Kaupunki- ja maalaisköyhälistön lisääntyminen ja köyhälistöperheiden vaikeudet huolehtia lastensa toimeentulosta ja kasvatuksesta ovat lastensuojelun historian lähtökohta.
Lastensuojeluhistoria on yhteiskunnallistumisen historiaa. Lapsiin kohdistuvalla moraalireformilla yhdessä yhteiskunnallisten päätösten kanssa pyrittiin lapsityövoiman rajoittamiseen. Sen rajoittaminen konkretisoitui vuosien 1868 ja 1879 elinkeinolaissa sekä 1890 teollisuustyöväestön suojelulaissa.
Moraalireformin ajatuksena oli, että kohtelemalla lapsia paremmin voitiin kasvattaa tulevia kansalaisia, joilla oli vankempi moraalinen perusta ja siveellinen käytös. Turvattomien lasten kasvatusyhdistys perustettiin v. 1870 hoitamaan valtakunnallista lastensuojelullista tehtävää. Lastenhuollon ongelman ratkaiseminen lastensuojelulaitosten avulla oli 1800-luvun lopun päälinja.
Lähteet:
Harjula Minna (1996). Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Hakapaino Oy, Helsinki.
Pulma Panu & Turpeinen, Oiva (1987). Suomen lastensuojelun historia. Kouvolan
kirjapaino, Kouvola.
Susanna Leppänen (2010) Kehitysvammainen lapsi lastensuojelussa. Jyväslylän yliopisto.
Vehmas Simo (2005). Vammaisuus, johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Tammerpaino, Tampere.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti