisen laitoksen toiminta. Lapsen silmin Hellstenin menetelmä tuottaa pelkoa. Se voi toimia rajatussa tilanteessa, mutta ei opeta lapselle oikeaa tapaa toimia ristiriitatilanteissa. Itseasiassa se antaa väärän mallin hoitaa ongelmia.

Kirjallisuutta
Argyle (1988) Social Interaction. Methuen, London
Baron-Cohen, (1995) Mindblindness: an Essay on Autism and theory of Mind, MIT Press, london
Clarke, D. J. (1995) Physical treatments.Teoksessa S.G. Read (Toim.) Clinical Learning Disability Psychiatry, Saunders, London
Clarke, D. J. (1999) Bioligical aspects of challenging behaviour. Teoksessa J. Porter (toim.) Challenging Behaviour and Learning Difficulties, Module 11. The University of Birmingham, Birmingham:
Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London
Helsten Tommy (2001) Vanhemmuus vastuullista vallankäyttöä. Gummerus Jyväskylä
Jones G, (2002) Educational Provision for Children with Autism and Asperger Syndrome
McDonnell,A.A. & Sturmey, P. (1993) Managing violent and agressive behaviour: towards better practice. teoksessa Jones & C.B. Eayrs (toim.) Challenging Behaviour and Intellectual Disability: A  Psychological Perpective. Bild, Avon
Morgan H. (toim.) (2000) Understanding and Working with the Continuum of Need, Unit 6: Challenging Behaviour, The University of Birmingham, Birmingham.
Samson, D. & McDonnel  A.A.(1990) Funktional analysis and challenging behaviours. Behavioural Psychotherapy, 18, 259-271.
Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London

Autismi ja haastava käytös

Autismikirjon häiriössä ominaista on tavanomaisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän ongelmat, sekä  käytöksen ja ajattelun joustamattomuus. 

Haastava käytös sinänsä ei ole autismin aiheuttama ongelma, vaan vuorovaikutusongelma, johon vaikuttaa monet eri tekijät. Usein sen aiheuttajana on väärinkäsitykset ja molemminpuoleiset pelot tai sitten muut biologiset tekijät kuten epilepsia.

Autistisilla ihmisillä epilepsiaa esiintyy noin 25%-35%. Epilepsialle tyypillinen haastava käytös on tavallista myös autismikirjon oireyhtymässä.  Epilepsiakohtauksia saatetaan väärin ymmärtää haastavana käytöksenä (Clarke 1999). 

Autismikirjon ihmisten itsetuhoiseen käytökseen saattaa liittyä aivojen dopamiinitason alhaisuus. Myös opioidien korkea pitoisuuskeskushermostossa on tulkittu liittyvän agressiiviseen käyttäytymiseen varsinkin puberteetti-iässä (Clarke 1995). Viimeisimmissä tutkimuksissa on havaittu, että myös suoliston bakteerit tuottaa näitä aineita. 

Autistiset lapset ovat yliherkkiä monenlaisille ärsykkeille. Usein tuntoaistin ja kuulon yliherkkyys saattavat olla syynä siihen, että kosketus tai kovat äänet voivat häiritä lasta. Myös katsekontakti saattaa olla ärsyttävä ja aiheuttaa agresiivista käyttäytymistä. 

Toisaalta autismiin voi liittyä myös aistimuksen puutetta. Kipupiste saattaa sijaita eri paikassa, kuin kivun aiheuttaja. Lapsi voi vahingoittaa itseään tuntematta kipua esimerkiksi raapimalla tai hakkaamalla itseään vain hakeakseen tuntoa ja käsitystä omasta kehostaan (Williams 1996).

Clarke, D. J. (1995) Physical treatments.Teoksessa S.G. Read (Toim.) Clinical Learning 

Williams, D. 1(996). Autism: An Inside-Out Approach. Jessica Kingsley, London.

autismi, asperger, haastava käytös, lapsen kidutus laitoksissa, oireet, annostelu, suolisto-oireet, 

Milloin huolestua lapsen käyttäytymisestä?

Lapsen käytöksen määritteleminen vaatii lukuisten seikkojen huomioonottamista. Sietokyky erilaiselle käytökselle vaihtelee henkilöstä toiseen. Yhteiskunnallinen arvojärjestelmä vaikuttaa käytöksen hyväksyttävyyteen. Suhteen laatu ja asenne lasta kohtaan vaikuttaa sietokykyyn, toimintaan ja vasteeseen. 

Lapsen käyttäytymisestä tulisi huolestua

• Kun lapsen käytös ei ole sosiaalisten normien mukaan hyväksyttävää ottaen huomioon lapsen iän, kehityksen ja kulttuurillisen taustan.
• Kun se aiheuttaa huomattavaa vaaraa lapselle itselleen, sosiaalista syrjäytymistä ja koulunkäyntimahdollisuuksien menettämistä.
• Kun käytös merkittävästi vaarantaa muiden ihmisten elämää.

Lapsen haastavan käyttäytymisen määrittely on tilannekohtaista ja subjektiivista. Kuitenkin kaksi mainituista huolenaiheista tulisi täyttyä, ennen kuin puuttumista tilanteeseen voisi harkita. Onkin hyödyllistä erottaa haastava käytös huolta aiheuttavasta käytöksestä. 

Lapsen käytös on viesti joka täytyy ottaa vakavasti, kun se merkitsee vahigon aiheuttamista itselle tai muille oikeuttaen tilanteeseen puuttumisen. 

Clements, J.& Zarkowska, E. (2000) Behavioural Concerns ans Autistic Sprctrum Disorders Jessica Kingsley, London

Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London