Minun tarinani maanvaiva

Minä sain diagnoosin 16-vuotiaana. Kun minulle se sanottiin, kävelin kotiin 52 kilometriä, hain adoptiovanhempieni viinakaapista pullon kossua ja pakkasin reppuni ja lähdin tunturiin juomaan.

Minulla oli vielä silloin Down-serkku, lähes saman- ikäinen. Jotenkin minä luulin, että minä olen nyt kuin hän. En ollut ikinä kuullut Asperger-sanaa. Autismin tiesin, koska kävin serkkuni kanssa hänen jutuissaan ja siellä oli aika heikkotasoisia autistisia. Että sellainen minäkin sitten loppujen lopuksi olen, koska sain diagnoosin.

Minulla oli sitten ennen jo vuosia mennyt kaikki asiat päin mäntyä. Isän kuoleman jälkeen meni oikeastaan koko perhe sekaisin. Minut sijoitettiin eri paikkoihin, sitten tulin kotiin ja taas kohta uuteen paikkaan. Missään koulussa minua ei kauan katsottu. Opiskelin pääasiassa kotona ja kävin vain koulussa kokeissa ja tenteissä. Äitini kuoli vähän ennen diagnoosia ja minut adoptoitiin tuttuun perheeseen.

...jatkuu

Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.