Perheen tuska lasten psykiatrian osastolla

Kiinnipitoa harvemmin tarvitaan kotioloissa. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja kokemuksesta tietävät, miten välttää tilanteita jotka johtavat haastavaan käytökseen. Sensijaan laitoksissa kiinnipidosta on tehty rutiinia. Tuntuu, että varsinkin monet nuoret hoitajat puhkuvat intoa saadakseen näyttää mahtiaan kuin korpit intissä. 

Vanhempia syytetään vanhemmuuden laiminlyönnistä, kun he kuulevat lapsiaan. Näin päästään tilanteeseen, jossa molemmat lopulta alistuvat. Laitoshoidon tilanteissa lasten ja vanhempien pinnaa kiristetään monin eri menetelmin. Lapsia kidutetaan henkisesti hyväksymään päinhimillinen pakkovalta ilman vaihtoehtoja "rajojen asettamisen" verukkeella.

Lopen uupunut vanhempi toteaakin lopuksi: "En jaksa enää taistella lapseni puolesta - lapsella menee paremmin kun hyväksyn hoidon".Tämä alistamisprosessi vie usen jopa puoli vuotta aivan kuin keskitysleireilläkin aikoinaan. Sitten kun lapsen ja aikuisen vastarinta on saatu murrettua - päästään itse asiaan; laitostamiseen jota kukaan ei jaksa kyseenalaistaa. Laitostaminen kestää vuodesta jopa puoleentoista vuoteen.

Viimeiset puoli vuotta menee sitten laitostamisen purkamiseen, joka harvoin onnistuu - lapsi sijoitetaan uuteen laitokseen! Lastenkodit, perhekodit ja nuorisokodit on jatkohoitopaikkoja. Vastarintaa tekevien vanhempien lapset sijoitetaan tuhannenkin kilometrin päähän - jopa Etelä-Suomesta Lappiin. Lastanne ette saa enää takaisin vaikka hän tulisi kotiin. Hänet on psykoosilääkkeillä huumattu ja opetettu vihaamaan vanhempiaan. "Miksi veitte minut siihen kiduttamoon?"

Ja onko pakkohoidosta tuloksia? Kun olosuhteet muuttuvat ja pakko häviää - myös pakonsanelema käyttäytymismalli purkautuu - niimpä tuloksena on laitoskierre, josta ei päästä eroon.
Haastava käytös ei laitoksissa parane. Vain kärsivällisyys ja lapsen tarpeiden huomioonottaminen puree.

Haastavan käytöksen syyt ova siinä, että ei ymmärretä, mikä lasta vaivaa. Usein alkuperäiset syyt ovat lapen sensomotorisessa järjestelmässä. Psyykkisenkin oireilun laukaisee ulkoiset tekijät sisäisten tekijöiden kautta. Tarkkailkaa lastanne. Häiritseekö häntä kiire, asunnon ahtaus, kirkkaat valot, kovat äänet, unen saannin vaikeudet, se kun hänen tarpeitaan ei ymmärretä...

Vanhemmat ovat lapsensa parhaat asiantuntijat - Hakekaa apua tarvittaessa, mutta luottakaa itseenne, sillä kiireisillä ammattiauttajilla on harvoin aikaa perehtyä asiakkaisiinsa varsinkin kaupungeissa. Älkää antako lastanne laitoksiin - Laitos ei ole lapsen paikka. Leikki on kaukana sellaisesta paikasta. Eräs ylihoitaja totesi, kun lapsi valitti kidutuksesta. "Ei täällä kuulukkaan olla kivaa - tämä on sairaala".