Hänen asentonsa oli roikkuva, olkapäät kokoon lysähtäneet, lapaluut esiintyöntyvät. Muutoin hänen olemuksensa oli tavanomainen. Kasvoilla näkyi hienot ja aristokraattiset piirteet, jotka erosivat kypsyydellään kuusi-vuotiaasta. Kaikki pienen lapsen piirteet oli jo kadonneet.
Hänen katseensa oli huomattavan omalaatuinen. Se tavallisesti kohdistui tyhjään, mutta välillä keskeytyi hetkeksi pahankuriseen pilkahdukseen. Kun joku puhui hänelle hän ei ottanut katsekontaktia, joka tavallisesti on keskustelun perustana.
Hän tuijotti sivuun ja vilkaisi ihmisiä ja esineitä vain pyyhkäisemällä. Vaikutti niin kuin hän ei olisi ollut läsnä. Saman vaikutelman sai myös hänen äänestään, joka oli korkea ja ohut ja kuulosti kaukaiselta.
Normaali puheen sävy ja luonnollinen puheen rytmi puuttui. Tavallisesti hän puhui hyvin hitaasti, laahaten tiettyjä sanoja huomattavan pitkään. Hän äänessään kuuluu myös lisääntynyttä modulaatiota niin että hänen puheensa oli usein laulavaa.
______________________
Kanner (1943) ei juuri käsittele katseen omalaatuisuutta ensimmäisissä kuvauksissaan, mutta selvä viittaus samaan ilmiöön, jota Asperger kuvaa ilmenee Virginian tapauksessa. ‘ Hän vastasi kun kutsuttiin tulemalla lähemmäksi, katsomatta henkilöön, joka häntä kutsui. Hän vain seisoi hiljaa, katsoen tyhjyyteen’.
---------------------------------
*Aspergerin teoksen Lapsuuden 'autistinen psykopatia' käännös ja huomautukset saksasta englanniksi Uta Frith, teoksessa Autism and Asperger Syndrome, Cambridge University Press (1991). Vapaasti suomennettu ote tutkimustyötä varten.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti