Hänellä oli suuri ja litteä kallo, epilepsia sekä vesipää, ja hän oli henkisesti jälkeen jäänyt. Hänen kasvonsa olivat epämuodostuneet ja hänellä oli Habsburg-suvun kuuluisa lerppuhuuli ja iso nenä.
Hänen sisarensa prinsessa Marianna (1804-1858) oli vaikeammin kehitysvammainen, ja häntä pidettiin tavallisesti lukitussa huoneessa. Keisarin huvituksiin kuului kääriä itsensä paperiin ja kieriskellä lattioilla. Hän oli muodollisesti naimisissa Maria Anna Sardinialaisen kanssa ja häntä nimitettiin usein nukkehallitsijaksi, koska todellista valtaa käytti Klemens Wenzel von Metternich.
Lempeämielisenä ihmisenä pidetty ja puutarhan hoidosta sekä musiikista kiinnostunut Ferdinand nousi keisariksi v. 1835. Hänet pakotettiin luopumaan kruunusta v. 1848. Sen jälkeen hänelle myönnettiin Reichstadtin herttuan arvonimi ja hän asui loppuelämänsä vaimonsa kanssa Hradschinin linnassa Prahassa, missä hän kuoli 82-vuotiaana.
Viraltapannun hallitsijan tunnetuimmaksi lausahdukseksi jäi: Olen keisari ja tahdon taikinanyyttejä.
Kari Viitapohja: Kehitysvammaisuuden historiaa Kehitysvammahuollon tietopankki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti