Autismin piirteitä antisankareissa

Erikoisia inhimillisiä olentoja, tonttuja ja menninkäisiä löytyy ihmiskunnan vanhemmista tarinoista. Myöhempikin kirjallisuus kuvaa erilaisia mielenkiintoisia antisankareita, jotka toimivat toisin, kuin on muut. Väitetään, että monet näitä hahmoista kuvaavat itseasiassa ihmisiä, joilla on autismin piirteitä.

Natalia Challis ja Horace W. Dewey päättelivät, että monet vanhan Venäjän pyhistä hulluista tai "siunatuista" omasivat autistisia piirteitä. Aikalaisteksteissä heitä kuvataan mykiksi, tunnottomiksi kivuille ja sosiaalisista käytöstavoista pittaamattomiksi. Kaatumatautikin oli tavallista. Nykykäsityksen mukaan arviolta kolmanneksella autistisista ihmisistä on epilepsia.

1700-luvulta kerrotaan useita tapauksia, joissa kysymyksessä todennäköisesti on autistinen henkilö. Vuonna 1724 Hamelinin kaupungissa Saksassa kirjattiin tapaus villistä Peteristä, joka juoksenteli alasti eikä koskaan oppinut puhumaan. Vaikka hänen hajuaistinsa oli moitteeton, pahoja hajuja edes omia ulosteitaan hän ei inhonnut.

Uta Frith kertoo Hugh Blairista, skottilaisesta maantilallisesta, jonka avioliitto mitätöitiin, koska tämä oli "idiootti". Tosiasiassa kyse oli mitä ilmeisemmin autismista. Tämän käytös oli todella erikoista. Mies saattoi syödä kissa olkapäällään jakaen ateriansa eläimen kanssa. Hän saattoi katsella kuinka pisarat putoavat katolta kuten Sademieselokuvan Raymond Babbit. Myös Tanskan kuningas Kristian VIIs voisi täyttää aspergerin syndrooman piirteet.

Lähteet:
Adam Feinstein (2010) A History of Autism: Conversations with the Pioneers