Autismikirjon kirkastumisen kausi

Vuonna 1997 Aspergerin oireyhtymä (AS) oli maassamme vielä hyvin huonosti tunnettu ja vielä harvemmin tunnustettu ilmiö. 

1990-luvun puolivälin tuntumassa julkaistu kirja Mariuksesta oli käänteentekevä. Se toi abstraktin oireyhtymän arkiseen todellisuuteen, ja diagnostiikasta alettiin esittää vaatimuksia. Tähän huutoon lamasta kolhiintuneena noussut terveydenhuolto oli alkuun kovin huonosti varautunut.

Vuonna 2007 tilanne on tältä osin oleellisesti parempi. Aspergerin oireyhtymän kieltäjiä on yhä, mutta heidän äänensä on heikkenemässä ja diagnostisia palveluja on kohtuullisesti tarjolla ainakin lapsille ja nuorille. Diagnostisia selvityksiä tehdään ympäri maata lastenneurologian ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yksiköissä.

Myös aikuisten neuropsykiatriseen diagnostiikkaan on kiinnitetty viime vuosina huomiota. Esimerkiksi HUS -piirissä on avattu neuropsykiatrinen yksikkö, joka toimii myös Aspergerin oireyhtymään hyvin perehtyneen dosentti Pekka Tanin johdolla. Palveluiden saatavuudessa kuuluu kuitenkin koko maan osalta yhä olevan epäoikeudenmukaista vaihtelua.

Aikuispuolella julkinen sektori toimii Asperger -diagnostiikan saralla yhä varsin rajallisesti ja alueellista epätasapainoa on paljon. Aikuisen asperger -diagnostiikka on kaiken kaikkiaan varsin haastava tehtävä, sillä aikuisella AS esiintyy harvoin yksin.

Von Wendt, Lennart & Avellan Anne (2007) Autismin kirjon kymmenen
vuoden kirkastumisen kausi. Autismi no. 4., Helsinki.