Milloin lapsen käytöksestä tulisi huolestua

Lapsen käytöksen luokittelu on enempi subjektiivista, kuin objektiivista. Se pohjautuu tulkintaan ja päättelyyn. 

Käytöksen määritteleminen vaatii lukuisten seikkojen huomioonottamista. Sietokyky erilaiselle
käytökselle vaihtelee henkilöstä toiseen. Yhteiskunnallinen arvojärjestelmä vaikuttaa käytöksen hyväksyttävyyteen. Suhteen laatu ja asenne lasta kohtaan vaikuttaa sietokykyyn, toimintaan ja vasteeseen.

Lapsen käytöksestä pitäisi huolestua

• Silloin kun lapsen käytös ei ole sosiaalisten normien mukaan hyväksyttävää ottaen huomioon lapsen iän, kehityksen ja kulttuurillisen taustan. 
• Silloin kun se aiheuttaa huomattavaa vaaraa lapselle itselleen, sosiaalista syrjäytymistä ja koulunkäyntimahdollisuuksien menettämistä. 
• Silloin kun käytös merkittävästi vaarantaa muiden ihmisten elämää. 

Lapsen haastavan käyttäytymisen määrittely sisältää subjektiivista tulkintaa. Kuitenkin kaksi edellä mainituista tekijöistä pitäisi huomioida, ennen kuin puuttumista tilanteeseen pitäisi harkita. Voi olla hyödyllistä erottaa haastava käytös huolta aiheuttavasta käytöksestä, joka merkitsee vahingon aiheuttamista itselle tai muille ja on riittävän merkittävää oikeuttaen tilanteen tarkempaan määrittelyyn ja mahdolliseen puuttumiseen (Zarkowska, E. & Clements J. (1994) Problem Behaviour in People with severe Learning Disabilities, Coom Helm London).