Minut pyydettiin kouluun tuntiopettajaksi. Samalla aloitin
kasvatustieteen opinnot. Tein töitä ja opiskelin. Valmistuin nopeaan
tahtiin luokanopettajaksi ja jatkoin erityisopettajaksi. Poikani Jarkko
on monesti ihmetellyt, miten se tapahtui. Vastaukseni oli: öisin ja
keittiönpöydän kulmalla aina, kun oli vähänkin aikaa.
Yläkoulun
aikana minulle ja Jyrin opettajalle kirkastui käsitys, että Jyri on
autisti. Virallista diagnoosia ei ollut, eivätkä opintonikaan juuri
asiaa valaisseet. Luin kaiken, minkä käsiini maailmalta sain. Suomeen
alkoi myös tulla ulkomaanguruja kouluttamaan. Jyrikin oli eräässä
koulutuksessa Theo Peetersin koeoppilaana. Ahmin kaiken autismia
käsittelevän tiedon. Tieto ei lisännyt tuskaa, vaan päinvastoin:
syyllisyyden taakka keveni entisestään.
Kymppiluokalla
Jyrillä alkoi mennä huonommin. Koulu, opettaja ja luokkatoverit
vaihtuivat. Koulusta kotiin ei tultukaan suoraan, emmekä tienneet,
missä aikaa kulutettiin. Jyri oli helposti narrattavissa ja
vietävissä. Murrosikä oli alkanut ja herätti hämmennystä.
Ensimmäinen
ammattikouluvuosi oli katastrofi ja koulu keskeytyi. Oltiin taas
aallonpohjassa. Mieheltäni petti sydän, joka saatiin sillä kertaa
korjattua ohitus- leikkauksella. Jyrille ainoa tarjottu ratkaisu oli
kehitysvammaisten työtoiminta. Kotiinkaan hän ei voinut jäädä,
koska meillä vanhemmilla oli vaativa työ ja pikkuveli kävi lukiota.
Työtoimintaryhmässä Jyri joutui kaikkien silmätikuksi ja hän
karkaili. Ruuvien pussitus ei oikein kiinnos- tanut. Jyri joutui
jatkuvasti vaikeuksiin yksin liikkuessaan. Hän tuli pari kertaa kotiin
rajusti pahoinpideltynä. Seurasi Rinnekotijaksoja ja vahvaa
lääkitystä. Optikolle tuli usein asiaa, koska rillit oli rikottu.
Juoksemista ei voinut jatkaa.
Jyri ei ole koskaan oikein
pärjännyt sosiaalisesti taitavien ei-autististen kehitysvammaisten
ryhmissä, ellei kyseessä ole hänen vahva osaamisalueensa, kuten
musiikki, ja ellei ryhmä ole hyvin ohjaajan hanskassa.
...jatkuu
Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on
koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta,
joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat
ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa
kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution
vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen
organisaatiolle postikulujen hinnalla osoitteesta info[at]autismiliitto.fi.
ASSIUUTISIA
NYT LUETAAN...
-
Aspergerin oireyhtymä voi olla myös voimavara. 22.01. 2014 klo 20.00 Tukholmalainen kouluttaja Paula Tilli kertoo kokemuksistaan ja selv...
-
Vuonna 1866 englantilainen lääkäri John Langdon Haydon Down (1828-1896) kuvasi ensimmäisenä mongoloidismin, joka tunnetaan nykyisin paremm...
-
DocPointissa nähdään, Tonislav Hristovin LOVE & ENGINEERING, joka kertoo insinöörien yrityksistä löytää elämänsä rakkaus tietee...
-
Tuhansia vuosia paastoaminen on ollut tunnettu hoitokeino. Lääkitään liikalihavuutta, diabetesta ja korkeaa verenpainetta, ja lääkkeiden...
-
Vuonna 1880 tuli Suomessa voimaan keisarillinen asetus, joka määräsi kunnat huolehtimaan köyhien ja kroonisesti mielisairaiden hoidosta pe...
-
Uudessa luokassa useimmat oppilaat oppivat kenenkään kertomatta milloin tunneilla voi kuiskata ja milloin pitää olla aivan hiljaa; kuka opet...
-
Kumpi rikastaa vuorovaikutusta luottamus vai epäily? Pekka Himasen mukaan globaalissa verkostoyhteiskunnassa erilaisten ihmisten yhteen sa...
-
Vaikka autistiset naiset käyvät työssä, ovat parisuhteessa ja hoitavat lapsiaan, ilman asianmukaista diagnoosia ja tukea he joutuvat kamppa...
-
Charles Darwinin (1809-1882) serkku, Sir Francis Galton (1822-1911) keksi termin eugeniikka Englannissa v. 1883. Siinä oli kyse rodunjal...
-
Suomen vanhin psykiatrinen sairaala oli Seilin hospitaali (1623-1962) Nauvossa. Se tunnettiin erityisen huonosta potilaiden kohtelusta....

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti