Autismin ja Aspergerin ero veteen piirretty viiva

Kliinisessä työssä autismin ja Aspergerin ero on ollut häilyvä – käytännössä lievästi oireilevat ja kognitiivisesti hyvätasoiset potilaat ovat saaneet AS-diagnoosin, muut vaihtelevin perustein joko AS- tai autismidiagnoosin.

Kliinisessä työssä olemme toistuvasti tavanneet potilaita, joille AS-diagnoosi on tehty osittain huomioimatta häiriön kehityksellistä luonnetta ja oirekuvan pitkäaikaista ilmentymistä, erityisesti silloin kun diagnoosi on tehty nuorella aikuisiällä.

Diagnostisesti vaikeinta on yleensä rajankäynti nuoruusiän normaalien kehityshaasteiden ja eristäytyvän persoonallisuuden suuntaan. Siinä huolellinen oirekuvan kartoitus varhaislapsuudesta nykyhetkeen saakka on yksi oikeaan diagnoosin asetteluun ohjaava tekijä.

On oletettavaa ja toivottavaa, että kun taudinmäärityksessä korostuu autismipiirteiden osuus, myös erotusdiagnostinen pohdinta psykiatristen häiriöiden suuntaan tehdään aiempaa perusteellisemmin.

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo11635.pdf Lähde: Terveysportti, S. Leppämäki ja A. Niemelä, Minne Aspergerin oireyhtymä katosi? Psykiatrian uusi tautiluokitus selkiyttää autismikirjon häiriöiden asemaa

Miten autismi näkyy lapsen käytöksessä. Uta Frith (1993)