Kanner kuvaa 11 lasta, joilla on yhdenmukaisia oireita. Hän ei leimaa lapsia heikkomielisiksi, jälkeenjääneiksi, typeriksi, idiooteiksi tai skitsoideiksi, vaan kuvailee, kuinka näille lapsille on tyypillistä “autistinen yksinäisyys”, “pyrkimys muuttumattomuuteen” ja “muutoksen vastustaminen”.
Nämä ominaisuudet määrää tänä päivänäkin autismin diagnoosin luontaiset tunnusmerkit. Kannerin julkaisusta tuli kliinisen psykiatrian klassikko.
Kannerin diagnoosi koski vain pieniä lapsia. Kouluikäiset ja nuoret saivat skitsofreniadiagnoosin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti