Ensi katsomalta autismin konstruoituneisuuden puolesta tuntuu puhuvan se, ettei autismia ilmiönä tunnettu ennen 1940-luvun varhaisia diagnooseja. Näiden diagnoosien myötä aiemmin kenties jälkeenjääneinä tai vähälahjaisina pidettyä ihmisryhmää alettiin kuvailla uuden ilmiön termein; tieteellisen tutkimuksen myötä syntyi ihmisluokitus ’autisti’.
Itsediagnoosin silmukkaefekti tekee autismista sosiaalisesti konstruoidun ilmiö. Autismin ja Aspergerin oireyhtymän oireet ovat osittain kytköksissä ilmiötä koskevaan tieteelliseen tutkimukseen ja ympäröiviin yhteiskunnallisiin arvoihin. Sosiaalista konstruktiota koskeviin väitteisiin tulee kuitenkin aina suhtautua varauksella: kuten Hacking on huomauttanut, konstruktionistit eivät pääsääntöisesti jaa kovinkaan paljon sisällöllisiä uskomuksia konstruktioväitteidensä kohteista.
Konstruktiopuhetta yhdistää pikemminkin pyrkimys nostaa esille yhteiskunnallisesti relevantteja riippuvuussuhteita ”konstruoidun” ilmiön ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin välillä (Hacking 2009). Konstruktioväitteet kuulostavat usein jonkinlaiselta idealismilta – ikään kuin sosiaalinen todellisuus syntyisi maagisesti ihmisten mietteistä, ja näin sosiaalista todellisuutta voitaisiin muuttaa pelkästään muuttamalla ihmisten ajatuksia.
Lähteet
- Hacking I.(2009). Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? Tampere: Vastapaino. Alkuteos The Social Construction of What. Cambridge: Harvard University Press, 1999.
- Kuorikoski J. ja Pöyhönen S. (2009) Ihmistieteelliset luokitukset ja sosiaaliset takaisinkytkentämekanismit T&E 4/09 Ihmistieteellisistä luokituksista
Varsinaisen lapsuusiän autismin lisäksi Suomessa käytössä olevassa ICD-10-luokittelussa autismikirjoon kuuluvat muun muassa epätyypillinen autismi, Rettin oireyhtymä ja Aspergerin oireyhtymä. Tämän jaottelun lisäksi erotetaan tyypillisesti toisistaan autismin vakavammat muodot, joiden yhteydessä usein esiintyy muun muassa älyllistä kehitysvammaisuutta ja niin sanotut korkean toimintakyvyn autistit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti