Nyt ei kiinnipitotilanteita kuitenkaan raportoitu. Kesti vielä puoli vuotta, ennen kuin Asperger-diagnoosi valmistui. Lapsi ei kuitenkaan päässyt pois osastolta. Osastohoito kesti luvatusti päivälleen kaksi vuotta.
Sairaalakoulussa oli lapselle mieluisimmat oppiaineet jätetty pois, sillä mielenkiinnon kohteita pidettiin osana ”tautia”. Piti opiskella asioita, jotka eivät kiinnostaneet. Näin sairaalakoulun anti jäi vaatimattomaksi. Osoittaa lapsen hyviä oppimisvalmiuksia, että aiemmasta ”kehitys- vammadiagnoosista” huolimatta hän kohta kirjoittaa yli- oppilaaksi.
Luulimme jo lapsen sairaalajaksolla, että 2000-luvulla jääkaappiäidit on historiaa. Kun tätä tarinaa kertoo, jos- tain syystä jopa autismin ammattilaiset tuntevat olonsa vaivaantuneiksi, kääntävät keskustelun muihin aiheisiin kuten säähän, ja vastaukset tai edes sympatian osoitukset jäävät saamatta.
Ainoa vastaus on: ”Ei tätä voi enää tapahtua”. Se huolestuttaa, että vanhat psykodynaamisen hoi- don haamut tekevät paluutaan geeniuskolla vahvistettuna. Olemme huomanneet, että vain vertaiset voivat uskoa, samaistua ja ymmärtää.
...jatkuu
Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti