Tahdosta riippumaton hoito

Tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistavia häiriötiloja alaikäisillä ei voida pelkistää luetteloksi vakavista ja ei-vakavista diagnooseista. Mitä tahansa kehittyvän lapsen ja nuoren mielenterveyshäiriön oiretta tulee aina tarkastella suhteessa siihen, missä määrin häiriö johtaa lapsen tai nuoren kehityksen vääristymiseen, pysähtymiseen tai jopa taantumiseen. 

Pelkkä oirediagnoosi ei anna käsitystä siitä, onko tilanne vakava. Lisäksi mitä nuoremmasta alaikäisestä on kysymys, sitä vähemmässä määrin on riittävää tilanteen vakavuuden ymmärtämiseksi tarkastella hänen yksilöllistä oirekuvaansa edes suhteessa kehitykseen ja sitä tärkeämpää on oireilun merkityksen ja vakavuuden ymmärtämiseksi arvioida hänen oireiluaan ja kasvuympäristöään (perhettä, sen toimivuutta ja sen tarjoaman suojan ja tuen riittävyyttä kehityksen turvaamiseksi oireilutilanteessa) kokonaisuutena. Ratkaisevaa on siis oireiston, kehityksellisen tilanteen ja kasvuympäristön muodostama kokonaisuus.


Lähde:
Riittakerttu Kaltiala-Heino: Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito mielenterveyslain mukaan