Tohtoriksi mie haluan, mutta pelottaa se väitöstilaisuus

Eniten minä olen saanut apua netissä olevasta kriisikeskus Tukinetistä. Tietenkin myös adoptiovanhemmiltani, ja mainita pitää myös äidinkielenopettaja, joka huomasi lukihäiriöni eikä vain hylännyt pitkiä kirjoituksiani. Olen opinnoissani koko ajan saanut apua myös henkilökohtaisilta avustajilta.

Mun tulevaisuus on hyvä. Elän jatkossakin tunturissa ja kirjoittelen juttuja vaelluksistani. Minä valloittelen tunturin huippuja Suomessa ja ulkomailla... Suunnittelen huiputusta monta kuukautta, teen leirin ja katselen huippua ja käyn huiputtamassa, palaan takaisin leiriini ja pakkaan tavarani ja aattelen, että on tämä sen verran raskasta hommaa, että saa olla viiminen huippu – muutaman viikon päästä huomaan taas tekeväni suunnitelmia.

Aikani kuluksi jatkan vielä opiskelujani ja jotain kai olen vielä tulevaisuudessa. Tohtoriksi mie haluan, mutta pelottaa se väitöstilaisuus. Yleensä, kun olen tottunut olemaan aina oikeassa.

...jatkuu

Autismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.