Diagnostinen raja skitsofrenian ja muiden häiriöiden välillä on sopimuksenvarainen ja on vaihdellut eri aikoina ja eri maissa. Samalla myös hoito ja sen tulokset ovat vaihdelleet. Hoidon tuloksellisuuden arviointi on tällöin sairauden sijaan ankkuroitunut pitkälti yhteisöllisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin. Ei ole harvinaista, että potilaaseen lyöty stigma on ollut invalidisoivampi kuin varsinainen sairaus.
Skitsofrenian hoidon tulisi olla ennen muuta tapauskohtaista, vuorovaikutuskeskeisesti suuntautunutta hoitoa, jota toteutetaan tarpeenmukaisen lähestymistavan hoitoympäristössä potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.
Skitsofreniaan sairastuneita hoidettaessa näkyviin tulee edelleen usein vääriä käsityksiä, asenteita ja jopa vääriä hoitotapoja. 1980-luvulla esillä olleet ja varsin myönteisiin kokemuksiin johtaneet näkemys- ja hoitotavat ovat 2000-luvulla jääneet vähälle huomiolle ja puuttuvat skitsofrenian käypä hoito -suosituksesta lähes kokonaan.
Skitsofrenian kansainvälinen tautiluokitus näyttää usein johtaneen siihen, että potilaissa huomio kohdistuu yksinomaan luokitusta vastaavien oireiden etsimiseen ja toteamiseen, sen sijaan että perehdyttäsiin ymmärtävän kontaktin kautta potilaan henkilökohtaiseen elämänhistoriaan ja sen vaikutuksiin hänen kehitykseensä ja sairastumiseensa. Myöskään potilaan välittömän perheympäristön ja muun sosiaalisen verkon merkitys ei näin tule esille.
Lähde:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti