.jpg)
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vuodet yliopistolla olivat käänteentekeviä (31–38-v.). Siellä opin ajattelemaan kokonaisvaltaisesti. Sitä ennen ajattelin kuten “kehitysvammaiset”. Maailmaa siihen asti havaitsin useimmin kaaosmaisina osina kuin kokonaisuuksina. Osat ovat aina olleet erittäin tärkeitä. Hahmotin erittäin hyvin osat, mutta en kokonaisuuksia.
Kokonaisuusajattelu tuli kirkkaana kuin salama taivaalta, kun työstin erään professorin karttaa luonnonmaantieteen systeemeistä, joka käsitteli veden kiertokulkua luonnossa. Tämän jälkeen aloin näkemään systeemejä kaikkialla ympäristössäni.
Niinpä näen Aspergerinkin nykyään systeeminä, mutta aluksi se oli joukko irrallisia ilmiöitä, joista kasasin kokoon vuosien ajan. Näin oli maantieteenkin laita. Se kiinnosti koulussa ja eräs lempiaiheitani, josta joskus sain jopa 10. Mutta opetus koostui tuohon aikaan irrallisista ilmiöistä. Kokonaisuuksia ja systeemejä esiteltiin tuohon aikaan rajoitetusti, enkä osannut lapsena niistä kiinnostua.
...jatkuuAutismi- ja Aspergerliiton Ikääntyminen autismin kirjolla -projekti on koonnut yksien kansien väliin kaksikymmentäyksi pienoismuistelmaa Minun tarinani - kertomuksia autismin kirjolta, joissa kerrotaan, millaista on ollut elää Aspergerin oireyhtymän kanssa. Tarinat ovat eri ikäisten autismin kirjon ihmisten tai heidän omaistensa kirjoittamia ja kirja on kuvitettu kuvataiteilija Tuuli Aution vesiväritöillä. Kirjan voi tilata itselleen tai edustamalleen organisaatiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti