Autismikirjon häiriöiden lääkehoito usein haitallista

Psyykenlääkkeiden merkitys autismiin liittyvän haastavan käyttäytymisen hoidossa on ­nykytiedon perusteella suhteellisen vähäinen, ja osa lääkityksestä on todennäköisesti turhaa tai jopa haitallista.

Aiheettoman lääkityksen välttämiseksi on tärkeää selvittää ja hoitaa haastavaa käyttäytymistä ylläpitävät tekijät ennen lääkehoidon aloittamista. Vain muutaman lääke­aineen tiedetään vähentävän ärtyisyyttä, aggressiivisuutta ja itsensä vahingoittamista.

Autismin ydinoireista ainoastaan kaavamaisia toimintoja voidaan vähentää lääkityksellä, kun taas sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksiin ja kommunikoinnin puutteisiin ei lääkehoidosta ainakaan toistaiseksi ole saatavissa merkittävää apua.

Autistisen lapsen tai nuoren vaikea-asteisten käytösoireiden hallinnassa ensisijaista on arjen kokonaisvaltainen kuntoutusote sekä vastavuoroisen vuorovaikutuksen ja viestinnän
varmistaminen.

Koskentausta T., Sauna-aho O., Varkila-Saukkola L. Potilaan lääkärilehti 27.02.2013

Asperger – identiteettiä ilman hulluutta

Asperger merkitsee omaa identiteettiä ilman hulluutta ja on myös kulttuurinen kategoria, johon ihminen tiedostaa kuuluvansa. 

Käsitteet ovat ihmisen luomuksia tarkoituksena antaa asioille merkityksiä. En takerru mihinkään nimikkeeseen, vaan  Asperger merkitsee omaperäistä vuorovaikutusta ilma diagnoosiakin. On vapaaehtoista kuka mihinkin kategoriaan haluaa itsensä liittää.

Todellisena vaarana Asperger-identiteetille on stigmatisoidun skitsofrenia diagnoosin paluu. Herra Asperger löysi nuorista potilaistaan vahvuudet - muutakin kuin hulluuden ja näki että sopivissa olosuhteissa nämä nuoret tulevat toimeen ilman laitostakin. Hän jopa seurasi heidän elämäänsä ja on monen mielestä oman aikansa asperger-ihminen.

Asperger on on ollut vanhan koulukunnan kallonkutistajille kiistanalainen ja vihattu diagnoosi, koska se on ohjannut assit pois mielisairaaloista ja mm psykodynaamisesta psykoterapiasta. Itseasiassa DSM-5 ilman Aspergeria on sitä mitä nämä kallonkutistajat ovat aina toivoneet.

Nämä psykodynaamiset psykoterapeutit leimasivat myös lapset skitsofreenikoiksi. He sanovat miksi haluatte Aspergeria — Skitsofrenia on parempi diagnoosi ja siihen on olemassa jopa lääke ja terapia, kun Aspergeriin ei ole mitään lääkitystä.

Vaarana on, että Aspergerin katoaminen saattaa tulevaisuudessa merkitä skitsofrenia-diagnoosia niille, joille ei löydy autismin kirjon kriteereitä. Käsitteet ovat ihmisen luomuksia tarkoituksena antaa asioille merkityksiä. Asperger ei merkitse parempaa väkeä autismin kirjossa. Jokaisella pitäisi olla oikeus kuulua siihen lokeroon, mikä tuntuu parhaalta tai moneekin lokeroon. Käsitteiden tarkoitus on antaa asioille merkityksiä.

Voitaisiko vanha skitsofrenia diagnoosi arvioida uudelleen

Joillekin henkilöille, joille on aiemmin diagnosoitu epätyypillinen skitsofrenia, saattaa paremmin sopia Aspergerin oireyhtymän diagnoosi. He saattaisivat hyötyä alkuperäsen diagnoosin uudelleenarvioinnista.

On olemassa myös Asperger-ihmisä, joille kehittyy skitsofrenian kiistattomat oireet. Asperger kuitenkin huomautti, että vain yhdelle hänen potilaastaan kehittyi selvät skitsofrenian oireet.

Toistaiseksi ei ole vielä tunnistettu Aspergerin oireyhtymän ja skitsofrenian todellista yhteisesiintyvyyttä, mutta tällä hetkellä tutkimuskirjallisuudessa ei ole minkiinlaisia todisteita
siitä, että skitsofrenia olisi yhtään sen yleisempää Asperger-henkilöillä kuin muussa väestössäkään.

On olemassa perheitä, joissa on Asperger-lapsi ja jollakin sukulaisella on diagnosoitu skitsofrenia. Joskus ei kuitenkaan voida olla varmoja, oliko sukulaisella todella skitsofrenia vai sellaisia Aspergerin oireyhtymin piirteitä, jotka muistuttavat joitakin skitsofrenian oireita. Edelleenkin Asperger-henkilöt, jotka joutuvat sellaisen psykiatrin luo, joka ei tunne Aspergerin oireyhtymää, saattavat aivan hyvin saada epätyypillisen skitsofrenian diagnoosin.

 Jos Asperger-henkilön perheellä on sukulainen, jolle on diagnosoitu skitsofrenia, he voivat miettiä, kuvaisivatko Aspergerin oireyhtymän piirteet henkilöä paremmin ja pitäsikö jonkun Asperger-asiantuntijan arvioida alkuperäinen diagnoosi uudelleen.
Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Sisäinen puhe ja sisäinen ääni

Lapset yleensä tiedostavat sisäisen puheensa noin viisi vuotiaina, jolloin he lakkaavat puhumasta ääneen. 

Asperger-lapset eivät tiedosta sisäistä puhetta yhtä varhain ja ääneen puhuminen jatkuu usein nuoruusikään. Kysyttäessä he sanovat, ettei heillä ole sisäistä ääntä eivätkä he käy sisäistä keskustelua ajatellessaan.

Saattaa olla, että vasta nuoruusiässä Asperger-henkilö lopettaa yksinpuhelun ja huomaa ajattelevansa omassa päässään. Tällöin hän saattaa kertoa kuulevansa ääniä ja keskusteluita päässään, mitä voidaan pitiää merkkiniä skitsofreniasta. On tärkeä erottaa toisistaan sisäinen ääni, joka on ajattelun ja ongelmanratkaisun luonnollinen osa, ja skitsofreniaan liityvät kuuloharhat.

Psykoottisessa masennuksessa äänet puhuvat usein suoraan henkilölle, kun taas skitsofreniassa äänet puhuvat yleensä henkilöstä. Autismissa pään sisäiset äänet on yleensä aivan tavallista sisäistä puhetta.

Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Vaihtuuko puheenaihe ja kuuluuko ääniä?

Kun henkilö vaihtaa odottamatta puheenaihetta tai kuulee ääniä, ei sinänä ole skitsofreniaa.

Ongelmat kielen pragmaattisilla alueilla voivat  selittää henkilön taipumuksen vaihtaa yllättäen puheenaihetta, mikä voi olla toisen osapuolen mielestä hämmentävää ja voidaan tulkita todisteeksi skitsofreniaan liittyvistä ajatushäriöistä.

Jos Asperger-henkilö ei keksi mitään sanottavaa, hän saattaa alkaa puhua sellaisesta aiheesta, joka on hinelle tuttu ja josta hän puhuu mieluummin. Kielen pragmaattiseen ja semanttiseen hallintaan liittyy myös kirjaimellisen tulkinnan tekeminen.

Psykiatri saattaa kysyä "Kuuletko ääniä?'. "Kyllä" on oikea vastaus silloin kun kysymys tulkitaan kirjaimellisesti. Tämän vastauksen psykiatri tulkitsee kuitekin kysymykseen sisältyvän diagnostisen tarkoituksen mukaisesti skitsofreniaksi, vaikka konkreettisesti ajatteleva potilas luulee kysymyksessä olevan normaali kuulon tutkimus.

Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Uusi ratkaisu ääneen ajatteluun

Asperger-aikuiset ajattelevat ääneen ilmeisen tietämättöminä siitä miten hämmentävää tai ärsyftävää tämä voi olla muiden ihmisten mielestä.  Aääneen ajattelu on sallittu lapsille, mutta aikuisia yksin puhujia on pidetty hulluina.

Ääneen ajatteleminen voi liittyi ongelmanratkaisemiseen. Jotkut Asperger-nuoret ovat sanoneet, ettähe voivat ajatella paremmin puhumalla itsekseen, tai sitten henkilön on vaikea "erottaa mieltään ja suutaan toisistaan.

Kun kuuntelee puhetta, jolla ei tunnu olevan mitään yhteyttä senhetkisiin sosiaalisiin tilannetekijöhin, huomaa sisallon olevan toisinto päivän keskusteluista ja henkilön yritys ymmärtää eritasoisia merkityssisiltöjä, tai sitten henkilo harjoittelee, mitä hän voisi sanoa jossakin tulevassa tilanteessa.

Yksin ollessaan nuori saattaa puhua ääneen mielikuvitushenkilolle tai -ystäville, eikä välttämättä käy keskustelua kuulemiensa ääniharhojen kanssa, kuten psykiatrit asian helposti tulkitsevat.

Yksinpuheluun moderni viestintäteknologia on tuonut lisäarvona odottamattoman ratkaisun. Yksinpuhelua sallitaan ympäristössämme tänä päivänä paremmin kuin aikaisemmin, sillä on niin tavallista, että ihmiset puhuvat kännykköihinsä eikä toista osapuolta tarvitse olla näkyvissä.

Kirjallisuutta
Attwood T. (2012) Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto, Helsinki.
Gillberg C. (2000) Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Hakapaino Oy, Helsinki.

Lapsen kätketyt halut?

Hakiessamme lastamme kesäsulun vuoksi kotiin, oli hänen ohimonsa mustelmilla. Hoitajat eikä lääkäri maininneet siitä ennen kuin kysyimme asiasta.

Edellisenä iltana oli ollut omahoitajan hetki, jonka piti olla ”laatuaikaa” lapselle. Häneltä oli kysytty, haluaako pelata lautapeliä vai mennä pomppulaan pomppimaan. Lapsi oli valinnut lautapelin, mutta hoitaja ei uskonut, että lapsi sanoi, mitä halusi. Psykodynaamisen selitysmallin mukaan lapsi ei nyt noudattanut omaa mielihaluaan. Lapsihan tykkäsi hoitajan mielestä pomppimisesta enemmän kuin lautapelistä.

Eli lapsen mielihalu oli pomppiminen, vaikka sanoikin, että haluaa pelata lautapeliä. Niimpä hoitaja määräsi, että nyt mennään pomppimaan. Tästä psykologisoinnista kiivasuneena lapsi meni vessaan rauhoittumaan. Sieltä hänet kuitnkin raahattiin ulos, kun ei vapaaehtoisesti tullut. Raivokas lapsi lopulta tainnutettiin kolmen hoitajan voimin. Siinä oli ohimotkin painuneet karkeaan juttimattoon. Mustelmia sitten lomalla kotona, mummolassa ja sukulaississa kummasteltiin.

Lähde: Minun tarinani

Miksi haluatte aspergeria

Psykodynaamista ruuvinvääntöä

Tänä päivänä psykodynaamista psykoanalyysin tarvetta prustellaan modernin geenitekniikan osoittamaa skitsofrenian perinnöllisyyttä ja hoidon vaikuttavuutta perustellaan aivokuvin - eli erittäin moderni lähestymistapa*.

Todistetusti näistä ”hoidoista” ei ole kuitenkaan  hyötyä asperger-ihmisille. Edelleen saa lukea ihmisistä, jotka on joutuneet väärään hoitoputkeen kuten lapseni, eikä päässyt siitä ulos. Perhettämme uhattiin lapsen huostaanotolla ellemme suostuisi virheelliseen hoitoon. Uhattiin lähettää poliisi peräämme, kun pakenimme maaseudulle sen jälkeen kun lapsi pääsi sairaalan kesäsulun johdosta kotiin pää oli täynnä mustelmia kiinnipitotilanteen jälkeen.

Kun lapsi saatiin lopulta kotiin oli näissä ”hoidoissa ja tutkimuksissa” lapsen iästä kulunut 2,5 vuotta. Sairaalakoulussa kielettiin kaikki lapselle mieluisat kiinnostuksen aiheet, kuten soitto ja musiikin kuunteluakin, joka rauhoitti lasta rajoitettiin. Kieliäkään ei saanut opetella.

Lapsi, joka oli tuomittu skitsofreniseksi idiootiksi on juuri kirjoittanut neljä ainetta. Äidinkielen hän suorittaa syksyllä valmistuen näin ylioppilaaksi. Minusta tämä on jo ihme, että on pystynyt ottamaan kiinni ikäluokkansa vain yhdellä lisävuodella.

Tässä on tausta, jonka vuoksi haluaisin toimia niin, että nämä irvokkaat käytännöt loppuisi ja erilaiset ihmiset nähtäisiin yhteiskunnan rikkautena ja voimavarana eikä tautina, joka pitää syrjinnällä ja kidutuksella hoitaa näkymättömiin tai piilottaa.

http://blogs.plos.org/mindthebrain/2014/02/04/psychoanalysts-claim-long-term-psychoanalytic-psychotherapy-effective-shorter-therapies/

Rakentava vuorovaikutus

Luottamuksellisen ilmapiirin syntymisen edellytyksenä puolestaan ovat yhdessä sovitut yhteistoiminnallisen oppimiskulttuurin säännöt ja toimintatavat, joista myös pidetään kiinni.

1. vuorovaikutusta tukeva ilmapiiri ja säännöt
2. opiskelijoiden vuorovaikutustaitojen kehittäminen
2. opettajan ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen tukeminen

Ilmapiiri ja yhteiset säännöt

Hyvä ilmapiiri ja luottamus oppilaiden kesken sekä oppiskelijoiden ja opettajan välillä on edellytys hyvän, rakentavan vuorovaikutuksen syntymiselle.

Siirtyminen yksilöllisen oppimisen kulttuurista kohti yhdessäoppimista on hidas ja vaikea prosessi. Opettajan pitäisi toimia esimerkkinä: on tärkeää että opiskelijat kokevat opettajan haluavan kuunnella heitä.

Lähteet:

Keltikangas-järvinen, Liisa (2010), Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. helsinki: WSOY

Sahlberg, P. & Leppilampi, A. (1994). Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino.

Autismi ei ole kehitysvamma kehityksellisistä häiriöistä huolimatta

Vaikka autismi ei sinänsä ole kehitysvamma, autismin kirjon ihmisillä on kehitysvammaisuudelle ominaista vaikeuksia ja poikkeavuuksia useilla eri alueilla. Näitä tavallisesti on viestintä, sosiaaliset suhteet, kognitiiviset toiminnot, aistien tulkinta ja käyttäytyminen.

Noin 10-15%:lla autismin kirjon ihmistä älykkyysosamäärä on keskimääräinen tai tavallista korkeampi; 25-35%:lla  älykkyysosamäärä keskimääräistä alempi aina lievän kehitysvammaisuuden rajalle. Tämä merkitsee, että noin puolet diagnosoiduista autismin kirjon ihmisistä on lievästi tai syvästi kehitysvammaisia. 

Aiemmin autismin kirjon häiriöihin kuului myös Aspergerin oireyhtymä, joka uuden DSM-5 luokittelujärjestemän mukaan jää nyt autismin kriteeristön ulkopuolelle. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö myös Aspergrin oireyhtymän kriteerit täyttäneet  saattaisi  tarvita monenlaisia tukitoimia.

Autismin kirjon ihmisä ei voi lukitella autistisiksi älykkyysosamäärän perusteella, sillä vaihtelua on laidasta laitaan. Olennaisempaa on älykkyysosamäärän osakomponenttien tulosten hajonta. Autismille on ominaista yksilön suoritusprofiilin epätasaisuus. 

Useimmilla on jollain taitoalueella merkittävä vahvuus, yleensä tietyillä alueilla muistia  ja aisteja. Monilla on tiettyyn aistialueeseen liittyviä erityisiä kykyjä. Näitä voi olla esimerkiksi näköhavaintoon liittyvät poikkeukselliset ja  ainutlaatuiset kykyvyt esim, piirtäminen, Tai täydellinen sävelkorva musiikin kentällä.

Mesibov Gary B. & Shea Victoria.The Culture of Autism From Theoretical Understanding to Educational Practice. Plenum Publishing Corp.

Autismin kuntoutus kulttuurin tuntemuksesta koulutusvalmennukseen

Autismi näkyy julkisuudessa erityisellä omalla tavallaan, joka ilmentää autismin kirjon ihmisten ala-kulttuuria. Autismi-kulttuurin tuntemusta tarvitaan sunniteltaessa ja toteutettaessa autismin kirjon kuntoutusta.

Autismi sinänsä ei ole kulttuuri perinteisessä merkityksessä. Se on kehitysbiologinen neurologinen toimintahäiriö. Siihen liittyy autismille ominaisia ja ennustettavia käyttäytymismalleja. Muiden alakulttuurien tavoin yhteisiä piirteitä löytyy esim. aistillisuudesta, ruokailusta, pukeumisesta, työn teosta, vapaa-ajan vietosta, maailmankatsomuksesta ja viestinnästä, jne.

Autismin ympärille on rakentunut oma kulttuurinen toiminta ympäristö järjestöineen ja verkkopalveluineen, joka puolestaan tuottaa uutta toimintakulttuuria autismin kirjon ihmisille ja luovat kuvaa autismista ympäröivälle yhteiskunnalle. Autismikulttuurin on synnyttänyt alunperin Asperge-ihmisten luoma vahva autismin oikeuksien voimaantumisliike.

Kulttuuri merkitsee ihmisten käyttäytymisen yhteisiä malleja. Kulttuuriset normit vaikuttavat siihen miten ihmiset ajattelevat, syövät, pukeutuvat ja tekevät työtä. Miten he ymmärtävät luonnonilmiöitä kuten sääilmiöitä tai vuodenkiertoa. Miten ihmiset viettää vapaa-aikaa, kommunikoivat ja toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Kulttuurista toiseen tavat vaihtelevat suuresti. Ne voivat olla samankaltaisia ja siten ymmärrettäviä tai aivan käsittämättömiä ja erittäin epätavallista. Kulttuuri antropologisessa merkityksessä siirtyy sukupolvelta seuraavalle; Ihmiset ajattelevat, tuntevat ja käyttäytyvät tietyllä tavalla, koska yhteiskunnallinen käytäntö omassa kulttuurissaan on heille näin opettanut. Koulutus on tärkrintä kuntoutusta autismin kirjon opiskelijalle.

Mesibov Gary B. & Shea Victoria.The Culture of Autism From Theoretical Understanding to Educational Practice. Plenum Publishing Corp.

Autismikulttuurin tulkki ja valmentaja

Ammatillinen koulutus ja siihen yhdistetty neuropsykologinen valmennus on todettu tehokkaimmakaksi tavaksi kuntouttaa Autismikirjon henkilöt työelämään.

Opettaja toimii autismin kirjon opiskelijan opetuksessa kulttuurien välisenä tulkkina ja valmentajana. Hän valmentaa opiskelijaa kohtaamaan ympäristön odotuksia, vaatimuksia ja toimintatapoja ja tulkitsee autismin kirjon ihmisen viestintää ympäristön ymmärtämään muotoon.

Koska jokainen autistinen ihminen on yksilö omine tapoineen ja maneereineen, pitää opettajan ymmärtää erikseen jokaisen opiskelijan erityiset tarpeet ja hänelle ominaiset tavat viestiä henkilökohtaisen valmentajan tavoin. Voidakseen opettaa ja kuntouttaa  autismin kirjon opiskelijaa, valmentajan täytyy ymmärtää henkilön omaa kulttuuria, vahvuuksia ja vuorovaikutuksen puutteita.

Autismin kirjon häiriöt ovat luonteeltaan kehitysbiologisia ja neuropsykologisia, jotka sinänsä eivät ole parannettavissa. Kuntoutuksen päämääränä ei siten ole muuttaa henkilöä “normaaliksi” vaan kouluttaa ja valmentaa häntä tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin ympäröivässä yhteiskunnassa, joka on mitoitettu ns. nurotyypillisille kansalaisille. Tavoitteen saavuttamiseksi pitää ottaa huomioon autismin kirjon ihmisten yksilölliset erot ja valmentaa häntä selviintymään valtakulttuurissa.

Mesibov Gary B. & Shea Victoria.The Culture of Autism From Theoretical Understanding to Educational Practice. Plenum Publishing Corp.

Vahvuuksilla unohtuu haastava käyttäytyminen

Hannan kanssa oli käytetty vuosia erilaisia sosiaalisia tarinoita ja kuvakertomuksia eri tilanteista. Hän käyttäytyi usein, ilman meille muille näkyvää syytä haastavasti. 

Silloin hän sylki, kiroili ja läpsi. Mietimme mikä avuksi. Huomasimme yllättäen, ettei kuvallisissa tarinoissa kuvattu yhtään jo hyvin sujuvaa tilannetta. Olimme tehneet ohjeita, sopimuksia yms. vain huonoista ja vaikeista tilanteista.

Päätimme muuttaa asiaa niin, että valmistimme runsaasti tarinoita, sopimuspohjia ja kuvakertomuksia tilanteista, joissa Hanna on hyvä. Näitä käytettiin seuraavina viikkoina mahdollisimman monessa tilanteessa ja Hanna keräsi paljon positiivista palautetta hyvästä käytöksestä. Haastava käyttäytyminen loppui hänen kohdallaan lähes täysin.

Nyt muistamme korostaa vahvuuksia muidenkin kohdalla. Olemme vuosien varrella tehneet jos jonkinlaisia sopimuksia pojan kanssa. Aloitimme hyvin lyhyistä ja yhtä asiaa koskevista sopimuksista, mutta nykyään voimme jo tehdä esim. koko viikon lomamatkaa kestäviä sopimuksia.

Sopimuksiin on nykyään sitoutuneet muutkin perheenjäsenet, ettei tule liikaa kiinnitettyä yhteen ihmiseen huomiota. Viimeksi sovimme, että meillä kiroillaan vain vessassa, koskee kaikkia perheenjäseniä!

Autismi: Vinkit

Järjestys ulos kaapista

Makella oli kotona aina vaatteet epäjärjestyksessä, järjesteleminen oli hänelle vastenmielistä, eikä hän halunnut kuluttaa siihen aikaa yhtään enempää kuin oli pakko. 

Yleensä hän viikkasi vaatteet otettuaan ne narulta, seuraavaksi hän laittoi kaikki vaatteet yhteen pinoon lajittelematta niitä ja nosti pinot suoraan kaappiin. Vaatteiden löytäminen oli hankalaa, koska samalla hyllyllä saattoi olla alushousut, farkut jne.

Make myöhästeli monta kertaa tapaamisista, koska ei löytänyt paitoja tai muita vaatekappaleita sekaisista kaapeistaan. Mitä enemmän hän niitä penkoi, sen sekaisempia hyllyt seuraavalla kerralla olivat.

Hänen siskonsa auttoi Makea merkitsemään hyllyt eri vaatekappaleille, he ostivat myös pieniä hyllyille sopivia koreja, joihin esim. sukat ja alushousut oli helppo laittaa. Tämä helpotti Maken arkea kovasti, vaikkei hän edelleenkään nauttinut vaatteiden kaappiin järjestämisestä, oli eri vaatekappaleille nyt kuitenkin omat selkeät paikkansa, jonne ne pystyi enempää miettimättä laittamaan.

Tavaroita kannattaa järjestää kaappiin pienempiin yksiköihin. Kodin pienet tavarat laitetaan sopivan kokoisiin, läpinäkyviin muovilaatikoihin. Yhteen paristot, toiseen kynät, kumit, liimat jne. Laatikon päätyyn laitetaan lappu, jossa on sekä kirjoitettu että laitettu kuva sisällöstä. Laatikot säilytetään laput näkyvillä ja näin sisällön tietää ottamatta laatikkoa esille. Tavaroiden löytyminen helpottuu ja samalla säästyy aikaa ja hermoja!

 Vinkit: Autismi ja aspergeryhdistys

Asperger-nuoret kiusaamisen kohteena

Kukaan ei halua, mutta jokaisella on riski joutua kiusatuksi. Kuitenkin sosiaalisilta kyvyiltään heikommat joutuvat usein uhan alle, jolloin suuri osa kiusaamiseen liittyvästä kurasta valuu heidän niskaansa. 

Kiusaamisella on pirullisen monet kasvot: sanalliset tai fyysiset yhteenotot ja pelottelut, henkilökohtaisen omaisuuden vaurioittaminen ja tuhoaminen, halventavat eleet ja kommentit, juorujen levittäminen, vältteleminen, sosiaalinen syrjäyttäminen, verkkokiusaaminen ja lista kiusaamisen muodoista voisi jatkua vielä pitkään.

Autismin kirjossa jokainen on ainutlaatuinen ja jokaisessa on eroavaisuuksia, kuten kenessä tahansa. Joku voi olla hyvin ilmeikäs ja teatraalinen, ja joku voi olla yksitoikkoinen ja professorimainen. Vaikka viestinnän ongelmat vaihtelevat yksilöiden välillä, vaikeudet ovat yleensä läsnä. Kuten sanottu, As-henkilöt ovat pohjimmiltaan kohteliaita, mutta ”sosiaalinen sokeus”, kuten rivien välistä lukeminen, voi tuottaa väärinkäsityksiä ja aiheuttaa hämmennystä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Jotkut As-nuoret oleskelevat enimmäkseen yksikseen eivätkä he kantele kiusaamisesta yhtä helposti kuin ikätoverinsa. Heillä on tapana ratkaista ongelmat itse sen sijaan, että pyytäisivät opastusta ja apua toiselta henkilöltä. Tällä tavalla kiusaaminen voi jäädä aikuiselta helposti huomaamatta.

As-nuorten ei myöskään tarvitse missään nimessä kulkea massan mukana. He eivät omaksu tavallisia maskuliinisuuteen tai feminiinisyyteen yhdistettyjä piirteitä, kuten muodikasta vaatetusta, hiustyyliä, maneereja tai sukupuoleen liitettyjä kiinnostuksen kohteita.

Mutta niin tuskaiselta kuin se kuulostaa, As-nuoret joutuvat lähes väistämättä jossain vaiheessa kiusaamisen kohteeksi. Kiusaajat osaavat olla halutessaan erittäin häijyjä ja armottomia kiusaamisessaan. Tässä asiassa aikuisilla on valta ja vastuu puuttua ja tehdä asialle jotain konkreettista. Koulumaailma ei kaipaa aikuisia, jotka pesevät kätensä kiusaamisesta. Meillä on mahdollisuus ymmärtää toisiamme paremmin ja opetella sosiaalisia taitoja yhdessä. Tärkeintä on, että As-nuori kokee, että hänestä välitetään juuri sellaisena, kuin hän on.

 Lue koko artikkeli Kalevan blogista
 Mäkelä Marcus: Asperger-nuoret helppoja kiusaamisen kohteita 10.11.2014 13.44 Kaleva.fi

Ensin - sitten & jälkeen

Tuomaksella (3v) oli ruokapöydässä kahdella kuvalla tehty toimintaohje: Ensin ruoka, Sitten vessaan. Kuvituksesta huolimatta hän karkaili koko ajan ruokapöydästä ja tilanne oli usein tosi levoton ja muuttui jahtaamisleikiksi. 

Ellei häntä vaatinut takaisin pöytään syömään jäivät päiväunet nukkumatta, koska hän itki ruokaa.

Hänelle päätettiin lisätä toimintaohjeeseen vielä kolmas kuva: Jälkeen päiväunet. Tämä yllättäen rauhoitti pikkuhiljaa tilanteen ja hän malttoi syödä useimmiten ruokansa rauhassa.

http://www.autismiliitto.fi/vinkit
http://www.autismiliitto.fi/esteettomyys/hyva_vinkki

Kun vanhemmat eivät ymmärrä haastavaa lastaan

Kuinka monet vanhemmat eivät ole ymmärtäneet haastavasti käyttäytyvää lastaan ja vieneet tämän lopulta tutkittavaksi *.

Vuoden 2004 Nobel-kirjailija, kuusivuotias Elfriede Jelinek, oli eräs itävaltalaistytöistä, joita vietiin Aspergerin Wienin klinikalle tutkittavaksi vuonna1952. Kirjan laajuisessa haastattelussa vuodelta 1995, syrjäänvetäytyvä Jelinek sanoi: “Todellakin olin Aspergerin potilat. En kuitenkaan Asperger autistinen, vaikken todellakaan kaukana siitä.”

Taaksepäin katsottuna hän piti viemistään Aspergerin potilaaksi äidiltään “rikoksena”: “Sen jiaan, että hän olisi vienyt minut leikkimään ulos ikäisteni lasten kanssa, äitini vei minut vaikeasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.”

Asperger lopulta diagnosoi nuoren Elfrieden hakevan jännitystä, jolle piti vaan löytää sopiva purkautumistie. Hän kärsi täydellisen hermoromahduksen 18 vuotiaana enennkuin löysi kirjoittamisesta sopivan purkautumistien.

Adam Feinstein kertoi Elfriedestä selvittäessään autismin tutkimuksen tuntematonta historiaa teoksessaan; A History of Autism: Conversations with the Pioneers. Tiedonkeruuta varten hän teki maailmanympärimatkan, jossa haastatteli Autismin tutkijoita, mm. Kennerin ja Aspergerin läheisiä, sekä autismin kirjon järjestöjen ihmisiä.

Otteita Feinstein kirjasta voi lukea verkkokirjakauppojen-sivustoilta, Feinster avaa tarkemmin myös Kennerin ja Aspergerin suhteita. Hän mm. esittää epäilyksen, että Kenner olisi käyttänyt hyväkseen Aspergerin tutkimuksia tämän nimeä mainitsematta.

*)Itsekin taisi olla tuollainen. 

Isäni vei minut Arvo Ylpön nähtäväksi. Hän totesi, että ”Terve vilkas normaali poika tämä on” Näin pääsin kuin koira veräjstä. Myöhemmin kuitenkin minut vietiin pitkän raivonpuuskan takia maalaissairaalaan, jossa huusin yksin pinnasängyssä, mutta kukaan ei tullut katsomaan. Syynä raivooni oli, ettei isäni ottanut minua mukaansa, kun lähti liikematkalle, kuten oli aina ennen tehnyt. Olin tuolloin ehkä alle 4 vuotias.

Autismin ja Aspergerin ero veteen piirretty viiva

Kliinisessä työssä autismin ja Aspergerin ero on ollut häilyvä – käytännössä lievästi oireilevat ja kognitiivisesti hyvätasoiset potilaat ovat saaneet AS-diagnoosin, muut vaihtelevin perustein joko AS- tai autismidiagnoosin.

Kliinisessä työssä olemme toistuvasti tavanneet potilaita, joille AS-diagnoosi on tehty osittain huomioimatta häiriön kehityksellistä luonnetta ja oirekuvan pitkäaikaista ilmentymistä, erityisesti silloin kun diagnoosi on tehty nuorella aikuisiällä.

Diagnostisesti vaikeinta on yleensä rajankäynti nuoruusiän normaalien kehityshaasteiden ja eristäytyvän persoonallisuuden suuntaan. Siinä huolellinen oirekuvan kartoitus varhaislapsuudesta nykyhetkeen saakka on yksi oikeaan diagnoosin asetteluun ohjaava tekijä.

On oletettavaa ja toivottavaa, että kun taudinmäärityksessä korostuu autismipiirteiden osuus, myös erotusdiagnostinen pohdinta psykiatristen häiriöiden suuntaan tehdään aiempaa perusteellisemmin.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo11635.pdf Lähde: Terveysportti, S. Leppämäki ja A. Niemelä, Minne Aspergerin oireyhtymä katosi? Psykiatrian uusi tautiluokitus selkiyttää autismikirjon häiriöiden asemaa

Miten autismi näkyy lapsen käytöksessä. Uta Frith (1993)

Väärin ymmärretty autismi

Autismi on edelleen eräs väärin ymmärretyimpiä ongelmia. Sen näkee tämänkin palstan kysymyksistä ja keskusteluista. 

Ikävä kyllä lääkärikunnan asenteissa on vielä paljon korjattavaa. Monissa tapauksissa potilaan ja hänen sukulaistensa ääntä ei kuunnella ja lopputulos on monissa perheissä kärimysnäytelmä, jolla ei näytä olevan loppua.

Eräs lääkäri sanoi Asperger-potilaalle, joka valitti lääkityksen heikentäneen vointia. "Olette sairautenne paras asiantuntija". Tämä asenne rohkaisi potilasta, ja tämä uskalsi sanoa lääkärille: "Kun vahigossa jätin pillerin väliin oloni parantui". Lääkäri totesi, että autismiin, johon Aspergerkin kuuluu ei ole lääkitystä. Niimpä lääkäri heti vähensi lääkitystä - positiivisin seurauksin. Tarpeeton lääkitys poistettiin vähitellen kokonaan.

Harvoin lääkärillä on sama kokemus sairaudesta, kuin potilaalla. Mutta liian usein lääkäri teeskentelee "parasta asiantuntemusta" luodakseen itsestään luotettavan kuvan asiakkaalleen. Potilaan käsitys lääkäristä muodostuu kuitenkin käytännön kokemuksen perusteella.

Fiksut lääkärit kuuntelevat potilasta. Potilas on ensisijainen tietolähde. Potilaan tietämys sairauksista on kasvanut internetin ansiosta.

 Katso myös
 Asiantunteva potilas

Valmentajan ja kuntoutujan suhde

Valmentajan ja kuntoutujan suhde lähtee kuntoutujan tarpeista ja rakentuu myönteiselle palautteelle. 

Realistisista tavoitteista ja odotuksista keskustellaan ja niiden pohjalta rakennetaan toimintasuunnitelma. Kuntoutujan itsetuntemus ja itsensä hyväksyntä lisääntyvät, kun kuva itsestä muuttuu myönteisemmäksi. Nämä ovat myös psykoterapioiden ja neuropsykologisen kuntoutuksen elementtejä.

Asperger-nuori voi hyötyä psyykkisestä hoidosta ja tuesta, vaikka oireyhtymää ei ole mahdollista poistaa hoidolla (Nieminen ym. 2000). Työskentelymuoto ja keskustelut sopeutetaan kuntoutujan ominaisuuksiin. Keskusteluissa lähdetään häntä itseään kiinnostavista asioista ja huolenaiheista.

Yleensä kuntoutuja toivoo ongelmiinsa myös konkreettisia neuvoja. Etenkin nuorilla aikuisilla voi esiintyä kausittaisesti levottomuutta, mielialaoireita ja eristäytymistä. Tällöin säännölliset, supportiiviset tapaamiset ovat erityisen tarpeellisia. Tapaamisten avulla voidaan helpottaa psyykkisiä vaikeuksia (Tantam 2000). Osaltaan valmennuskontakti tarjoaa tukea mutta ei korvaa hoitosuhdetta.

Neuropsykiatrisen valmentajan tulisi tietää perusseikat vuorovaikutussuhteen ja oman persoonan merkityksestä asiakastyössä. Kuntoutujien kliinisten erityispiirteiden riittävä tunteminen on tärkeä pohja työskentelylle. Eduksi on myös yleisten psyykkisten rasitus- ja suojatekijöiden tunteminen. Lisäksi tarvitaan tietoa siitä, miten kuntoutuja kohdataan arvostavalla tavalla. Valmentajan on tärkeää saada riittävästi työnohjausta.

Sihvonen J. (2011) Aikuisen Asperger-potilaan neuropsykiatrinen valmennus yksilökuntoutuksena. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(2):118-25

Ken toipuu autismista ja miten?

Ne, joilla autismin ydinoireet vähenivät muita aikaisemmin, pärjäsivät täysi-ikäisinä muita paremmin. Tulos saattaa liittyä taustalla piileviin geneettisiin eroihin. Nykytiedon mukaan geneettiset tekijät eivät ole pysyviä, vaan ympäristötekijät voivat vaikuttaa geenien aktivoitumiseen tai passivoitumiseen. Autismilla todennäköisesti on monia tekijöitä, joihin ei voida myöskään vaikuttaa. 

Puoltajan artikkelissa kuvatuissa tutkimuksissa huomattiin, etteivät parhaiten toipuneet olleet saaneet muita enempää autistisen käyttäytymisen vähentämiseen tähtäävää kuntoutusta. Tutkijat epäilevät kuitenkin, että kyse voisi olla siitä, että oikeanlaista kuntoutusta ei ole tähän asti osattu ajoittaa lapsen oikeaan kehitysvaiheeseen. Erilaisten kuntoutusmuotojen sopiva yhdistelmä voisi siis tuottaa tuloksia, jos vain tiedettäisiin, millaista kuntoutusta kannattaisi tarjota eri ikäkausina.

Opettajana olen todennut, että autismin kirjon oireisiin, vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja arjen hallintaan voidaan vaikuttaa tehokkaimmin asianmukaisella koulutuksella. Vaikka koulutuksella saadaan positiivisia tuloksia, sen vaikuttavuus pitkällä aikajaksolla on vielä epäselvä. Murrosikä, aikuisuus ja samaan aikaan yhteiskunnassa tapahtuva kehitys tuovat uusia haasteita. Vanhat oireet saattavat uusiutua ja uusia voi nousta esiin. Mahdollisuus tarvittaessa välivuoteen ja aikuisopintoihin hyödyttää erilaista oppijaa.

Monet autismin kirjon ihmiset kamppailevat voidakseen elää itsenäisesti, saadakseen ja säilyttääkseen opiskelu- tai työpaikkansa sekä luodakseen ystävyys- ja parisuhteita. Myöhemmällä iälläkin autismin kirjon ihminen hyötyy usein paremmin monipuolisista elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista kuin stigmatisoivasta ”terapiasta”. Selviytymiseen epävarmassa ympäristössä vaikuttaa myös se, missä määrin yhteiskunnan asenteet ja palvelut tulevat poikkeavaa yksilöä vastaan.

Lordin tutkimusryhmän on tarkoitus seurata pidempään niitä, joiden oireet ovat vähentyneet eniten, jotta saataisiin tietää, onko väheneminen pysyvää. Samalla on hyvä muistaa, että myös autismioireiden kanssa voi elää hyvää elämää. Onnellisuus kun voi syntyä muistakin asioista kuin palkkatyöstä ja sosiaalisesta elämästä. Mikään ei ole pysyvää, ei välttämättä edes autismi. Kaikki voimme voimaantua ja elää ihanan elämän, jos vain voimme hyväksyä erilaisuuden keskuudessamme, sillä autismin kirjo on myös rikkaus.

Kirjallisuutta
Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005) Kliininen lapsipsykologia. Edita Helsinki
Farley MA, McMahon WM, Fombonne E, Jenson WR, Miller J, Gardner M, et al. (2009) Twenty-year out- come for individuals with autism and average or near-average cognitive abilities. Autism Research 2(2): 109–118.
Fein Deborah et al (2013) Optimal Outcome in Individuals with History of Autism, Journal of Child Psychiatry, Vol. 54
Helt Molly et al. (2008) Can Children with Autism Recover? If So, How? Neuropsychology Review, Vol. 18, No. 4, pages 339–366.
Henninger Natalie A., Taylor Julie Lounds (2013) Outcomes in adults with autism spectrum disorders: a historical perspective Autism 2013 17: 103
Kanner L (1943) Autistic disturbances of affective contact. Nervous Child 2: 217–250.
Kanner L (1971) Follow-up study of eleven autistic children originally reported in 1943.
Journal of Autism and Childhood Schizophrenia 1(2): 119–145.
Kobayashi R, Murata T and Yoshinaga K (1992) A follow-up study of 201 children with autism in Kyushu and Yamaguchi areas, Japan. Journal of Autism and Developmental Disorders 22(3): 395–411.
Richler Jennifer (2013) Is It Possible to Recover from Autism? Scientific American Mind Vol 24, Nr 3

Julkaistu Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Ei autistinen, muttei aivan tavallinen nuori

Deborah Feinin tutkimusryhmän 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan autismin kirjon oireet eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat iän ja olosuhteiden vaikutuksesta. Tutkimuksessa huomattiin, että lapsuudessa diagnosoidut autismin oireet kuten vuorovaikutusvaikeudet, erikoinen kommunikointi, sääntöjen jäykkä noudattaminen, rituaalit, rutiinit, esineiden järjestäminen olivat kadonneet monelta iän mukana.
 
Tässäkään tutkimuksessa tulokset eivät olleet aivan täydellisiä, sillä noin 20 prosentilla autismin oireista toipuneista oli vielä poikkeavuutta katsekontaktissa sekä eleiden ja ilmeiden hallinnassa. Kyseiset poikkeavuudet olivat kuitenkin niin lieviä, etteivät he antaneet itsestään autistista vaikutelmaa. Useilla toipuneilla nuorilla oli lisäksi masennusta, ahdistuneisuutta tai tarkkaavaisuusongelmia.

Kyseinen tutkimus ei kerro, miten autististen lasten ja nuorten elpyminen on tapahtunut ja mitkä tekijät on tähän vaikuttaneet. Kotona vanhemmat kokeilevat usein monia erilaisia menetelmiä joilla pyritään vaikuttamaan autistiseen käyttäytymiseen kuten puhe- ja toimintaterapiaa, liikuntaa, dieettejä, luontaishoitoja ja lääkitystä. Kaikkia lapsia ei myöskään ole voitu seurata luotettavasti pienestä pitäen.

Nyt on valmistumassa kuitenkin uusi seurantatutkimus Weill Cornell Medical Collegen tutkimuslaitoksessa, jonka johtaja Catherine Lord on seurannut noin sadan kaksivuotiaana autismidiagnoosin saaneen ryhmää aina 20-vuotiaaksi asti. Seurantaan on kuulunut suuri koesarja muutaman vuoden välein lapsena ja uudelleen 18 vuoden iässä. Myös vanhemmat ovat täyttäneet kyselylomakkeen vuosittain (Richler 2013).

Tässäkin seurantatutkimuksessa on havaittu, että pieni joukko menettää autistiset oireensa niin täysin, että heitä on aikuisina mahdoton erottaa tyypillisesti kehittyneistä henkilöistä esimerkiksi katsekontaktin ja eleiden osalta. Lisäksi he pärjäävät hyvin arjessa, pystyvät esimerkiksi tekemään osa-aikatyötä opiskelun ohessa.

Kirjallisuutta
Fein Deborah et al (2013) Optimal Outcome in Individuals with History of Autism, Journal of Child
Richler Jennifer (2013) Is It Possible to Recover from Autism? Scientific American Mind Vol 24, Nr 3

Julkaistu Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Autismin kirjolaisten työllistyminen

Vaikka autismin kirjon ongelmia ymmärretään tänä päivänä paremmin kuin aikaisemmin, erilaisia tukimuotoja ja koulutusta on kehitetty, arvojen koventuminen on vaikeuttanut autismin kirjon ihmisten selviytymistä nyky yhteiskunnan haasteista.

Vakituisen työsuhteen saamiseen riitti aiemmin että ihminen hankki hyvän koulutuksen. Tämän jälkeen töissä saattoi sinnitellä eläkeikään asti. Nykyisin taas ihmisiä koulutetaan liikaa, joten tutkinto ei takaa enää työllistymistä. Työpaikan saaminen ei myöskään suojaa työttömyydeltä, koska työpaikat ovat monilla aloilla pätkätöitä ja uusien pätkätyöjaksojen saaminen edellyttää usein ns. sosiaalista verkostoitumista eli tiivistä sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Ei riitä, että olet työllesi omistautunut asiantuntija, vaan sinun pitää olla sellainen henkilö, että muut ihmiset viihtyvät kanssasi.

Tähän asti tutkimuksia on tehty lähinnä nuorten työllistymisestä. Tulokset näyttävät vaihtelevan paljonkin eri kulttuureissa. Japanissa vain viidesosa nuorista autismin kirjon henkilöistä työllistyi (Kobayashi et al., 1992). Yhdysvalloissa eri alueiden varallisuus, palvelutarjonta ja yhteisöllisyys vaihtelevat suuresti. Salt Lake Cityssä ja muilla mormonialueella tehdyssä tutkimuksessa USA:ssa noin puolet nuorista aikuisista oli työllistynyt (Farley et al., 2009). Yhtenä syynä pidettiin sallivampaa suhtautumista poikkeavaan vuorovaikutukseen.

Eräällä Ruotsiin muuttaneella somalialaisella nuorella todettiin autismin kirjon vaikeuksia, joita ilmeni länsimaisessa yhteiskunnassa. Somaliassa ei ollut samoja sosiaalisia vuorovaikutusvaatimuksia kuin lännessä. Somaliassa arvostettiin ihmistä, joka tulee hyvin toimeen eläinten kanssa. Siellä nuori oli toiminut lammaspaimenena (Broberg et al., 2005).

Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että 3 – 25 prosenttia autismin diagnoosin saaneista lapsista oli myöhemmin kehittynyt normaalisti. Tutkimuskirjallisuuden perusteella tehdyt seurantatutkimukset eivät ole olleet kovin vertailukelpoisia, mutta tuore tutkimus on erityisen tarkka.

Tutkittavat jaettiin kolmeen 8 – 21-vuotiaan ryhmään. Autismista “parantuneiden” tutkimusryhmässä oli 34 autismista toipunutta. Pyrittiin varmistamaan, etteivät he alun perin olleet väärin diagnosoituja. Autismista toipuneen henkilön piti nyt olla vapaa autismin oireista ja edellytettiin, että hänellä oli itse hankittuja ystäviä ja kävi normaalissa koulussa ilman henkilökohtaista avustajaa.

Tutkimuksessa käytettiin autismin oireita kartoittavaa testiä. Verrokkiryhmät koostuivat “hyvätasoisten autististien” HFA-ryhmästä ja tyypillisesti kehittyneiden “tavisten” ryhmästä (Fein et al 2013).

Tutkimuksen tulokset olivat rohkaisevia: autismin oireista toipuneet olivat samalla tasolla tyypillisesti kehittyneiden luokkatovereittensa kanssa ja selvisivät hyvätasoisia autisteja paremmin muiden ihmisten kanssa toimimisesta ja käytännöllisistä arjen haasteista.

Tutkija Sally Ozonovin mukaan tulos merkitsee tärkeää vedenjakajaa autismin tutkimuksessa, kun nyt voidaan selvästi osoittaa nuorten mahdollisuus selvitä autismin oireista ja siirtyä normaalisti toimivien joukkoon (Richler 2013).

Kirjallisuutta
Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005) Kliininen lapsipsykologia. Edita Helsinki
Farley MA, McMahon WM, Fombonne E, Jenson WR, Miller J, Gardner M, et al. (2009)
Fein Deborah et al (2013) Optimal Outcome in Individuals with History of Autism, Journal of Child Psychiatry, Vol. 54
Kobayashi R, Murata T and Yoshinaga K (1992) A follow-up study of 201 children with autism in Kyushu and Yamaguchi areas, Japan. Journal of Autism and Developmental Disorders 22(3): 395–411.
Richler Jennifer (2013) Is It Possible to Recover from Autism? Scientific American Mind Vol 24, Nr 3

Julkaistu Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Autismitutkimuksen historiaa

Autismia pidettiin ennen pysyvänä diagnoosina. Aikuisuuden koittaessa laitoksissa kasvaneen ihmisen kehitys pysähtyi usein alkaen myöhemmin taantua. Laitosten ulkopuolella asuneiden tilanne oli toinen, mutta luotettavien seurantatutkimusten puuttuessa autismin kirjon selviytyjiin ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota. 


“Autismin isä” Leo Kanner diagnosoi yksitoista autistista lasta vuonna 1943, jolloin nämä olivat alle 12-vuotiaita (Kanner 1943). Hän laati seurantaraportin entisten potilaittensa kehittymisestä 28 vuotta myöhemmin (Kanner 1971). Vain kaksi pystyi osallistumaan työelämään. 


Hans Asperger sai kuitenkin toisenlaisia tuloksia vuonna 1944 julkaistussa väitöskirjassaan. Asperger oli seurannut kahtasataa potilastaan aikuisuuteen ja huomannut, että autistisia piirteitä omaavat ihmiset muodostavat laajan kirjon eri tyyppisiä tapauksia. Osalla oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ajattelussa ja käyttäytymisessä, kun taas osa kykeni huippusaavutuksiin työelämässä. 


Varhaiset seurantatutkimukset eivät olleet vertailukelpoisia tai luotettavia tutkittavien pienen lukumäärän ja yhtenäisten seurantamenetelmien puutteen vuoksi. Niissä ei myöskään arvioitu hoidon tai ympäristön vaikutuksia lasten ja nuorten kehittymiseen. 

Laitoshoidon vähentäminen 2000-luvulla näyttää vaikuttaneen myönteisesti. Laitoshoito on kuitenkin koskenut vain murto-osaa autismin kirjon henkilöistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös seurantamenetelmät ovat parantuneet (Henninger 2013).

Kirjallisuutta
Henninger Natalie A., Taylor Julie Lounds (2013) Outcomes in adults with autism spectrum disorders: a historical perspective Autism 2013 17: 103
Kanner L (1943) Autistic disturbances of affective contact. Nervous Child 2: 217–250.
Kanner L (1971) Follow-up study of eleven autistic children originally reported in 1943.

Julkaistu Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Asperger-diagnoosi sinänsä ei merkitse hoidon tai kuntoutuksen tarvetta

Pitkäjänteisellä kuntouttavalla neuropsykiatrisen valmennuksen periaatteita hyödyntävällä yksilötyöskentelyllä on mahdollista kehittää aikuisen Asperger-potilaan kokonaistilannetta positiiviseen suuntaan. 

Valmennus ei sulje pois hoito- tai terapiamenetelmien samanaikaista käyttöä. Asperger-problematiikkaan ja sen toimintakyvylle aiheuttamaan haittaan on saatavissa lievitystä vielä aikuisiälläkin, ainakin osassa tapauksista. Tämä on rohkaisevaa.

Tilanteen mukaan tuleekin neuropsykiatrisen tilannekartoituksen jälkeen arvioida kuntoutuksen tarvetta ja edellytyksiä, selvittää motivaation riittävyys ja asettaa realistiset tavoitteet. Toisaalta on tärkeää tiedostaa, että Asperger-diagnoosista ei automaattisesti seuraa hoidon tai kuntoutuksen tarvetta.

Tapauskohtaisesti on huomioitava potilaan yksilölliset psyykkiset voimavarat ja henkilökohtaiset vahvuudet sekä jo olemassa olevat luonnolliset tukiverkot. Osa hakeutuu vertaistuen piiriin, joka voi olla tärkeä kanava oman tilanteen pohdiskelulle.

Parhaimmillaan valmennustyöskentely toimii ehkäisevästi siten, että ongelmien kasautumista estetään tai vähennetään merkittävästi. Neuropsykiatrisia potilaita kohtaavien ammattihenkilöiden on hyvä tuntea valmennustyöskentelyn piirteet, koska kyseiset potilaat hakeutuvat tai ohjautuvat diagnostisiin tutkimuksiin ja kuntoutussuunnitteluun.

Tapauskohtaisesti tulee arvioida kokonaisvaltaisen psyykkisen tuen ja käytännönläheisen elämänhallintaa tukevan työskentelyn tarve ja antaa siitä suosituksia. Ongelmana on se, että kliinisen toiminnan resurssit ovat hajanaiset ja riittämättömät. Psykososiaalinen tuki hakee palvelujärjestelmissä vielä paikkaansa. Lisäksi ala kehittyy koko ajan ja erilaisten terapioiden ja kuntoutusmenetelmien suhde toisiinsa vaatii myös selkiyttämistä.

Neuropsykiatrisen valmennuksen vaikuttavuudesta ei toistaiseksi ole julkaistu seurantaan perustuvia tutkimuksia, mutta subjektiivista hyötyä on tutkimusten mukaan koettu. On arvioitu, että parhaat tulokset saavutetaan, kun valmennus yhdistetään muihin hoitomuotoihin. Ongelmat eivät ehkä kokonaan poistu valmennuksen avulla, mutta niiden kanssa on mahdollista oppia tulemaan paremmin toimeen. Tällä tavalla kykyä selviytyä jokapäiväisistä toimista voidaan tukea oireyhtymän peruspiirteistä huolimatta. Toimintakyvyn pysyminen hyvänä tukee myös psyykkistä hyvinvointia.

Sihvonen J. (2011) Aikuisen Asperger-potilaan neuropsykiatrinen valmennus yksilökuntoutuksena. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(2):118-25

Suomi surmasi vammaisiaan

Pari vuotta sitten* kuoli syöpään Seinäjoella sairaalapappi Kyösti Lähteenmäki. Hän teki elämäntyönsä Törnävän mielisairaalassa ja halusi tulla haudatuksi sairaalan hautausmaahan. Marssin siunauksen jälkeen kappelista arkun perässä haudalle. Vierelläni kulkeva tuttava katseli pieniä matalia hautakiviä ja ihmetteli, miksi vainaja haudataan sankarihautaan. Lähteenmäiki oli jättäinyt testamentin: - Minun tulisi saattaa ihmisten tietoon suomalaisen vammaishistorian eräs musta lehti. Sen teksti on luettavissa noissa hautakivissä.

Saattoväki oli siirtymässä muistototilaisuuteen. Kehotin tuttavaa vilkaisemaan 'sankarihautojen' kivä. Jokaisessa oli satamäärin nimiä ja kuolinpäivä kesältä 1941. Hautaushetkellä kukaan ei ollut ehtinyt tai välittänyt kaivaa esiin syntymäaikoja. Suomella oli ja on suunnitelmat sotatilan varalta. Lähellä rintamaa 194l tarvittiin sairaalatiloja haavoittuneille sotilaille.

Tiedettiin, että hyökkäyssodassa kaatuneiden ja haavoittuneiden määrä on suuri. Suunnitelmiin kuului silloin, niin kuin kuuluu nytkin, että psykiatrisia sairaaloita otetaan rintamien tuntumasta sotilaskäyttöön. Mielisairaat ja vammaiset potilaat siirretään muualle. Törnävän psykiatrinen sairaala oli -41 lännessä eräs tällainen tila. Se toimi Itä-Suomen monen psykiatrisen sairaalan vastaanottokeskuksena.

Kauhistellen on kerrottu Hitlerin tuhoamisleireistä. Härkävaunut seisoivat samoihin aikoihin Seinäjoen ratapihalla. Niissä varrottiin siirtoa Törnävälle, jonka seinät jo entuudestaan pullistelivat junalasteista ihmisiä.

Rovasti Lähteenmäen hautajaisissa nyt jo 8O-vuotias Törnävän hoitaja muisteli syyskesää -41: - Tilaa piti saada, jotta ihmisten surkea ölina ratapihan härkävaunuissa ei kuuluisi. Tilan tekemiseen oli kunniallinen tie: - Ruoka-annoksia pienennettiin, eikä lopuksi annettu edes vettä, vanha hoitaja muistelee kyynelten läpi. Potilaat siaivat uuden paikan Törnävän hautausmaalla ja härkävaunujen siirrokkaat sairaalapaikan.

Näitä suomalaisen sota- ja sairaalahistorian arkistoja ei ole vielä tutkittu. Hautauksellaan Kyösti Lähteenmäki halusi pyytää tätä tutkimusta kristillisessä kulttuurikehyksessä elävän maan lähihistoriasta. 

Ote kirjoituksesta
Suutarla A. Ihmiskäsitys ja vammaisuus kristillisessä traditiossa - Suomi surmasi vammaisiaan.

Törnävän joukkohaudat 
Valokuvatorstai aiheena Kärsimys 
Nälkä tappoi vammaisia sotavuosina

*)Julkaistu teoksessa Vammaisuuden varhaishistoria Suomessa : vammaiskysymys keskiajalta 1800-luvun lopun murrokseen : Elämisen oikeudesta kansalaiskeskustelun viriämiseen -seminaari Turussa 16.8.-17.8.1994 / toim. Tuula Vuolle, Petri Karonen ; lukija Matti Rasilainen
       

Neuropsykiatrinen valmennussuhde

Autismin kirjon ihmiset hyötyvät neuropsykiatrian aktiivisesta ja ohjaavasta työskentelyotteesta sekä tiedon antamisesta. 

Kuntoutujan oman reflektiokyvyn varaan ei pidä laskea liikaa. Asioiden on liityttävä kiinteästi kuntoutujan elämään ja hänen kokemiinsa ongelmiin. Näitä alun perin hoitosuhteeseen ajateltuja periaatteita voidaan hyvin pitää myös neuropsykiatriseen valmennustyöskentelyyn soveltuvina.

Valmennus eroaa varsinaisiksi psykoterapioiksi määritellyistä menetelmistä, sillä siinä ei käsitellä syvällisesti mahdollisia psyykkisiä vaikeuksia. Valmennuksen tavoitteet ovat hyvin konkreettisia ja käytännönläheisiä ja valmentajan rooli on aktiivinen.

Valmentaja voi ehdottaa terapeuttia rohkeammin suoria ratkaisuja käytännön pulmiin. Neuropsykiatriseen valmennukseen sisältyy toki myös terapeuttisuutta, vaikka se ei olekaan varsinaisesti terapiaa. Suomalaiset neuropsykiatriset valmentajat ovatkin arvioineet, että työskentelyssä yhdistyy eri terapiasuuntausten menetelmiä osana valmennusta. Valmennusta ei voida rajata pelkästään ongelmien ratkaisuun keskittyväksi, vaan kuntoutujan elämäntilanne huomioidaan kokonaisvaltaisesti.

Psykoterapian ja valmennuksen käytännöissä on yhtäläisyyksiä. Molemmissa on tavoitteena auttaa ongelmien ratkaisemisessa ja omien voimavarojen hyödyntämisessä. Valmennus on siis hakenut aineksia psykoterapeuttisista suuntauksista. Toisaalta esitetyt ajatukset Asperger-psykoterapiasta sisältävät valmennusta lähestyvää käytännöllisyyttä ja motivaatioon keskittymistä.

Sihvonen J. (2011) Aikuisen Asperger-potilaan neuropsykiatrinen valmennus yksilökuntoutuksena. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(2):118-25

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

Sally-Anne tehtävässä seurataan miten katsoja eläytyy näyttelijän ajatusmaailmaan. Katsoja tietää, että nukkea on siirretty kun näyttelijä on poissa. Kun näyttelijä palaa, hän etsii nukkea laatikosta, jossa se aiemmin oli. Asperger-katsoja kuitenkin ennakoi näyttelijän toiminnan väärin suuntaamalla katseensa heti laatikkoon, johon nukke on siirretty. Muut katsojat sen sijaan samaistuvat näyttelijän ajatusmaailmaan ja kohdistavat katseensa tyhjään laatikkoon, jossa nukke oli aiemmin.

Elokuvissa, joissa katsoja tietää vaaran, jota näyttelijä ei tiedä, autismin kirjon ihminen ei aina eläydy pääosan esittäjään, vaan saattaa tiedostaa ohjaajan ratkaisun. Se estää elokuvasta nauttimisen samalla tavalla kuin niillä, jotka osaavat eläytyä pääosan näyttelijän sielun maisemaan, siitä huolimatta, että tietävät missä vaara odottaa.

Kielellisen Sally-Anne-tehtävän ratkaisemisessa Asperger- ja verrokkiryhmien välillä ei ollut eroa. Ei-kielellisessä koetilanteessa, jossa tehtävää seurattiin filmiltä ja koehenkilöiden silmänliikkeitä seurattiin kameralla, erot olivat merkitseviä. Asperger-potilaat suuntasivat katseensa laatikkoon, jossa lelu oli, kun taas verrokit ennakoivat, mistä näyttelijä etsii lelua.

Autismille tyypillinen ajattelutapa merkitsee, ettei hän pysty eläytymään toisen ihmisen ajatteluun, vaan näkee tilanteen kuin lapsi joka leikkii nukeilla. Tämä ns. mielen teoriaan liittyvä seikka on tyypillinen autismin piirre. Ihmisen on kuitenkin vaikea päätellä mitä toisen ihmisen korvien välissä tapahtuu varsinkin häntä näkemättä. Sähköposti on keskusteluun huono väline ja väärinkäsitykset ovat väistämättömiä.

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa´ani sanelemahan.
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan."

YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus

Vammaisfoorumi ry vaatii, että nykyinen eduskunta ratifioi YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen. Vammaisfoorumi on 30 suomalaisen vammaisjärjestön yhteistoimintayhdistys, joka edustaa yli 300 000 vammaista ihmistä.

YK:n yleiskokous hyväksyi Vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen joulukuussa 2006. Suomi oli ensimmäisten allekirjoittajien joukossa 2007. Sopimus astui kansainvälisesti voimaan 2008 ja EU ratifioi sopimuksen 2010.

Nyt sopimuksen on ratifioinut 151 maata, EU:n jäsenvaltioistakin 25. Vain Suomi, Irlanti ja Alankomaat puuttuvat EU-maiden joukosta. Suomi on sopimuksen allekirjoittaessaan sitoutunut ratifioimaan sen ja ratifiointi on mainittu jo kahdessa hallitusohjelmassa. Nyt loppusuoralle edennyt ratifiointityö on vaarassa jumiutua, jos nykyinen eduskunta ei saa vietyä loppuun tarvittavia lainsäädäntöuudistuksia.

On totta, että Suomen lainsäädäntö ei täysin täytä YK-sopimuksen vaatimuksia. Eduskunnan käsittelyssä oleva itsemääräämisoikeuslaki poistaa kuitenkin suurimmat ratifioinnin esteet. Enää puuttuu päätöksiä ja todellista tahtoa. Ei jätetä tätä enää perinnöksi seuraavalle hallitukselle. Ratifioimattomuus on häpeäksi Suomelle pohjoismaana ja EU-jäsenvaltiona.

Miksi sopimus tarvitaan?

Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat täysimääräisesti myös vammaisille ihmisille. Meillä esiintyy edelleen jatkuvasti vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää. Esimerkiksi työn ja palvelujen saannissa, koulutuksessa ja esteettömyydessä. Vammaisten ihmisten oma ääni ohitetaan jatkuvasti myös sellaisessa päätöksenteossa, jolla on vammaisten ihmisten elämään merkittävä vaikutus. Sopimus vahvistaa vammaisten ihmisten oikeussuojaa ja osallisuutta merkittävästi.

Lisätiedot

Vammaisfoorumin puheenjohtajaMerja Heikkonen
merja.heikkonen(a)nkl.fi

Mielen teorialle tukea autismitutkimuksessa

Autistisille häiriöille tyypillistä on vaikeus ymmärtää toisen ajattelua. Mielen teoria (theory of mind) on kehityspsykologian käsite, jolla kuvataan kykyä ymmärtää, että muillakin ihmisillä on oma tietoisuus, omat ajatukset ja omat tunteet.

Asiaa on tutkittu antamalla lapsille ns. Sally-Anne-tehtävä: koehenkilön tulee päätellä, miten Sally reagoi palattuaan huoneeseen Annen siirreltyä lelua hänen poissaollessaan.

Aspergerin oireyhtymän osalta on esitetty, että kyseiset potilaat pystyvät osin oppimaan, miten muut ajattelevat ja tuntevat.

Kielellisen Sally-Anne-tehtävän ratkaisemisessa Asperger- ja verrokkiryhmien välillä ei ollut eroa. Ei-kielellisessä koetilanteessa, jossa tehtävää seurattiin filmiltä ja koehenkilöiden silmänliikkeitä seurattiin kameralla, erot olivat merkitseviä. Asperger-potilaat suuntasivat katseensa laatikkoon, jossa lelu oli, kun taas verrokit ennakoivat, mistä näyttelijä etsii lelua.

Tutkijat päättelivät, että Asperger-potilailla tapahtuu ajan myötä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää kompensatorista oppimista mutta spontaani mentalisaatiokyky poikkeaa pysyvästi.

http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/verkkolehti/2010/teija.pdf
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98503.pdf
Senju ym. Science 2009:325;883

Sosiaalisuus ei merkitse hyviä sosiaalisia taitoja

Kun sosiaaliset taidot on puutteeliset syytetään helposti puhujaa, näkemättä itse asiaa, josta ristiriita syntyy. 

Hyvä vuorovaikutus merkitsee, että puhutaan asiasta eikä ihmisestä. Tällöin ei synny hedelmätöntä "juupas-eipäs" kiistelyä ja osapuolet voivat kiihkottomasti tarkastella asiaa rakentavasti ulkopuolelta henkilökohtaistamatta asiaa, joka halutaan ratkaista.

Vuorovaikutustaitojen oppiminen on osa kaikkea oppimista, mutta erityiseti viestintäalalla nämä taidot kuuluvat olennaisena osa ammattia ja opitaan oppilaitoksen toimintakulttuurin sisällä oppimitunneiilla ja työssäoppimisen yhteydessä. Oppilaitokskulttuurin avoin ja läpinäkyvä vuorovaikutus on edellytys laadukkaan yhteistoiminnallisen oppimisen toteutumiselle.

Lähteet:

Keltikangas-järvinen, Liisa (2010), Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. helsinki: WSOY

Sahlberg, P. & Leppilampi, A. (1994). Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino. 

Voiko autismin kirjon oireet kadota?

Autismin kirjon oireita on pidetty yksilön elämää haittaavina pysyvinä tiloina, joihin ei ole varsinaista parannuskeinoa. 

Hoitona on ollut usein ulospäin näkyvän autistisena pidetyn käyttäytymisen korjaaminen erilaisilla koulutuksellisilla menetelmillä ja pakkoliikkeiden poistaminen lääkityksellä. Iän myötä autistiset oireet usein vähenevät ja muuttuvat.

Mutta voivatko autistiset oireet kadota kokonaan lapsen kehittyessä? Viimeisimmät tutkimustulokset antavat tästä viitteitä. Ulospäin näkyvät oireet ja sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet korjaantuvat usein yksilön sosiaalisen kehityksen myötä.

Uusien tutkimustulosten vastaanotto on ollut kuitenkin ristiriitaista. Selitykseksi oireiden katoamiselle on tarjottu esimerkiksi lapsuudessa saatua virhediagnoosia. Toiset toivottavat tulokset tervetulleiksi.

Harva kuitenkaan uskoo, että “autismi paranisi” ja kaikki oireet ajan myötä katoaisivat. On toki myös niitä, joiden mukaan autismi on elämän normaali olomuoto, joka ei vaadi varsinaista korjaamista, ellei siitä ole haittaa yksilölle itselleen tai läheisille ja ympäristölle.

Lähde
Puoltaja maaliskuu 13, 2014

Autismi- ja Aspergerliiton uusi toiminnanjohtaja

Autismi- ja Aspergerliiton uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu Tarja Parviainen ja hän aloittaa toimessaan 1.1.2015.

Autismi- ja Aspergerliiton hallitus on kokouksessaan 28.11.2014 valinnut uudeksi toiminnanjohtajaksi yhteiskuntatieteiden maisteri Tarja Parviaisen.  49-vuotias Tarja Parviainen siirtyy Autismi- ja Aspergerliiton toiminnanjohtajaksi Autismisäätiöltä, jossa hän on työskennellyt kolme vuotta palvelutoiminnan päällikkönä sekä laatupäällikkönä. Sitä ennen hän on toiminut muun muassa työministerin erityisavustajan tehtävässä.

Parviaisella on pitkä kokemus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Osaamista autismin kirjosta sekä autismin kirjon ihmisten tuen ja palveluiden tarpeista hän on kartuttanut työssään Autismisäätiöllä.

Neuropsykiatrisen valmennuksen menetelmät

Neuropsykiatrisen valmennuksen tavoitteet ovat aina yksilöllisiä ja sovitaan kuntoutujan kanssa yhdessä. 

Kuntoutujaa tuetaan huomioimaan omat oppimisedellytyksensä. Valmentaja tukee aktiivisesti tavoitteiden saavuttamista, antaa palautetta suoriutumisesta ja kannustaa uusien toimintatapojen löytämiseen.

Kuntoutusprosessi alkaa lähtötilanteen neuropsykiatrisella arvioinnilla, motivaation arvioinnilla, tavoitteiden asettelulla, suunnitelman laadinnalla ja kuntoutussopimuksen teolla. Neuropsykiatrisen valmennuksen aikana työskentelyä ja prosessia arvioidaan yhdessä kuntoutujan kanssa.

Valmennuksen jälkeen arvioidaan tavoitteiden toteutumista ja työskentelyä. Tarkentuneiden tavoitteiden mukaisesti valmennusprosessi voi jatkua ja fokusoitua uusiin alueisiin. Valmentaja auttaa kuntoutujaa priorisoimaan tehtäviä ja pilkkomaan niitä sopiviksi kokonaisuuksiksi sekä etsii yhdessä kuntoutujan kanssa onnistumisia ja vahvuuksia (Huoviala 2007).

Neuropsykiatrinen valmennus ei muodosta yhtä tarkasti määritettävää menetelmäkokonaisuutta, vaan tarvittavat keinot määritetään tapauskohtaisesti (Quinn ym. 2001, Jaksa ja Ratey 2008).  Menetelmät voidaan jakaa arvioiviin, strukturoiviin, ohjaaviin, visualisoiviin ja reflektoiviin.

• Arvioivia menetelmiä ovat mm. havainnointi- ja itsearviointilomakkeet sekä haastattelut.
• Strukturoivat menetelmät liittyvät tyypillisesti ajanhallintaan ja erilaiseen suunnitteluun. Niitä ovat mm. kalenterit, päivä- ja toimintajärjestykset ja tehtävälistat. 
• Ohjaavia menetelmiä valmennuksessa ovat kaikki yhdessä tehtävät toimet, joihin liittyy esimerkiksi mallintamista. 
• Visualisoivia menetelmiä hyödynnetään yhdessä strukturoivien menetelmien kanssa, kun strukturoidut toiminnot visualisoidaan kuvien avulla. 
• Reflektoivat menetelmät liittyvät itsearvioinnin, oiretietoisuuden ja minäkuvan kehittymiseen (Huoviala 2007).

Neuropsykiatrisen valmennuksen yksi keskeinen elementti on tiedon jakaminen. Kuntoutuja ja hänen läheisensä tarvitsevat runsaasti tietoa neuropsykiatrisista erityisvaikeuksista ja niiden vaikutuksista jokapäiväiseen elämään.

Sihvonen J. (2011) Aikuisen Asperger-potilaan neuropsykiatrinen valmennus yksilökuntoutuksena. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011;127(2):118-25

Huoviala AK. Neuropsykiatrinen valmennus - Ohjaustyöhön perustuvan kuntoutusmenetelmän jäsennys. Sosiaalipsykologian Pro gradu -tutkielma. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalipsykologian laitos. Kuopio: Kuopion yliopisto 2007.

Jaksa P, Ratey N. Therapy and ADD coaching: similarities, differences, and collaboration [verkkodokumentti]. Nancy A. Ratey 2008. www.nancyratey.com/adhdcoaching/therapy-addcoaching.

Quinn PO, Ratey NA, Maitland TL. Coaching college students with AD/HD: issues & answers. Bethesda, MD: Advantage Books 2001.