Sitten onnekseni äitini hankki työhuoneen ja uuden asunnon maalta ja sain vaihtaa pieneen kyläkouluun. Nyt perheeni pääsi eroon psykiatreista, jotka etsivät pojan ongelmia taiteilijaäidin kylmyydestä ja liian tiiviistä isä-suhteesta.
Näistä tapahtumista on kulunut jo vuosia. Ammatinvalintapsykologi sanoi, että Aspergerini on parantunut. Hän ehdottikin minulle lukion jälkeen amista. Onneksi en uskonut häntä vaan pyrin ammattikorkeakouluun. Olen nyt nuori mies, joka on jo työllistänyt itsensä, ja suoritan jo toista ylempää insinööritutkintoa.
Tukea oli vaikea saada, sillä minun tai vanhempien toiveita ei kuunneltu. Vanhempani olivat kysyneet neuvoa Autismi- ja Aspergerliitosta, kun minua oltiin sijoittamassa vastoin tahtoani lasten psykiatriselle osastolle. Järjestöstä kuitenkin kehotettiin unohtamaan vastarinta, jottei aiheutettaisi hallaa lapselle. Onnekseni vanhempani kuulivat minua eivätkä uskoneet terveydenhuollon ammattilaisiin tai autistien etujärjestöä.
Julkaistu Puoltajassa elokuu 20, 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti