Mikä tyyli sopii Asperger-lapsen opetukseen?

Kysymys 31.03.2005, 07:05:28:
Mikä tyyli sopii Asperger-lapsen opetukseen - Riittävästi tekemistä, ettei lapsi turhaannu vai mieluummin liian vähän tekemistä ettei lapsi stressaannu. Nyt lapsi valittaa, että kahden tunnin koulupäivät on liian lyhyitä ja hän haluaisi enemmän tekemistä. 

Opettajat ja hoitohenkilöstö ei halua lapsen toivomukseen suostua. Seurauksena on ollut lapsen turhautuminen ja ärtymys, sillä hän ei osaa itse keksiä itselleen muuta tekemistä osastohoidossa. Ei ole päässyt edes ulkoilemaan riittävästi pyynnöistään huolimatta.
- Pallo hukassa

Autismin asiantuntija vastaa 31.03.2005, 10:17:43::
Käsitykseni ja kokemukseni mukaan As-lapsi hyötyy siitä, että on selkeä suunnitelma, mitä hänen päivänsä sisältää ja mitä hänen tulee tehdä. Ohjelmassa tulee olla riittävästi mielekästä tekemistä ja sosiaalisuuden harjoittelua, mutta tietysti myös levähdyshetkiä.

Suunnitelma voi olla lukujärjestys tai päivästruktuuri tai lapsen omaan kalenteriin tehty, tärkeää että se on visuaalisessa muodossa, siis kuvina tai kirjoitettuna eli sellainen että lapsi itse ymmärtää sen ja hänen itsensä kanssa yhdessä tehty.

As-lapselle tämä on tärkeä tuki, koska hänen oireyhtymäänsä liittyy oman toiminnan ohjaamisen vaikeus sekä sosiaalisia pulmia, joiden vuoksi As-lapsi usein alkaa käyttäytyä hankalasti ja omaehtoisesti. Siksi hän tarvitsee selkeiden struktuurien tuomaa turvaa kehitykselleen.

Kaksi tuntia koulua on liian vähän kenelle hyvänsä kouluikäiselle - puhumattakaan As-lapsesta, jolla saattaa olla älyllistä kapasiteettia. Sen saaminen hyvään käyttöön ja viemään lapsen kehitystä eteenpäin tarvitaan tiivis ohjaus.

Kaupunki ei ole hyvä elinympäristö lapselle

Olisivat ottaneet pojan sisään, mutta emme antaneet, koska tiesimme hänet herkäksi pojaksi, ja tunsimme, ettei hän kestäisi olla erossa perheestään. Poikammekin olisi otettu sisään ohi jonojen. Vasta tämän jälkeen keksittiin diagnoosi "Aspergerin syndroomma". Joku oli alkanut Suomessakin tutkia tätä oireyhtymää.

Lapset ovat erilaisia ja perheemme ja lapsemme ovat erilaisia. Jotain yhteistä voi olla lastemme kohtaloista. Tai sitten ei. Muistan vain aikaa kun serkku ei viihtynyt koulussa (2. luokalla) ja opettajan seurassa. Jouduimme käymään koulupsykologin juttusilla ja sittemmin sairaalan avo-osastolla pitkät ajat.

Kaupunki ei ollut hyvä elinympäristö lapselle. Hänhän olisi halunnutnvaikka mummolaan mieluummin kuin jäädä kaupunkiin, mutta maalaispitäjä oli hänelle tosi ihanteellinen paikka. Paikka, jonka tuntee todella omakseen. Siis yksi todellinen syy muuttaa pois kaupungista. Tuntuu siltä, että poikamme haluasi jopa jäädä tänne, vaikka hän on jo lukiossa. Hänelle täytyy todella tyrkyttää mahdollisia tietoja muista mahdollisita olinpaikoista maailmassa.

Aspergerin syndromaan liittyy sekin, että murrosiän pitäisi olla vaikea. Niin minä katsoin, että sehän meni ihan mukavasti... Mutta nyt se vasta tuntuu alkavan. Tai onhan se poika äitiään kiusannut jo pitkään, mutta nyt se kiusaa jo minuakin. Ja koko perhettä. Yrittää olla pomo. Tai kyllä hän tietää, että isä on pomo, mutta sitä harmittaa se, ettei isä jaksa läksyttää muita kaikista pikkuasioista niin kuin pitäisi.

Ilmoitettiin, ettei kouluun voi enää tulla

Jyrille järjestettiin paikka erityisluokassa, jossa oli vahvasti oppimisvaikeuksisia lapsia. Jyri karkaili luokasta ja juoksi koulun ympäri – rehtori perässä. 

Retkillä hän ei pysynyt ruodussa, vaan kulki pitkin ojanpohjia jalokiviä etsien. Opin pian olemaan varuillani kotona, koska harva se päivä opettaja soitti, että Jyri piti hakea pois koulusta kesken päivän. Sitten tuli se päivä, että ilmoitettiin, ettei kouluun enää voi tulla.

Jyri joutui yksityisopetukseen (4 tuntia/viikko) melkein koko alakoulun ajaksi. Lisäksi minä tietysti opetin häntä kotona. Koko tänä aikana otimme Jyrin mukaan joka paikkaan, missä kävimme: mökkilomat, Lapin lomat, ulkomaan- matkat. Näistä Jyri nautti.

Alakoulun lopulla kouluun tuli uusi opettaja, joka sai kontaktin Jyriin musiikin avulla. Opettaja pani hänet improvisoimaan pianolla. Jyri oli lopettanut kaiken pu- humisen aiemmin, mutta nyt hän puhkesi puhumaan. Opettaja otti Jyrin täysiaikaisesti luokkaansa 10 oppilaan ryhmään.

Yläkouluaika oli sitten Jyrille kulta-aikaa. Jyri kävi koulua säännöllisesti ja teki tunnollisesti tehtävät. Kielten kappaleet hän oppi ulkoa ja sanakokeet menivät hyvin. Matematiikassa mekaaniset laskut sujuivat. Jyristä tuli koulun urheilutähti yksilölajeissa. Hän voitti kaikki koulun urheilukilpailut. Urheilumenestys toi arvostusta oppilas- tovereiden silmissä. Hän pääsi koulun kuoroon.

Jyri alkoi käydä pikkuveljen kanssa lenkeillä. Pikkuveli harrasti kestävyysjuoksua urheiluseurassa, ja Jyri meni siihen mukaan. Jyri noudatti pilkuntarkasti harjoitus- ohjelmia. Nuorten sarjoissa tuli menestystä maasto- ja maantiejuoksuissa. Pokaaleja ja palkintoja kertyi. Tuli myös kosolti onnistumisen kokemuksia.

...jatkuu

Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.

Järjestys ulos kaapista

Makella oli kotona aina vaatteet epäjärjestyksessä, järjesteleminen oli hänelle vastenmielistä, eikä hän halunnut kuluttaa siihen aikaa yhtään enempää kuin oli pakko. 

Yleensä hän viikkasi vaatteet otettuaan ne narulta, seuraavaksi hän laittoi kaikki vaatteet yhteen pinoon lajittelematta niitä ja nosti pinot suoraan kaappiin. Vaatteiden löytäminen oli hankalaa, koska samalla hyllyllä saattoi olla alushousut, farkut jne.

Make myöhästeli monta kertaa tapaamisista, koska ei löytänyt paitoja tai muita vaatekappaleita sekaisista kaapeistaan. Mitä enemmän hän niitä penkoi, sen sekaisempia hyllyt seuraavalla kerralla olivat.

Hänen siskonsa auttoi Makea merkitsemään hyllyt eri vaatekappaleille, he ostivat myös pieniä hyllyille sopivia koreja, joihin esim. sukat ja alushousut oli helppo laittaa. Tämä helpotti Maken arkea kovasti, vaikkei hän edelleenkään nauttinut vaatteiden kaappiin järjestämisestä, oli eri vaatekappaleille nyt kuitenkin omat selkeät paikkansa, jonne ne pystyi enempää miettimättä laittamaan.

Tavaroita kannattaa järjestää kaappiin pienempiin yksiköihin. Kodin pienet tavarat laitetaan sopivan kokoisiin, läpinäkyviin muovilaatikoihin. Yhteen paristot, toiseen kynät, kumit, liimat jne. Laatikon päätyyn laitetaan lappu, jossa on sekä kirjoitettu että laitettu kuva sisällöstä. Laatikot säilytetään laput näkyvillä ja näin sisällön tietää ottamatta laatikkoa esille. Tavaroiden löytyminen helpottuu ja samalla säästyy aikaa ja hermoja!

 Vinkit: Autismi ja aspergeryhdistys

Aspergerista selviytyminen

Tohtori Kathrin Hippler tutki, miten Aspergerin diagnosoimat pojat olivat selviytyneet myöhemmin elämässään.

Aspergerin laatimat varhaisimmat potilasasiakirjat ovat tuhoutuneet sodassa, mutta Hipplerillä oli käytössään diagnoosit 1950-luvulta 1970-luvulle. Tutkimuksessaan hän paikansi 81 Aspergerin entistä potilasta. Kaikki eivät halunneet osallistua haastatteluun tai muuten sopineet aspergerin oireyhtymän määrittelyyn nykyisten kriteerien mukaan. Jäljelle jäi 34 miestä, jotka suostuivat perusteelliseen haastatteluun.

Ensimmäinen havainto oli, että haastateltavien elämä ei ollut sujunut ongelmitta. Verrattuna normaaliin kontrolliryhmään useammat olivat työttömiä ja elivät yksin.  Valtaosa oli kuitenkin tyytyväisiä elämäänsä, vaikkei ehkä yhtä iloisia kuin kontrolliryhmässä. Mutta silloin kun tutkitut olivat pystyneet toteuttamaan erityisiä mielenkiinnon kohteitaan, he tunsivat elämänsä varsin täysipainoiseksi. Tämän seikan oli Hans Aspergerkin kirjoituksissaan todennut.

Tutkittavilla oli keskimäärin tavallista korkeampi älykkyysosamäärä. Yli kolme neljäsosaa oli työelämässä. Verrokkiryhmää useampi oli itsenäisiä ammatinharjoittajia tai yrittäjiä. Monet toimivat tietokoneohjelmoijina tai elektroniika-alan tehtävissä. Mukana oli taiteilijoita kuten oopperalaulaja ja keraamikko. Aspergereille tyypillisesti heidän taiteeseensa liittyi toisto muodossa tai toisessa.

Yli puolet haastatelluista oli naimisissa, ja lähes kaikilla oli myös lapsia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että perhe-elämä olisi sujunut ongelmitta; vaan siinä oli monia vastoinkäymisiä. Heidän oli myös vaikea kuvata, mikä heissä oli alunperin kiinnostanut puolisoa.

Vaikka haastateltavat olivat Aspergerin entisiä potilaita, he eivät olleet aiemmin kuulleet Aspergerin oireyhtymästä. Itävallassa Aspergerin syndrooma on tullut julkisuuteen myöhemmin kuin muualla maailmassa.

Lähteet:
Adam Feinstein (2010) A History of Autism: Conversations with the Pioneers
Pittsburgh Post-Gazette, lokakuun 16, 2008 Researcher brings message of hope to autism conference