Assimaisuus eri kulttuureissa

Emeritusprofessori Theodore Millon kertoo tuoreimmassa Scientific American Mind (3/2007) lehden artikkelissa kuinka Japanissa ei pidetä pyrkimystä äärimmäiseen täydellisyyteen psykiatrisena obsessiona tai patologisena käyttäytymisenä kuten lännessä, sillä täydellisyyden tavoittelu on osa japanilaista kulttuuria. Tämä autismiinkin liitetty ominaisuus on siis patologista lännessä. muttei idässä. 

Esa-Pekka Salonen vieraillessaan Suomessa vertaili ylpeänä raitiovaununussa hiljaisena mököttäviä suomalaisia Amerikan intiaaneihin, jotka hän näki yhtä itsetietoisina kuin maanmiehensä. Yleensähän ulkomailla "sivistyneet" härmäläiset ovat huolissaan "smalltalkin" puuttesta, vertaillessaan itseään vaikkapa ruotsalaisiin. 

Autististahan tuo suomalaisten hiljaisuuden sietokyky on. Mutta silti tosi-assi on sikäli poikkeava, että esimerkiksi puolison löytyminen on usein kiven takana, kun on tuo "smalltalk" ja hiljainenkin viestintä niin hankalaa. Väärinkäsitykset on arkipäivää. Vaihtoehtona onkin "jos ei maassa maan tavalla – niin maasta pois". Simon Baron-Cohen mainitsee teoksessaan "Olennainen ero", että monet assit ovat löytäneet puolison oman kulttuurin ulkopuolelta, jolloin puolison assimaisuus pannaan vieraan kulttuurin piikkiin. 

Ritalin on keskusteluissa nostanut suomalaiset esille autistisena kansana. Tuntuukin siltä, että autismin piirteet vaihtelee heimosta heimoon. Suomessakin löytyy hiljaiset hämäläiset ja vilkkaat karjalaiset. Eli meitä on moneksi. Heimoperusteella hyväksymme erilaisuutta, mutta kun samat piirteet psykologisoidaan niistä tuleekin patologista! 

Olisi hauska kuulla minkälaisia kokemuksia on assi-piirteistä eri kulttuureissa?